Mistä me riidellään?

Ladellaanpas itsestäänselvyydet heti pois alta. Me riitelemme. Ei päivittäin, ei viikoittain, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti. Jotkut riidat ovat pieniä ja lyhyitä, jotkut suuria ja pitkiä. Joskus erimielisyyden aiheena on jokin itsessään varsin merkityksetön asia, toisinaan kiihtynyt väittely puhkeaa jonkin hyvinkin tärkeän aihion tiimoilta. Tämä on mielestäni varsin normaalia. Ihmissuhteisiin kuulunee vääjäämättä erimielisyydet ja niistä kumpuavat konfliktit. En ainakaan itse pysty visualisoimaan sellaista utopistista parisuhdetta, jonka arki olisi yksioikoisesti pelkkää hymyä, naurua ja vaivattomuutta. Tokihan tällaiselle syötetylle mielikuvalle altistuu monesti some-maailmassa, mutta filtteröimätön todellisuus lienee usein asia erikseen. Mutta siis, mistä meillä riidellään?

Ei yhtä riidanaihetta

Helppoa vastausta tähän ei tunnu olevan. Kun me riitelemme – itse käyttäisin mieluummin tässä yhteydessä tosin paremmin kuvaavaa sanaa ”väittelemme” – ei aihe tunnu olevan linkittynyt tietyn toistuvan teeman ympärille. Emme väittele esimerkiksi rahankäytöstä. Suhtautuminen ja asennoituminen rahaan, ostoksiin sekä säästämiseen vaikuttaa molemmilla olevan suhteellisen samanhenkistä. Vastaavasti meillä on jaetusta arjesta – yhteisestä ajankäytöstä, urheiluharrastuksista ja ruokatottumuksista – niin samantyyliset näkemykset, ettei sekään teemana muodosta Akilleen kantapäätä suhteeseemme.

Silti jostain se särö syntyy…

Polulla

 

Tästä se riita syttyy

Me riitelemme, sanalla sanoen, päätöksenteosta. Tai noh…ehkä enemmän omaksutuista päätöksenteon kulttuureista. Antakaapas kun hieman avaan.

Minulla – as in Santerilla – on lapsuuden kotioloissa totuttauduttu siihen, että päätöksiä on hyvä harkita. Monesti tämä tarkoittaa toimintapäätöstä (esim. ostopäätöstä) edeltävää pitkähköä harkinta-aikaa, useiden vaihtoehtojen pyörittelyä ja vertailua, päätöksen tekemistä sekä sen perumista, ja lopulta varsinaista päätetyn toiminnan toteuttamista. Jonna puolestaan tulee kulttuurista/ympäristöstä, jossa päätökset pyritään tekemään, vaikkakin toki harkitusti, niin ennen kaikkea nopeasti – aikaa turhalle vatvomiselle ei jätetä. Jos pyykinpesukone reistailee, toteutuu ostopäätös, ostos ja ensimmäisen koneellisen pyöräytys kaikki saman iltapäivän aikana. Halki, poikki ja pinoon.

Mihin tämä eroavaisuus sitten arjessamme johtaa? No tietenkin siihen, että väittelymme – oli varsinaisena aiheena mikä tahansa – koskevat monesti päätöksentekoa. Siinä missä toinen vielä haluaa punnita ja kartoittaa olemassa olevia vaihtoehtoja, on toinen jo kolmatta kuukautta valmis oman päätöksensä kanssa. Siitäpä se soppa sitten syntyykin. Tokihan – vuosien varrella – olemme oppineet tuntemaan jo toistemme toimintatavat ja täten välttelemään tarpeettomia erimielisyyksiä, mutta siitä huolimatta sanoisin, että nimenomaan tämä päätöksenteon nopeuteen liittyvä teema nousee satunnaisissa yhteenotoissamme useiten pinnalle.

Ei niinkään se mistä, vaan miten

Oma arvioni on, että riitelemme ns. sopivasti. Siis toki voisi riidellä vähemmänkin, mutta tarkoitan sitä, että riitelemme tarpeeksi satunnaisesti, jotta riidat eivät pahemmin kuormita arkemme rutiineja. Se, mistä toteaisin olevani ylpeä on, että riitamme – tai väittelymme – eivät kuitenkaan omaksu haukkumiseen liittyvää terminologiaa. Vaikka äänenkäyttö saattaa välillä voimistua ja kehon elekieli kiivaantua, ei meidän riidoissa kuitenkaan ikinä – ja tässä kohden oikeasti tohdin sanoa ikinä – sorruta siihen, että ryhdyttäisiin heittelemään värssyjä vain toisen satuttamiseksi. Voimasanojen (tai kansankielellä kirosanojen) käyttö on toki tuttua, mutta niitäkin käytetään painottamaan sanomisia, eikä toisen haukkumiseen tai mollaamiseen. Ei tule mieleen tilannetta, jossa riidan tuoksinassa jompikumpi kilpakumppaneista päästäisi suustaan lausetta, jonka ainukainen funktio olisi toisen haukkuminen – lyttääminen, satuttaminen tai kiusaaminen. Tämä on itselleni hyvinkin tärkeää.

Aiheesta kukkaruukkuun

Pienellä aiheenvaihdoksella siirryn alkavan viikon tekemisiin. Tuleva marraskuinen viikko jatkuu elämässämme varsin samoilla raiteilla kuin lokakuun viimeiset viikotkin – erittäin rikkonaisena. Lyhyen aikaa läpikäyty ns. normiarki saa jälleen tulevana torstaina väistyä, kun Santeri lentää velipojan kanssa Japaniin, Jonnan puolestaan suunnatessa lentokoneella Rovaniemelle. Blogiin pyöräytämme ensi viikosta jo aiemmin valmistetun kirjoituksen, ja päivittäisestä tekemisestämme pysyt ajan tasalla parhaiten Polulla-blogin Instagram-tilin kautta. Siinä missä kuluneen viikon Insta-kuvat täyttyivät Budapestin tunnelmista, on tulevan viikon loppupuolisko varattu Tokio-tematiikalle.

Palaillaan taas bloginkin puolella reaaliaikaan sitten reissujen tuolla puolen. Siihen asti – see u in Instagram 🙂

– Santeri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: