Pieni bebemme ei ole enää aivan pieni 😥 Takana on nimittäin lapsemme ensimmäinen kuukausi. Niin se vaan aika vierähtää, ja nyt on tämäkin elämänvaihe liitettu kokemustemme, polkumme, värikkääseen kirjoon.
Ensimmäinen kuukausi on kulunut uuteen tulokkaaseen tutustuen ja uuteen arkeen, vauva-arkeen, totutellen. Kuukauden ensimmäiset viikot pääsimme viettämään kolmistaan Santerin ollessa ensin vuosilomalla ja tämän jälkeen isyysvapaalla. Yhdessä pääsimme harjoittelemaan ja treenaamaan uusia taitoja, kuten vauvan kylvettämistä, tehokasta vaipan vaihtoa, imettämistä/syöttämistä, rattaiden kanssa kaupungilla pyörimistä ja ihan vain vauvan kanssa hengailua kotona ja kylässä.
Ensimmäinen kuukausi: Vauvan kehitys
Ensimmäisen 30 päivän aikana neuvolassa tuli käytyä pariin otteeseen seuraamassa mm. painon ja pituuden kehitystä sekä vauvan refleksien toimivuutta. Mitään yllättävää näillä kerroilla ei ole kuitenkaan onneksemme paljastunut, ja pienoisen paketin kehitys on ollut jokaisella kerralla oikein hyvällä mallilla. Oikeastaan ruoka on maistunut kaverille ilmeisesti jopa keskivertoa paremmin, sillä ensimmäisten viikkojen aikana painokehitys oli jopa 400 g per viikko (suotavan painon kehityksen ylittäessä ilmeisesti juuri n. 150 g per viikko). Viimeisimmällä kerralla painoa oli kertynyt kokonaisuudessaan jo reilu neljä kiloa ja pituutta kaverilla oli n. 52 cm. Hyvästä kasvusta kertoo myös se, että ihan ensimmäiset pienemmät 50cm vaatteet alkavat käydä kasvavalle pojalle pieneksi. Voi kurjuuksien kurjuus -> näin se aika rientää!!
Ensimmäinen kuukausi: vauvan persoona
Näin ensimmäisen neljän viikon jälkeen olemme jo hieman oppineet tulkitsemaan bebemme persoonaa. Olemme muun muassa huomanneet, että hän on melkoisen mukavuudenhaluinen. Hän viettää erittäin mielellään aikaa ihokontaktissa tai vähintäänkin ihmisten välittömässä läheisyydessä, ja nukkumaan hän mieluiten rahottuisi aina jomman kumman vanhemman kainaloon. Peittoa ja pehmeitä pintoja ei ikinä voi olla liikaa, ja joskus kunnon päiväunet edellyttävät vuorautumista peittoburritoksi 🙂 Kylpyhetket ja lämmin vesi on todettu mukavaksi ja rentouttavaksi puuhaksi. Pienen itkuhetkenkin vallitessa, on istahtaminen kylpyammeeseen muodostunut rauhoittavaksi ja lähestulkoon spa-rauhallisuuden omaavaksi kokemukseksi. Lämmin pyyhe alakropan lämmikkeenä on ns. must ja lämmintä vettä saa kaataa pään ja yläkropan lämmikkeeksi vähintään 30 sekunnin välein 🙂
No entäs sitten ulkoilu? Vaunulenkit onnistuvat pääsääntöisesti hyvin, ja vauvamme ilmoittaa itsestään oikeastaan vain silloin, jos pipo on valahtanut silmille tai tutti tippunut. Lenkkien aikana on mukava nukahdella, mutta kyllä se 2 tuntia koisimista on jo ihan maksimi. Muuten pitää siirtyä yhden pysähdyksen taktiikalle 😉
On toki asioita, joista tulokkaamme ei oikein välitä. Esimerkiksi pipon, lapasten ja sukkien pukeminen on varsin turhauttavaa puuhaa. Nämä vaatteet eivät saa koskaan hyvää vastaanottoa, vaan pieni mielenilmaisu on ollut pukeutumistilanteessa varsin paikallaan. Toinen mielipahaa aiheuttava tilanne on ruokailun jälkeiset hetket, kun mahaan saattaa jäädä aika ajoin ilmaa, mikä luonnollisesti ärsyttää pientä kaveria. Olemmekin päässeet harjoittelemaan vatsahierontaa, jumppaamaan jalkoja mahan päällä ja röyhtäyttämään. Pienen pakkauksen tukalan olon huomaa helposti suun mennessä mutruun ja hengityksen tihenevän tiiviin voimaakkaaksi tuhinaksi. Syy mielipahaan löytyy tällöin yleensä joko vaipasta, nälästä tai vatsanpuruista.
Ensimmäinen kuukausi: vanhempien vointi
Kyllähän tuollaisen pienen paketin saapuminen vaikuttaa myös vanhempiin. Ensimmäisen kuukauden jälkeen olin itse hyvin väsynyt, mikä johtui pääosin kaverin ruokailurytmistä. Bebe söi ensimmäisen kuukauden ajan melko tiheästi, jopa 2 tunnin välein. Eikä yö luonnollisesti tuonut mitään helpotusta vauvan vielä opetellessa vuorokausirytmiä. Vauva kun tuppaa pitämään kuitenkin unissaankin pientä älämölöä. Syystä tai toisesta (kenties johtuen siitä äidin vaistosta) heräsin itse aivan jokaiseen pieneenkin ääneen. Näin olleen vauvan nauttima lyhytkin unijakso saattoi kohdallani olla välillä täysin uneton.
Santeri nappasikin tästä syystä yhden yösyötön per yö hoidettavaksi itselleen, jotta saisin yöksi edes yhden pidemmän unijakson. Syötön lisäksi Santeri ja bebe ovat nukkuneet osan yöstä olohuoneessa, ja näiden apujen avulla olenkin saanut nukuttua reilun viikon paljon paremmin ja energiaa on taas käytössä aivan eri tavalla. Täytyy kuitenkin vielä tähän loppuun mainita, että tällä hetkellä vauvan ruokailutiheys on muuttunut jo hieman pidemmäksi ja tällä hetkellä kaveri syö 3-4 tunnin välein, mikä tuntuu jo aivan luksukselle! Tällä hetkellä yörytmimme on kutakuinkin seuraavanlainen:
- Klo 20-21: Vauva ruokailee ja menee nukkumaan (iltapala)
- Klo 10-11: Vauva ruokailee & Vanhemmat nukkumaan (yösyöttö nro. 1)
- Klo 01-02: Vauva ruokailee, Santerin vastuulla. (yösyöttö nro. 2)
- Klo 01-02: Ruokailun jälkeen Santeri ja vauva sohvalle
- Klo 03-04: Vauva ruokailee, Santeri takaisin sänkyyn (yösyöttö nro. 3)
- Klo 05-06: Vauva ruokailee, jää vanhempien viereen (yösyöttö nro. 4)
- Klo 07-08: Vauva ruokailee, Santeri lähtenyt töihin (aamupala)
Ihmismieli tottuu yllättävän nopeasti, ja niinpä mekin olemme jo varsin sinut tällaisen yörytmin kanssa.
Tälläisissä tunnelmissa vierähti vauvan ensimmäinen kuukausi. Miten muilla on ensimmäiset viikot pyörähtäneet käyntiin? Yllättikö joku asia positiivisesti tai negatiivisesti? Kommentoi alle tai instan kautta!
-Jonna
Polulla 
Vastaa