Istun, tai pikemminkin loikoilen, kiireisen työpäivän päätteeksi olohuoneemme vaalealla kangassohvalla. Sohva on sijoitettu niin, että hieman päätäni oikealle sivulleni kääntämällä näen huoneen ikkunasta ulos kotikadullemme ja edelleen vastakkaisen suurehkon kerrostalon monimuotoisiin asuntoihin. Useat huoneista ovat pimeinä, mutta kourallisesta säteilee kadulle led-lamppujen eri tavoin kellertävä valo. Valaistut huoneet erottuvat juuri näin syksyn aikaan entistä vaivattomammin iltojen muuten pimeästä ympäristöstä.
Viime vuosien aikana olen ollut noteeraavani itsestäni, että nimenomaan syksyn tullen olen taipuvaisempi väsyneeseen ja normaalia melankolisempaan olemukseen. Aamulla on vaikeampaa nousta sängystä, päiväsaikaan mustaa kahvia kuluu kohtuuttoman paljon ja illalla kesäaikaan helposti toteutetut juoksulenkit ovatkin näennäisesti ylivoimaisen ponnistelun takana. Ennen painumista pehkuihin olisi huomattavasti helpompi maleksia tällä nimenomaisella sohvalla Ben & Jerry’s –paketti kourassa, viltti jalkojen lämmikkeenä ja suosikkisarjan uusin jakso pyörimässä televisioruudulta.
Toki lähiaikoina syksy on merkinnyt kohdallani myös uusien työkuvioiden mukanaan tuomaa ylimääräistä stressiä ja kuormitusta, mutta olisin tästä huolimatta valmis väittämään, että myös kylmällä, märällä ja ennen kaikkea pimeällä vuodenajalla on vahvasti näppinsä pelissä. Kenties nk. kaamosmasennuksella, tai omassa tapauksessani pikemminkin sen laimennetulla olomuodolla, on kuitenkin jotain osaa ja arpaa tähän talvea kohden päätänsä pilkistävään melankoliseen tunnetilaan.
Kirjoittelimme tässä tovi sitten tässä blogissamme syksymme keskeisimmistä tekemisistä. Niihin kuului kotimaan ja ulkomaan reissua, yhdessä vietettyjä viikon rutiineja rikkovia hetkiä ja arjen keskellekin suunniteltuja jaettuja kauniita kokemuksia. Ehkä syksyn tullen tällaisille valopilkuille on entistä kovempi tarve, jotta muuten pimenevä ympäristö ei vie voittoa näin jouluun päin taivaltaessa. Ehkä nämä kokemukset, kuten olohuonettamme vastapäätä sijaitsevan kerrostalon ikkunat, säteilevät energiaa muuten niin mielettömän mustaan miljööseen.
Onko sinulla vastaavia tunnetiloja näin syksyn tullen? Korostunutta väsymystä, melankoliaa tai viitseliäisyyden puutetta? Kerro ihmeessä omista syksyn valopilkuistasi.
Polulla 
Vastaa