Huomasin tällä viikolla, ettemme ole kertoneet vielä omia kokemuksiamme perheemme ensimmäisestä yhteisestä harrastuksesta, vauvauinnista! Pidemmittä puheitta, sukelletaampa vauvauinnin ihmeelliseen ja vedenalaiseen maailmaan;)
Vauvauinti käyntiin kalenterivarauksella
Jo raskausaikana tiesin, että haluaisin päästä kokeilemaan vauvauintia. Niin tai siis….tarkemmin todettuna tiesin, että halusin tulevan vauvamme kokeilevan vauva-uintia (itse kun satun kenties olla jo hieman liian kookas vauvauinnin alkeiskurssille).
Päädyin googlettamaan vauvauintia järjestäviä tahoja. Vaihtoehtoja ei ollut runsaasti, jolloin oikeastaan merkittävimmäksi tekijäksi muodostui omat aikataulut. Koska meille sopi parhaiten lähellä sijaitseva ja maanantaisin järjestettävä vauvauinti, päädyimme varaamaan paikan Danielille palvelutalo Wilhelmiinan terapia-altaassa maanantaisin järjestettävästä vauvauinnista.
Itselle tuli lievänä yllätyksenä, kuinka suosittu harrastus vauvauinti on. Jos siis vauvauinti mietityttää, kannattaa vauvalle varata paikka jo pari kuukautta ennen suunniteltua vauvauinnin käynnistymisen ajankohtaa. Tai näin ainakin näin helsinkiläisen silmin tarkisteltuna.
Vauva veteen 3 kuukauden iässä
Vauvauinnin voi aloittaa vauvan olessa 3 kuukautta vanha. Niinpä mekin, marras-joulukuun vaihteessa Danielin ollessa piirun päälle kolme kuukautta, suuntasimme uimakamppeet mukanamme kohti Ruskeasuon kupeessa sijaitsevaa palvelutalo Wilhelmiinaa. Tunnelma oli hivenen jännittynyt, kun räntäsateessa tepastelimme Danskun nukkuessa rattaissa kohti pääkallopaikkaa.
Olimme laatineet suunnitelman. Siis tietenkin olimme. Kumpi ottaisi Danskun, kumpi kävisi ensin suihkussa, kumpi ottaisi vastuun ruokinnasta, kumpi hankkisi ensikertalaiselle vaippauimapuvun ja kumpi pukisi pikkuvesselille ulkovaatteet uiskentelun jälkeen. Tämä kaikki oli tarkoin kaavoitettu etukäteen, jotta välttyisimme suurimmilta ylläreiltä. Koska kyseessä oli ensimmäinen kertamme altaassa, emme kuitenkaan tässä vaiheessa tienneet, kuinka nämä suunnitelmamme pitäisivät kutinsa.
Vauvauinti ensikertalaisena
Saavuimme paikalle, jätimme rattaat vaunuparkkiin ja lähdimme etsimään uimaohjaajaa. Kuten todettua, meillä ei tässä vaiheessa ollut Danskulle vielä soveltuvaa uimapukua, vaan olimme sopineet hankkivamme tällaiset ohjaajalta ennen altaaseen astumista.
Kun ohjaajaa ei välittömästi näkynyt, Santeri lähti uikkareiden vaihdon myötä raha kourassa metsästämään ohjaajaa altaalta, samalla kun minä riisuin Danielilta ulkovermeitä pois. Ohjaaja paikannettiin, raha vaihtoi omistajaa ja Santeri pyyhälsi altailta pienen nakupellen tykö, ja siitä herrat lähtivät miesten puolen kautta altaan reunalle odottamaan vauvauinnin alkamista. Samalla minä siirryin naisten puolelle vaihtamaan uikkareitani päälle, jonka jälkeen suuntasin suihkun kauttakaverusten viereen altaalle, jossa edellinen vuoro jo teki meidän vauvauinti ryhmällemme tilaa. Kultakalat-ryhmä poistui altaasta, oli Vesikirppujen vuoro 🙂 Voih…pienoiset vesikirput…. ❤
Vesikirppuryhmässä vauvoja oli varmaan reilusen kymmenen, ja vauvauinnin hintaan ui vesikirppujen kanssa kaksi aikuista per kirppu. Ensimmäisellä kerralla pikku kirput tutustuivat veteen ja vanhemmat erilaisiin uintiotteisiin. Vähän lauleskeltiin, pärskyteltiin ja heiluttiin. Vauvojen päälle kaadettiin varovasti vettä samalla harjoitellen valmiuksia varsinaiseen sukellukseen. Ensimmäisellä kerralla aktiviteetit jäivät tosin tämän tasoisiin vesileikkeihin, sillä sukeltamaan pääsimme vasta toisella kerralla.
Siinä noin parisenkymmentä minuuttia polskittuamme, oli loppulaulun aika.
”Etana-Elli, aalloilla kelli, katseli kuutaa mut aatteelii kaikkeaa muuuuuuuuuta…”
Loppulaulun jälkeen Santeri suuntasi vauvan kanssa suihkuun ja itse menin myös pesulle. Kun pojat pääsivät pukeissa pukkarista ulos, kävi hyvinkin selväksi, että tämä ei ollut toimivin ratkaisu. Santeri oli koittanut suoriutua tehokkaasti suihkusta ja pukeutumisesta, mutta miesten puolella vauvalle ei löytynyt laskutilaa. Santeri oli koittanut saada vaatteita päälle samalla kun vauva oli pötköttänyt pukkarin kaapin penkillä Santerin polvella tuettuna. Tuskan hiessä rasti oli kuitenkin suoritettu, mikä näkyi Santerin olemuksesta varin selkeästi 😀 Oli tukka märkänä ja hunningolla, kengännauhat auki ja sukat rullalla. Ei optimaalinen ratkaisu siis tämä!
Tämän ensimmäisen kerran jälkeen olemmekin optimoineet ja jatkokehittäneet vauvauinnin logistisia elementtejä. Alun olemme toteuttaneet juuri niinkuin ensimmäiselläkin kerralla (Santerin laittaessa speedot jalkaan ja hakiessa sitten Danskun altaalle), mutta poistumisen olemme hoitaneet siten, että olen itse napannut Danskun tankkaukseen ja suihkuun, jonka jälkeen Santeri on ollut odottamassa pukkarin ulkopuolella. Siitä hän on sitten napannut Danskun nk. ”pakkaukseen”, minkä aikana minä olen sitten päässyt vielä rauhassa siistiytymään. Hyväksi todettu!
Daniel tykkää polskia
Vauvauinti kestää tosiaan noin 30 minuuttia, ja sen ajan ainakin Daniel jaksaa polskia todella reippaasti. Kaikenmoisilta itkukohtauksilta on vältytty, ja pahin ”takapakki”, mikä on kohdallemme osunut, on ollut Danskun väsyminen loppua kohden, mikä näkyy oikeastaan vaan nyrkkien menemisenä suuhun ja totaalisena passiivisuutena. Herra vaan makoilee sylkyssä kuin todeten, ”…jokos tästä pikkuhiljaa pääsisi nukkumaan…”.
Mukavaa on tosiaan ollut. Vauvamme on ollut mielissään lämpimässä vedessä ja innoissaan roiskinut vettä käsillään. Uinnin hittituote on vedessä kelluvat pallot, joita on (tai olisi) niin kiva maistella!
Vauvauinnin selviytymisopas!
Loppuun ajattelimme summata omat vinkkimme siihen, kuinka vauvauintikäynnistä selviää helpoiten!
1. Olkaa liikkeellä rennolla tiimihengellä! Kannattaa olla paikalla noin 20 min ennen vauvauinnin alkua.
2. Varmistakaa, että vauvalla on perusasiat kunnossa eli masussa ruokaa ja päikkärit nukuttu hiljattain.
3. Kun toinen vanhempi vaihtaa vauvan vaatteista vaippauikkariin (meillä Jonna), kannattaa toisen suunnata vaihtamaan uimapuku ja käydä suihkussa peseytymässä (meillä Santeri). Huomatkaa riisua korut ja peseytykää kunnolla. Hiuksia ei ole pakko kastaa tai pestä, jos et itse sukeltele altaassa. Pitkät hiukset tulee olla kiinni ja veden ulottumissa.
4. Kun suihkussa käynyt nappaa vauvan pyyhkeessä mukaan, voi vauvan kanssa käydä suihkussa (ei pakollinen) ja mennä saunaan lämmittelemään sekä odottamaan uintivuoron alkua. Toinen vanhempi pääsee tällä välin pukuhuoneeseen ja suihkuun.
5. Nauttikaa tunnista!
6. Kun tunti loppuu, kannattaa toisen vanhemman (meillä Santeri) mennä peseytymään, pukeutumaan ja siirtyä valmiustilaan ottamaan pyyhkeeseen kääritty vauva vastaan. Tämä vanhempi kuivaa ja pukee vauvan kotiinlähtökuntoon. Sillä välin toinen vanhempi (meillä Jonna) pesee vauvan ja menee rauhassa saunaan lämmittelemään ja imettämään vauvan. Kun vauva on kylläinen ja aikaa on kulunut sen verran että toinen on valmis kiikutetaan vauva pukkarin ovelle huhuillen toista vanhempaa. Tämän jälkeen toinen saa myös peseytyä ja pukeutua rauhassa.
Tällaisilla tunnelmilla tämä viikko! Tiedättekös, ensi viikko käännähtää vuoden jo maaliskuun puolelle. Huomasitte varmaan, kuinka viime viikolla muutama päivä oli jo huomattavasti lämpimämpi. Voisiko se olla, että tässä olisi kevättä nyt jo ilmassa?! Toivottavasti!
Nähdään jälleen viikon päästä täällä blogin puolella. Sillä välin, löydät meidät totuttuun tapaan Polulla-instan puolelta. Till next time!
– Jonna
Polulla 
Vastaa