Rutiinit rikki ryminällä!

Herättääkö sana rutiini sinussa enemmän positiivisia vai negatiivisia mielikuvia? Sykkiikö sydämesi sponttaaniudelle, innovatiivisuudelle, uutuudelle, thinking outside the box -mentaliteetille, repäisemiselle ja arjen järjestyksen rikkomiselle, vai onko ennustettavuus, pysyvyys, toistuvuus, toistettavuus ja järjestelmällisyys kenties enemmän sinun sielunmaailmaasi lähellä?

Yleisellä tasolla ja yleistäen – ainakin näin allekirjoittaneen perspektiivistä – rutiinia käsitellään julkisessa keskustelussa asiana, mitä lähtökohtaisesti pyritään rikkomaan. Rutiini on pliisua. Rutiini on tylsää. Pakkopullaa. Samaa settiä päivästä toiseen.

Työmatka: rutiinia. Hampaiden pesu: rutiinia. Wall of Finland -lähetyksen ääressä syöty paahtoleipä meetvurstilla ja oltermanni-juustolla….rutiinia.

Tylsää, toistuvaa ja…äh…niin peruskauraa….perusarkea…

No niinpä, kun minä helmikuun alkupuolella kuulin, että Jonna ja Dansku lähtisivät maaliskuussa pohjoiseen mummolaan pidennetyksi viikonlopuksi, niin kyllähän minäkin vuorostani ajattelin sitä, kuinka tämä tarkoittaisi totaalista rutiinien rikkomista.

”Ai ettäh! Kyllä minä sitten rikon rutiineja oikein ryminällä!”

rutiinit rikki 2

Rutiinit uusiksi kertaheitolla

Maaliskuun ensimmäistä viikonloppua edeltävä torstai asettui kohdalle, ja matkalaiset saatettiin autolla lentokentälle. Kaihoisana katsoin, kuinka kaksikko kaikkosi – juosten I might add – terminaalin uumeniin. Siitä se sitten käynnistyi, uusi arkeni ilman rutiineja.

Rutiinien rikkominen alkoi jo samaisena päivänä. Siinä missä normaalisti päätän työpäiväni jo hyvissä ajoin noin neljän/viiden paikkeilla, typötyhjillään odottanut koti mahdollisti työskentelyn pitkittämisen aina alkuiltaan saakka. Bose-kuulokkeet korvilla jatkoin työskentelyä jalka vispaten kahvin ja Parcifalin tahdittamana, motivoituneena ja rutiinin rikkomisen hekumaa maistellen.

img_20190309_223852_7577872939709715339213.jpg

Kun työt oli tyydyttävällä tasolla tehty, läppäri kiinni ja kotia kohti. Mutta ei, eipä tämä gaiffari – totutusta poiketen – lähtenytkään kotilieden äärelle kokkailemaan, vaan suuntasi kotikadun Kotipizzan ja lähikaupan kautta kotisohvalle. Lämpöä hohkaava Quattro Stagioni ja jääkaappikylmä Heineken kourassa asetuinkin sohvan perukoille seuraamaan illan Jokerit – Dynamo Moskova mittelöä. Ei Danskun iltaruokintaa, ei yhteisiä suihkusessioita, eikä yhteistä nukuttamista. Kylmää olutta ja rasvaista pizzaa lätkän ääressä. Ai ettäh, gyllä gelpaa! Päivä 1 oli pulkassa.

Perjantaina piehtarointi vaan yltyy

Sama tahti jatkui perjantaina. Kun päivän työpanos oli taitettu, laitoin kimpsut ja kampsut kasaan, ja valmistauduin vastaanottamaan kotiimme vieraita. Olimme nimittäin kaveriporukalla jo hyvissä ajoin sopineet, että tänä viikonloppuna – viikonloppuna ilman rutiineja – käyttäisimme kaiken kortilla olevan ajan hyödyksi, ja jatkaisimme sekä perjantaina että lauantaina – melkoisesti työyhteisössäni hymyjä kasvoille kohottaneen – harrastuksemme parissa.

Pitäisimme nimittäin kumpaisenakin iltana d&d (kyllä, dungeons and dragons) -pelisession. Istuisimme noppinemme keittiönpöydän ääressä, punoisimme tarinaamme ja jatkaisimme seikkailuamme örkkien, velhojen ja ritarien maailmassa. Ilman aikarajoituksia, ilman menoja, ilman…rutiineja.

img_20190309_223832_0892339372144032550802.jpg

Perjantai-ilta tuli ja meni, ja pelit päättyivät noin kymmenen kieppeillä. Nauruntäytteinen ilta harrastusten parissa oli tullut päätökseen.

Lauantai kolahtaa kohdille

Kun lauantai saapui kohdille, huomasin jo hienoisen muutoksen olemuksessani. Heräsin aamusta, rutiinieni mukaisesti, jo seitsemän paikkeilla. Totutun kaavan mukaisesti suuntasin keittämään puuroa, jonka nautin – totutulla tavalla – kahvikupin ja mandariinin kera. Kuin rutiininomaisesti suuntasin suihkuun ja laittauduin päivää varten – kaikki totuttuun tyyliin. Edellisen illan meininkeihin nähden, oli jokseenkin turvallista asettua hetkellisesti jälleen totuttujen toimenpiteiden kiskoille.

Päivällä pyörimme kaupungissa perheeni kanssa, ja iltapäivästä aloitimme jälleen iltaan saakka kestäneet pelit. Hauskaa oli, ehdottomasti.

Silti – kaiken keskellä – huomasin miettiväni jo rutiinejamme. Mietin sunnuntain kauppareissua, seuraavan viikon ruokia, maanantain vauvauintia, työkalenteria ja -tehtäviä sekä muita tulevan viikon totuttuja, turvallisia, rutinoituneita kuvioita.

img_20190309_211403_2453492656204686102936.jpg

Huomasin myös kurkottavani useammin kohti kännykkää tarkistamaan, josko Dansku ja Jonsku olisivat lähettäneet viestiä tai videota daddylle katseltavaksi.

img_20190309_211338_9278996077399534270888.jpg

Huomasin siis – lyhyesti todettuna – kaipaavan rutiinejamme. Missä oli perjantain totuttu Sohvaperunat, lauantain yhteinen kävelylenkki, yhteiset illan askareet…

img_20190309_211716_0884391156451090255281.jpg

Rentouttavat rutiinit

On lauantai-ilta. Istun koneella kirjoittamassa blogia, ja telkkarissa taustalla pyörii kertaalleen jo näkemäni Batman vs. Superman. Jonna ja Dansku palaavat kotiin huomenna. Hyvä niin, sillä huomaankin jo kaipaavani heitä. Odotan innolla tulevaa viikkoamme ja normaaleja rutiinejamme. Vauvauintia, vaunulenkkiä, ruokailuhetkeä, suihkusessiota…kaikkea. No joo…kaikkea on ehkä voimakkaasti todettu. Vieressäni oleva vaipanvaihtopiste kun ei herätä suuria kaipuun tunteita.

In any case, muutaman päivän ”irtioton” jälkeen huomaan, kuinka tärkeitä rutiinit minulle ovat. Rutiinit rentouttavat. Ne pitävät arjen tekemisen järjestelmällisenä, helposti hallittavana ja ennakoitavana. Ne ovat johdonmukaisia ja loogisia, ilman turhia yllätyksiä.

Rutiineja parjataan, niitä vältellään. Ne ovat pakollinen paha lomailun lomassa. Ne ovat kuitenkin myös se tukipilari, jonka varaan rakennamme elämämme. Huomenna, rutiini palaa luokseni. Siihen valmistaudun – rutiininomaisesti – kodin siivoamisella ja ruokakaupassa käynnillä.

Innolla jo rutiinejaan odotellen,

Santeri

Jälleen yksi rutiini työviikko takana. Maaliskuuta jo mennään, ja ensi viikon jälkeen ollaankin jo lähempänä huhtikuuta. Niin se vaan on, että tulee se päivä, jolloin tuo räntä ja loska saa väistyä kevään tieltä. Pitenevistä päivistä vaikuttaa olevan jo ensimerkit ilmassa. Nähdään jälleen viikon päästä täällä blogin puolella. Sillä välin löydät meidät – totuttuun tapaan – Polulla-Instan puolelta. Erinomaista alkavaa viikkoa!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: