Näin se aika kuluu. Talven purevimmat paukkupakkaset on ohitettu, pääsiäisen suklaamunat syöpötelty ja viime viikon vappukarkelot vietetty. Ajan kulusta kielii myös se, että raskauteni ensimmäinen kolmannes tuli ohitettua jo tovi takaperin. Mikä siis parempi ajankohta hetken pohdiskella alkuvuoden tapahtumia pohtimalla, mitä esikoisemme ensimmäisestä kolmanneksesta jäi mieleen?
Alkuraskauden hämmennys
Kun sain tietää, että odotan pienoiseen kahden hengen talouteemme uutta perheenjäsentä, olivat ajatukseni luonnollisesti jonkin aikaa kuin tehosekoittimessa tanssahteleva kesäinen marjasmoothie. Uuden arkemme ajatuksen muodostuessa pikkuhiljaa todelliseksi tulevaisuuden näkymäksi, pulpahteli ajatus-blenderissä pyörähtelevästä sekoituksesta tasaisin väliajoin pinnalle outoja sekoituksia vanhan ja uuden elämän tekemisistä. Mieleen nousi esimerkiksi jo suunniteltuja menoja ja matkoja, jotka piti perua tai ajoittaa uudelleen. Asumisen kysymykset nousivat pitkästä aikaa taas pintaan, lainahakemukset päivitettiin ja oikotielle asetettiin asuntovahti. Säästäminen kohdennettiin uudelleen niin, että uuden tulokkaan edellyttämät uudet hankinnat tulee tehtyä. Ennakointi kun on tässäkin asiassa plussaa.
Hämmennyksen tuntemukset tulivat minulle pienoisena yllätyksenä, sillä olimmehan jo hetken aikaa olleet kuitenkin tietoisia vauvauutisten mahdollisuudesta. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka tästäkin huolimatta raskauden konkretisoituminen aiheutti meissä molemmissa uusia tuntemuksia ja ajatuksia.
Uuden tiedon määrä
Mitä saan syödä? Mitä en saa syödä? Miten saan liikkua ja mitä liikuntamuotoja minun tulee välttää? Listoja, luetteloita, katalogeja, ohjeistuksia ja varoituksia tuntui olevan yllinkyllin joka tarpeeseen, ja usein tuntui siltä, että tarjolla oleva tieto oli pahasti ristiriitaista tai epäloogista. Mistä sitä saattoi sitten tietää, että saavutettu tieto oli lähteeltään sellaista, että sitä kannatti uskoa? Noh, nyrkkisääntönäni oli, että raskauden oireita ei kannattanut lähteä juurikaan googlettamaan ja vauva.fi-sivuston vierailut kannatti jättää vähäisiksi. Ensimmäiset kun johtivat ties minkälaisiin sairaus-diagooneisin ja jälkimmäiset luultavimmin herättivät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Pidättäydyimme noudattamaan sallittujen ruoka-aineiden listaa ja harrastamaan liikuntaa kehoa kuunnellen.
Asennoituminen tulevaan
Perheenlisäys edellyttää todella kattavaa kirjoa erilaisia pieniä ja suuria hankintoja. Samalla se kuitenkin sisältää myös henkistä valmistautumista.
Huomasimmekin ensimmäisen kolmanneksen aikana käyvämme keskustelua siitä, millaisia vanhempia haluamme olla ja millaisia rutiineja haluamme ylläpitää. Olemme käyneet yksittäisiä keskusteluita myös siitä, kuinka toivomme siirtävämme omia ruoka- ja liikuntatottumuksia tulevalle lapsellemme. Olemme pohtineet, miten tulevaisuudessa omat menot, kuten harrastukset, voidaan saada mahtumaan arkeen ja mitä asioita haluaisimme toteuttaa yhdessä perheenä. Tiedostamme kuitenkin, että tilanteet ja asenteet saattavat jonkin verran muuttua, kun vauva-arki on päällä. Tästä huolimatta yhtenäiset näkemykset auttavat varmasti jaksamisessa ja arjen hallinnassa.
Oma jaksaminen
Ensimmäinen kolmannes (ja toisen kolmanneksen alku) on mennyt todella väsyneenä ja uupuneena. Huonovointisuutta ei tosin ole juurikaan ollut ja alussa vaivannut jatkuva näläntunne on taantunut. Säiden puolesta liikunta on siirtynyt enimmäkseen kuntosalille ja kotona joogaamiseen. Olen aikaisemmin ollut ajoittain huono nukkuja mutta raskauden myötä olen nukkunut kuin tukki! Iltapäivästä töissä alkaa väsyttämään todella paljon ja illalla kymmeneen valvominen on ollut mahdotonta. Olen kuunnellut kaikkien toteavan, että väsymys helpottaa toisella kolmanneksella ja odotan kuin kuuta nousevaa, että omat energiatasot olisivat taas normaaleilla tasoilla.
Oman kehon muutokset
Kaikki housut eivät mene enää jalkaan, tai jos menee, on olo vyötärön kohdalta todella epämukava. Keskivartalo on ottanut uutta muotoa ja uuteen sekä alati muuttuvaan peilikuvaan on ollut totuttelua. Ihon kukkiminen on rauhoittunut ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, mutta asiaan voi vaikuttaa myös sääolosuhteiden tasoittuminen. Vaatekaappiin on tullut hankittua joitakin äitiysvaatteita ja osa vanhoista vaatteista olisi hyvä pakata säilöön odottelemaan raskauden jälkeisiä aikoja.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kolmannes on esikoisemme kohdalla ollut kuitenkin varsin onnistunut. Asennoituminen omaan muuttuvaan kehoon ja jaksamiseen sekä horisontissa häämöttävään uuteen arkeen ovat varmaankin ne kaikista keskeisimmät kasvupyrähdykset ensimmäisen kolmen kuukauden ajalta.
– Jonna
Polulla 
Vastaa