Hyppy tuntemattomaan: ensimmäiset päivät esikoisemme kanssa

Viime kirjoituksessa kerroimme esikoisemme syntymätarinan tapahtumasta tunteillen ja onnistuneesta synnytyksestä iloiten. Tämän kirjoituksen löydät täältä. Tänään hyppäämme yhdessä hetkeksi syvään päätyyn ja tutustumme tovin ensimmäisiin muutamiinn päiviimme uuden tulokkaan kanssa. Minne suuntasimme synnytyksen jälkeen, minkälaista täysin uusi arki oli ja miten vauva pärjäsi ensimmäiset päivänsä? 

Synnytyssalista hotelliin

Ensimmäiset päivät vauvan kanssa vierähtivät synnyttäjien perhehotellissa, joka sijaitsee Naistenklinikan vieressä olevan Scandic Hotelin toisessa kerroksessa. Hotellin tarkoituksena on, että perhe pääsee mahdollisimman nopeasti normaaleihin olosuhteisiin (lue: pois sairaalaympäristöstä ja -vuoteesta), mutta samalla sijaintiin, jossa vauvan vointia, kehittymistä ja terveyttä voidaan tarkkailla aktiivisesti. Tästä syystä koko toinen kerros on varattu synnyttäjille ja paikalla on liuta kätilöitä vuorokauden ympäri tukemassa sekä vauvaa että uusia vanhempia uuden arjen salojen oppimisessa.

Pääsimme siirtymään perhehotelliin suoraan synnytyssalista tilataksikyydillä (vaikka matkaa on sellaiset 50 metriä), kun bebe oli 6 tuntia vanha ja olimme vaihtaneet hänelle hänen omat vaatteet päälle. Hotellissa vastaanotimme huoneen, mikä oli muokattu vastasyntyneelle ynnä perheelle soveltuvaksi. Löytyi vaippoja, hoitotasoa, vauvansänkyä ja muita tykötarpeita. Emme suinkaan jääneet pienoisen pakettimme kanssa yksin, sillä jo ensimmäisenä iltana meillä kerrottiin olevan säännöllisiä tapaamisia kerroksen kätilöiden kanssa noin kahdeksan tunnin välein. Ensimmäinen tapaamisemme olisi siis klo kahden ja neljän välissä yöllä 🙂

20180902_1139598126839842987892936.jpg

Tämän lähituen lisäksi meille annettiin käyttöön tabletti, jonka avulla pystyimme lähettämään kätilöille viestejä ja josta voimme tarpeen mukaan lukea ohjeita vauvan perushoitoon. Tabletti mahdollisti siis jatkuvan yhteydenpidon, jolloin pystyimme asettumaan ”kodiksi” ilman huolen häivää. Itse sain myös hotellin ravintolaan ruokaseteleitä (aamupala, lounas ja illallinen), ja uudelle isille kerrottiin löytyvän myös sauna, jossa vastaisiytyneet pääsisivät jakamaan kokemuksiaan 🙂 Puitteet olivat kaiken kaikkiaan oikein mukavat! Saamamme ohjeistuksen jälkeen pääsimme, hienoisen jännittynein tunnelmin, viettämään ensimmäistä iltaamme pienenä perheenä.

Perjantai ja lauantai: uutta uutta ja vielä vähän uutta….

Perjantai- iltana olimme melko väsyneitä edellisen yön unien jäädessä vähiin aamuyöstä alkaneiden supistusten johdosta. Santeri haki meille ravintolasta ruoat huoneeseemme ja katsoimme yhdessä telkkarista pyöräiviä sarjoja huomion kuitenkin keskittyessä vauvasängyssä uinuvaan pieneen kaveriimme. Vauva oli syntymän jäljiltä melko väsynyt ja tästä syystä varmaankin hyvin hiljainen, joten pääsimme tutustumaan häneen varsin rauhallisissa merkeissä. Ensimmäinen yhteinen yömme sujui mallikkaasti beben pääosin nukkuessa omassa sängyssään. Kolmen kieppeillä yöllä tablettimme piippasi, kun kätilö tiedusteli saapumistamme sopimallemme tarkastuskäynnille. Väsyneet vanhemmat kärräsivät vauvan näytille, kaiken todettiin olevan kunnossa, ja uunituore perhe vetäytyi takaisin huoneeseen uinumaan.

Lauantaiaamun sarastaessa Santeri kävi hakemassa meille alakerran ravintolasta aamupalaa beben ruokaillessa. Ravintolan toiminta oli näin ensisynnyttäjän vinkkelistä tehty hyvinkin selkeäksi, sillä ruokaa sai helposti kuljetettua kerroksiin pienissä take away rasioissa. Siinä me sitten söimme karjalanpiirakkaa, jugurttia ja hedelmiä beben nukahtaessa maitokooman saattelemana.

Aamupalan jälkeen kätilö saapui huoneeseemme sovitusti opastamaan vauvan hoidossa ja katsomaan, miten imetysote sujuu. Siinä me – minä, kätilö ja Santeri – naureskelimme porukalla, kuinka tällä kaverilla ruokailu onnistui todella mallikkaasti jo synnytyssalissa ja kuinka sama vikkelä meno näyttäisi jatkuvan. Oletusarvoista sunnuntaista kotiutumistamme silmällä pitäen, Santeri kävi iltapäivästä hakemassa kotoamme vauvan rattaat jo valmiiksi huoneeseeemme.

20180902_15494994628126454406316.jpg

Illalla kävin itse haukkaamassa vielä hieman raitista ilmaa samalla kun Santeri makoili huoneen sohvalla katsellen Valioliigan kierrosta yhdessä beben kanssa. Myös toinen yö sujui meillä muutamalla yösyötöllä ja vaipan vaihdolla ilman mitään suurempia ongelmia. Ensimmäiset päivät sisälsivät paljon uutta, mutta kaikesta selvisimme.

img-20180909-wa00154308372189285013973.jpg

Sunnuntaina suunta kohti kotia

Minulla oli aamiaisen hakuvuoro sunnuntaina, ja pääsinkin herättelemään Santerin kahvikupposen aromaattisella ja ilmeestä päätellen tervetulleella tuoksulla. Ensimmäisenä aamusta meillä oli ohjelmassa vauvan lääkärintarkastus. Mukava naislääkäri tarkisti mm. vauvan painon, ihon värin, keuhkot ja suun. Samalla varmistettiin myös, että vauvan ”kävelyrefleksi” (tälle varmastikin parempi nimi) toimii. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja hyvällä tolalla, joten saimme luvan lähteä kotiin labran vierailun jälkeen. Labrahenkilö saapui huoneeseemme vähän ennen kolmea, otti tarvittavat näytteet, ja niinpä me sitten olimme valmiit jättämään perhehotellin tältä erää taaksemme. Pakkasimme kamppeemme, kävimme vuolaasti kiittämässä henkilökuntaa vastaanottamistamme avusta ja saamistamme vinkeistä ja suuntasimme bebe nukkuen rattaissa ulkoilmaan.

Kaksi päiväinen vierailu perhehotellissa sujui melkoisen tiiviisti vaipanvaihdon, syöttämisen ja kätilöiden tapaamisten merkeissä. Niin, ja mahtuihan sinne melkoisen paljon palautumista ja nukkumista kaiken tämän välimaastoon. Koimme aikamme perhehotellissa oikein mukavaksi ja hyödylliseksi. Pääsimme tutustumaan tiiviisti lapseemme ja kokeilemaan siipiämme uuden arjen kanssa. Hyvin näytti kaikki sujuvan, joten varsin luottavin mielin tepaselimme alas kotikatuamme; sunnuntaiauringon toivottaessa matkalaiset tervetulleeksi takaisin kotiin.

img-20180902-wa00597725495848884097107.jpg

Tästä hetkestä muutaman päivän päästä olimme kuitenkin kaikki kolme jälleen Naistenklinikalla vierailulla. Tästä ensimmäisen viikon tapahtumasta kirjoitan kuitenkin oman tekstin ensi sunnuntaiksi. Siihen saakka pääset seuraamaan arkeamme helpoiten Polulla-instasta.

Oikein mukavaa syyskuun alkua,

Jonna & Santeri

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: