Viime viikko oli meillä poikkeuksellisen kiireinen ja tapahtumarikas. Näin vauva-arjen tiimellyksessä puolison kiireistä aikataulua on haastavampi paikata ja tekemättömät asiat pakkaantuvat nopeammin kuin aikaisemmin. Tämä konkretisoitui meille viime viikolla, kun tekemistä tuntui olevan taas enemmän kuin käytettävissä olevia vuorokauden tunteja.
Mikäs sitten viime viikolla loi haasteita arjen pyörittämiseen?
Viime viikon suurimman rutistuksen toi Santerin koulutehtävä. Santeri opiskelee täyspäiväisen työn ohessa, ja viime viikon perjantaille osui työlään koulutehtävän palautuspäivä. Kyseistä tehtävää Santeri oli jo aikaisemmilla viikoilla työstänyt arki-iltaisin töiden jälkeen sekä viikonloppuisin, mutta nyt edessä olisi vielä viimeiset viilaukset. Viikon aikana Santeri nipisti vuorokauteen enemmän tunteja uniajastaan ja pomppasi ”työmaalle” tuntia aikaisemmin kello 7 viimeistelemään tehtävää. Hommat jatkuivat mahdollisesti myös iltasella, jos vain muut menot tämän mahdollistivat.
Tästä tekemisestä johtuen olin oikeastaan täysin kiinni vauvassa aamusta iltaan. Tämän lisäksi olin päättänyt hoitaa yösyötöt kaikki itse, jotta Santeri saisi nukuttua hyvin ja tätä kautta energiaa löytyisi kiireisiin päiviin. Meillä oli sovittuna ”diili”, että haastavan arkirysäyksen jälkeen pääsisin perjantaina nauttimaan omasta ajasta työpäivän ja koulutyön jälkeen salin ja saunan merkeissä. Tämän lisäksi työviikkoon kuuluivat Santerilla viikottaiset sählytreenit, työmatka Ouluun loppuviikosta sekä lauantaina parit sählymatsit.
Jo alkuviikko kuitenkin osoitti, ettei viikosta tulisi niin helppo, mitä olin etukäteen asennoitunut. Koko viikon ajan, maanantaista alkaen, tuntui bebellämme olevan niin kutsuttu tiheän imun kausi menossa eikä hän rauhoittunut päivällä eikä yöllä muualle kuin viereen/rinnalle. Onneksi meillä oli kantoreppu hankittuna ja sainkin arjen pieniä askareita samalla tehtyä kun bebe ihmetteli menoa repusta kuikuillen. Yöt tuntuivat luonnollisesti aikaisempaa haastavammalta jo pelkästään siksi, että päätin hoitaa kaikki yösyötöt yksin, ja bebe kaipasi murua rinnan alle aikaisemmin hehkutetun 3-4 tunnin ruokailuvälin sijasta taas 2 tunnin välein. Tämä äiti ei siis päässyt nauttimaan syvästä unesta viikon aikana juuri ollenkaan.
Niin… ja torstaina Santerilla olikin sitten se työmatka, joten Santerin lähtiessä aamuvarhaisella ja palatessa iltamyöhään, päätin itse ottaa irtioton kotoa ja kävin moikkaamassa ystävääni ja hänen alle vuoden ikäistä tyttöään. Taisin hänelle päivitellä, kuinka väsynyt olen ja aikaisemmin kaavailtu salikäynti ei kuullostanut enää yhtään niin hyvälle idealle. Ystäväni jaksoi kuitenkin kannustaa rohkaisevasti, että saleilu saattaisi tuoda kuitenkin pahasti tarvitsemaani lisävirtaa itselleni. Tämä oli toki varsin totta, sillä en ole ikinä käynyt urheilemassa ja todennut jälkikäteen että olo ei olisi yhtään energisempi. Perjantaina siis koitti koko viikon odottamani oma hetki – sali sekä höyrysauna olivat niin paikallaan! Pieni kevyt treeni niin että hiki nousi pintaan, ja sen jälkeinen rentoutuminen höyrysaunassa. Tämä sessio oli enemmän kuin paikallaan. Tämä setti auttoi jaksamaan lauantaipäivän Santerin pakatessa omat treenikamppeet ja suunnatessa sählypeleihin.
Jokos se kiire helpotti sunnuntaina?
No ei helpottanut :S
Rankan viikon päätteeksi meillä molemmilla oli huumori hieman lopussa. Akut vaativat latausta ja vanhemmat lepoa. Saimme kuitenkin väsymyksestä huolimatta täytettyä tämän raskaan viikon vielä viimeisellä tekemisellä, kun lähdimme vuokra-autolla heittämään päiväreissun Haminaan. Kuulimme nimittäin alkuviikosta – muun kiireen keskellä – että Santerin isoisä, bebemme isoisoisä siis, oli hieman heikommassa kunnossa. Olimme taannoin luvanneet isoisoisälle, että toisimme hänen ylpeyden aiheensa, neljännen sukupolven Saarikosken näytille suht nopeasti syntymän jälkeen. Alkuperäisenä tavoitteenamme oli viedä veikkonen näytille isoisälle jo Santerin isyysvapaiden aikana, mutta tällöin isoisä oli ollut kuumeessa ja vierailu tästä syystä jätetty jäihin. Nyt saimme hoitohenkilökunnalta vihreän valon, ja pyyhälsimme edestakaisin reissun Haminaan Santerin ihanan serkun viihdyttäessä seuruettamme takaisintulomatkalla.
Viikko oli näin ollen tehokkaasti suoritettu, kun palasimme sunnuntai-iltana hieman sotkuiseen kotiimme. Viikon To Do-listalle oli jäänyt kourallinen hoitamattomia asioita kuten kaupassa käynti, siivous ja blogin päivittäminen. Siirsimme katseet kohti tätä viikkoa ja pohdimme, miten saisimme kaikki viime viikolla jäänet asiat hoidettua tällä viikolla ja tämän viikon aikana hoidettavien asioiden rinnalla. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme siihen meille kenties hieman vieraaseen mutta samalla meille monesti ehdotettuun lopputulokseen…
Nyt olisi hyvä pyytää vähän apua!
Jo ennen beben syntymää lähipiirimme oli monesti vakuuttanut, että apuja löytyy monelta suunnalta – kun vain sitä tarvitsemme ja pyydämme. Mentaliteettiimme ei avun pyytäminen niin herkästi kuulu. Todella harvoin koemme tilanteen olevan sellainen, että ulkoinen apu tulisi tarpeen. Nyt kuitenkin pyysin, että Santeri laittaisi ystävälleen viestiä, josko hän ehtisi tällä viikolla viedä beben vaunulenkille töiden jälkeen. Tämä mahdollistaisi sen, että saisimme vaunulenkkiin kuluvan ajan käytettyä mahdollisimman tehokkaasti – tällä kertaa kodin siivoamiseen. Pienen pohdinnan jälkeen Santeri tiedusteli ystävänsä aikatauluja ja mahdollisuutta päästä jeesimään meitä hieman vaunulenkin muodossa. Eikä vastausta tarvinnut odottaa pitkään, vaan jo minuutin sisällä puhelimeen kilahti myöntävä vastaus -> ”Ehdottomasti, tätähän varten apuani juuri tarjosinkin”!
Tämä viikko pyörähtää näin ollen käyntiin rästihommia tehden, mutta samalla paljon valoisemmin mielin kuin viime viikko. Kiitos jo etukäteen apuun kiiruhtavalle ystävälle ja tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla miten muut ovat saaneet arjen rullaamaan? Ehdittekö aina suorittamaan kaikki viikon tehtävät vauva-arjesta huolimatta? Pyydättekö apuja tai millaisilla konsteilla To Do- listat pysyvät hallinnassa? Kommentoi alle tai Instan puolelle 🙂
-Jonna
Polulla 
Jätä kommentti