Meillä oli viime viikolla 4kk neuvolakäynti. Aikaisemmista kerroista poiketen, tämä käynti ei todellakaa mennyt kuin strömsössä!Olimme aamusta jo hyvissä ajoin Danielin kanssa paikalla neuvolan aulassa odottelemassa omaa vuoroamme. Dansku tiiraili ajan kuluessa muita neuvolakävijöitä ja höpötteli iloisesti heille omiaan tapittaen totuttuun tapaan uusia kasvoja tiiviisti.
Jos kyseessä olisi ollut ns. normaali neuvolakäynti, meidät olisi ottanut vastaan tuttu ja turvallinen terveydenhoitajamme Sonja. Tällä kertaa luvassa oli kuitenkin 4 kuukauden lääkärikäynti, joten Sonjan sijaan meidät kävi noutamassa meille entuudestaan tuntematon hoitaja. Siirryimme hoitajan johdattelemana huoneeseen, ovi meni kiinni, ja sen sileän tien jäi Danielin reipas ja iloinen olemus oven ulkopuolelle.
Laskin nimittäin Danielin totuttuun tapaan tutkimuspöydälle, ja kun hoitaja kävi häntä ihailemassa, lähti huutoitkukonsertti käyntiin. Alahuuli kääntyi, silmät ummistuivat ja se oli menoa. Olin aivan äimän käkenä koettaessani rauhoitella Danielia kaikilla tutuilla konsteilla. Lauleskelin, käyskentelin, yritin syöttää, tarjosin omaa lelula. Mutta kun ei niin ei. Saatoin saada pienoisen hetkeksi rauhoitettua, mutta niin vaan itku jatkui heti kun hoitaja oli taas näkökentässä!
Itkun vielä jatkuessa, punnitsimme Danielin painon ja mittasimme pituuden. Kun silmät hetkellisesti aukesivat, tarkistimme myös näön. Kaikki muu – itkuinen olemus poislukien – vaikutti hyvältä 😀 Painoa pienelle kaverillemme oli tullut melkein 7,5kg ja pituutta 65cm. Kehitys onkin ollut kokoajan tasaista, ja painoa tulee tällä hetkellä noin 1kg kuukausivauhtia. Viime lääkärintarkastuksessa kiinnitettiin huomiota napsuvaan lonkkaan, mutta nyt napsumista ei enää esiintynyt. Hieno juttu tämäkin.
Itkukonsertto feat Danielin edelleen jatkuessa, lääkäri koitti sinnikkäästi tiedustella minulta, että oliko meillä kysymyksiä mielen päällä. Hämmentävä episodi oli kuitenkin täysin tyhjentänyt pääni. Ei ollut kysyttävää siis.
Hoitaja auttoi hoitolaukun kanssa ja saattoi meidät odotustilaan. Koitin vielä rauhoitella itkevää nyyttiä hetken, mutta lopulta jouduin pukemaan pää punaisena huutavan vauvan ulkovermeisiin ja kiitehtimään itkumaakarin kanssa kohti ulko-ovea. Ulos päästyämme itku lakkasi kuin seinään ja Daniel nukahti välittömästi!
Mistä moinen kohtaus sitten voi johtua?
Yhdeksi syyksi hoitaja sanoi heti varhaisen vierastamisen. Tämä saattaa alkaa nimittäin juurikin 4kk kohdilla. Itse pohdin 4kk hulinoita, jotka alkoivat meillä neuvolaa edeltävänä viikonloppuna. Hulinoiden myötä Daniel ei aina jaksa keskittyä syömiseen vaan häseltää ja ihmettelee ympärillä olevaa maailmaa. Yöllä herätään tunnin välein ja itku tuppaa tulla muutoinkin herkemmin.
Pohdimme vielä kotosalla Santerin kanssa mahdollisia syitä Danskun itkuiseen olemukseen. Yksi yllättävä yhteinen tekijä nousi esille, kun Santeri kertoi Danielin käyttäytyneen hieman oudosti hänen vanhemmillaan noin puoliviikkoa ennen neuvolakäyntiä. Daniel oli nimenomaan alkanut holtittomasti itkemään Santerin äidin, mumman, nähdessään. Danielin reaktiossa oli kuulema ollut paljonkin samaa kuvailemani neuvolakäynnin kanssa.
Mikä yhdisti sitten hoitajaa ja mummaa?
Silmälasit!
Tämä on kuulemma yleisesti tiedossa oleva urbaanilegenda, mutta meidän mielestä ihan pätevä selitys äkilliselle itkulle. Ehkä kuitenkin kaikista todennäköisintä on, että itkut ovat sopiva yhdistelmä hieman kaikkea; varhainen vierastus, hulinat ja silmälasit ripauksella pientä väsyä. Kyllähän noiden perusteella saattaa hieman itkettää…
Noh…olipa syy sitten mikä tahansa, saimmepahan neuvolakorttiin uuden merkinnän hymyilevä, suloinen, reipas ja naurava kuvausten rinnalle: Hieman itkuisella päällä oleva pikkumies. 😀
Nähdään viikon päästä blogissa ja viikon aikana Polulla-instassa.
-Jonna
Polulla 
Vastaa