Jälkitarkastukseni on marraskuun myötä takanapäin, ja nyt kun synnytyksestä on piirun vaille kolme kuukautta, haluan summata ja jakaa ajatuksiani liittyen palautumiseen. Raskauden aikana olin pohtinut ja jopa aika-ajoin murehtinut sitä, miten kehoni tulisi palautumaan 9 kuukauden paisumisen aiheuttamista muutoksista.
Jo hyvissä ajoin raskauden alkupuolella nimittäin oivalsin, että olisi totaalista toiveajattelua olettaa kropan olevan entisensä synnytyksen jälkeen. Kuinkas kropalleni sitten lopulta kävikään?
Lähtötilanne: Miten suhtauduin kroppaani ennen raskaaksi tulemista?
Palataanpa toviksi aikaan ennen raskausajan alkamista eli loppuvuoteen 2017. Minkälainen oli tilanne ennen raskausajan alkamista? Millaiseksi mielsin oman kuntoni ja kehoni ennen odotuksen alkamista ja tämän aiheuttamia kehollisia sivuvaikutuksia?
Lyhykäisesti vastattuna: normaaliksi. Ennen raskautta koin olevani, ja aina olleeni, suhteellisen normaalipainoinen suhteessa pituuteeni. Olin omaksunut hyvät arkirutiinit liikunnan suhteen: liikuin aktiivisesti, lenkkeilin ja kävin salilla. Kerran vuoteen meillä oli lisäksi Santerin kanssa tapana haastaa itseämme ja juosta vähintään yksi puolimaraton. Ennen raskausaikaani kroppani siis toimi hyvin ja voin väittää olleeni suhteellisen tyytyväinen peilikuvasta paljastuvaan ulkomuotooni.
En kuitenkaan ennen esikoisen odottamisen alkamista ollut seurannut painoani ikinä puntarista. Mielikuvani itsestäni perustuikin hyvin pitkälti oman olotilan ympäripyöreään seuraamiseen sekä peilikuvan arvioimiseen. Tarkkuutta tässä lajissa ei ollut. Eikä ollut muuten ruokavaliossakaan. Olemme aina Santerin kanssa liikkuneet suht aktiivisesti ja vastavuoreisesti syöneet suht terveellisesti. Tiedossa siis oli, että meillä molemmilla oli parantamisen varaa liikunnan monipuolistamisen sekä ruokavalion parantamisen suhteen. Olemme kuitenkin tykänneet mahdollisuudesta laiskotella ja herkutella jos siltä on tuntunut 🙂
Synnytyksen jälkeen: Miltä oma kroppa tuntui syntymän jälkeen?
Pikakelaus 9 kuukautta eteenpäin elokuun loppupuolelle ja ensimmäisiin viikkoihin esikoisemme syntymän jälkeen. Miltäs se ”oma kroppa” nyt sitten tuntui?!?
Kerrytin raskauden aikana yhteensä noin kymmenen kiloa. Välittömästi synnytyksen jälkeen minulta putosi ainoastaan muutama kilo! Sanomattakin siis selvää, että raskauden jälkeen oloni oli edelleen turvonnut sekä pöhöttynyt. Vointiani ei luonnollisesti helpottanut toistamiseen leikkauspöydälle joutuminen sekä tämän jälkeen määrätyt lääkekuurit. Positiivisena toki todettakoon, että huomasin kyllä heti kroppani kuitenkin olevan hivenen kevyempi ja helpompi hallita. Raskausajalta tuttu ankkakävely jäi esimerkiksi synnytyssaliin 😀
No entäpäs sitten palautuminen? Raskausvatsani alkoi onneksi palautua suhteellisen nopeasti ja samalla aikaisemmin vaivannut selkäkipu helpotti huomattavasti. Rintani taas tuntuivat elävän oman elämänsä nousukautta maidon tuotannon käynnistyessä. En kuitenkaan muista, että olisin synnyttämisen jälkeen heti iloinnut tai surrut oman kroppani tilaa. Annoin palautumiselle aikaa. En ollut antanut itselleni mitään tavotteita siitä, kuinka nopeasti tai mihin mittoihin minun tulisi edes palautua. Uskoin ja turvauduin siihen, että paluu normaalielämän rutiineihin toisi samalla normaalia muistuttavan kehoni takaisin sitä sen enempää stressaamatta.
Muutos takaisin: Millä konsteilla kohti kropan normaalitilaa?
Aloitin kävelylenkit noin viikon jälkeen leikkauksesta eli pari viikkoa synnytyksestä. Samoihin aikoihin aloitin uudelleen aamujoogan, mitä suoritin ennen aamukahviani vauvan vielä nukkuessa. Tähän täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta, että aamujooga on sittemmin jäänyt rutiineistani vähien yöunien takia. Toivottavasti saan tämän kuitenkin takaisin arkisiin tekemisiini mahdollisimman pian!
Aloitin myös lenkit. Päivisin käyn noin 5 kilometrin lounaslenkillä rattaiden kanssa – säästä riippuen. Siirtymiset kauppaan, kaupunkiin jne. tapahtuu taas tuttuun tapaan kävellen. Tämän lisäksi iltaisin käymme Santerin kanssa toisen lenkin kävellen tai juosten. Kuntosalilla aloin käymään reilu kuukausi synnytyksen jälkeen, kun jälkivuoto oli loppunut. Viimeisempänä askeleena kohti normaalia arkea oli juoksemisen aloittaminen, mikä tapahtui noin 2,5 kuukautta synnytyksen jälkeen, itseasiassa samana iltana kun olin käynyt neuvolan jälkitarkastuksessa. Toki vauhti on vielä hitaampaa kuin ennen, mutta yllättävän hyvin jalka nousee ja samalla myös hieman kadoksissa ollut juoksukunto.
Aktiivinen elämäntapa ja normaali ruokavalio on tehnyt tehtävänsä ja raskauskiloja on enää noin kaksi. En ole liikkunut hampaat irvessä vaan nauttinut siitä, että elämäni suhteessa liikuntaa voi palata takaisin omille raiteileen raskautta edeltäneeseen aikaan. Rakausarpia minulle ei tullut, vaikkakin vatsan seudun iho ja lihakset ovat vielä hyvinkin pehmeät. Tämä tulee esiin erityisesti silloin kun minulla on normaalit, hieman kireämmät housut ja keskivartalolle muodostuu kuuluisa ”uimarengasilmiö”. Voi myös olla, että lantioni on leventynyt hitusen verran. Toivon kuitenkin, että hellästi aloitettu vatsalihastreeni tuo tähän ongelmaa vastauksen. Navasta alaspäin näkyvissä on vielä linea negra ja parin kuukauden imetys on tehnyt omat, ei niin positiiviset muutokset rintojen osalta.
Yleisesti voisinkin todeta, että olen ollut pääsääntöisesti oikein tyytyväinen kroppani palautumiseen. Voisin kuvitella, että olen omissa mitoissani vuoden vaihteeseen mennessä, ja jos en ole, on sekin täysin ok. Jo raskausaikana totesin Santerille, etten tule enää koskaan valittamaan, jos oloni on turvonnut tai jos mahani tuntuu olevan pyöristynyt laiskan treenaamisen myötä. Nämä marginaaliset muutokset eivät ikinä tule saavuttamaan niitä mittasuhteita tai epämukavuuden tunteita, mitä raskauden aikana koin.
Ennen synnytystä hyvästelin henkisesti onneksi rintani, sillä tiesin niiden muuttuvan nyt peruuttamattomasti imetyksen myötä. Voisin kuvitella että juuri tämä muutos voi surettaa monia naisia, ja omalta osaltani halusin käsitellä mahdollisen muutoksen päässäni mielummin jo ennen synnytystä kuin synnytyksen jälkeen. Hormonaaliset muutoksen kun voi herkistää mieltä helpommin kuin ennen, ja samalla asiat voivat harmittaa suhteettoman paljon enemmän kuin normaalissa olotilassa. Hormoonitason muutokset ovat näkyneet myös ihon ja hiuksien kunnossa.
Hormonaalisista muutoksista puheenollen on minulle tullut myös täysin uusia oireita. Käsieni nivelet ovat kipeät ja turvonneemmat kuin ennen. Tähän olen yrittänyt syödä särkylääkkeitä mutta niistä ei ole juuri ollut apua. Nivelet ovat olleet erityisen kipeät aamuisin ja en saa kierrekorkkeja purkeista itse auki. Näitä oireita täytyy seurata, sillä raskauden jälkeen naisilla on kuulemma herkempi mahdollisuus sairastua reumaan. Raskausaikana matalalle tasolle tippuneet rauta-arvot ovat myöskin edelleen matalat ja lisärautaa napsin edelleen tupla-annoksina.
Summa summarum tulen jatkossa olemaan lempeämpi omalle minäkuvalleni mutta samalla aion ylläpitää aktiivisen ja terveellisen elämäntavan (herkkuhetkineen) myös tulevaisuudessakin!
– Jonna
Polulla 
Vastaa