Danielilla pyörähti 8 kuukautta mittariin tässä aivan hiljattain, ja niinpä ajattelimme, että nyt olisi jälleen hyvä hetki päivitellä ihan arkisia kuulumisiamme. Kuulumisia oksennustautien, matkailujen ja kaikkien muiden poikkeavien aktiviteettien ulkopuolelta 🙂
Arkemme rullaa pitkälti yhden sanan – painavan sanan – ympärillä:
Väsymys
Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista poikkeavaa. On ollut uusien hampaiden aiheuttamaa tuskastelua, koko perhettä koetellutta mahapöpöä ja reissaamista niin etelään kuin pohjoiseenkin. Kaiken tämän keskellä se normaali arki – arki jota joskus taannoin ihannoimme sinä keskeisimpänä jaksamisen tukipilarina – on kokenut kovia. Arjen rutiinit ovat hämärtyneet, kun viikot eivät noudatakaan sitä ennalta sumplittua aikataulutusta. Tällä on tietenkin ollut vaikutus myös jaksamiseen.
Hampaat, pöpöt ja poikkeavuudet
Dansku on tehtaillut hampaita jo pidemmän aikaa. Ensimmäiset alahampaat pyrähtivät näytille jo muistaaksemme maaliskuun puolella, ja nyt aivan vastikään vastinpareiksi on noussut, tällä hetkellä myönnettävästi hieman tyngähköt, ylhäiset ylälegot. Hampaiden puhkeaminen on tietenkin tarkoittanut kutiavaa suuta ja, tästä johdettuna, vaihtelevia yöunia. Unille on haastavampaa rauhoittua, yöllä herätään useammin ja koko perhe on tästä johtuen normaalia nuutuneempi aamun valjetessa.
Pääsiäisen oksennusripulitauti oli perhettämme koetellut ensimmäinen kunnon pöpö. Koko viikonlopun ja pitkälle vielä seuraavallekin viikolle vaikuttanut tauti vei virrat pahasti pohjalukemien puolelle, ja vaikka Daniel säästyikin pidemmiltä vaikutuksilta, oli meillä vanhemmilla vielä pitkälle pääsiäisen jälkeisen viikon puolellekin vielä ailahteleva olotila. Ruoansulatus ja vatsan toimivuus kun ei tällaisissa kolmen vuosikymmenen kehoissa ole – ehkä hieman yllättäenkin – ihan nuoruuden huippuvuosien tasolla.
Viimeisenä vaikuttajana väsymykseen on ollut reissaaminen. Tallinnan matka ja toissaviikkoinen pohjoisen reissu olivat toki osittain palauttavia kokemuksia, mutta samalla ne tarkoittivat reissaamista niin paatilla kuin lentokoneella. Kokemuksia, mitkä näin vauvan kanssa ovat hieman kuluttavampia koettelemuksia.
Arjen uusi tulokas: Eroahdistus
Nukkumiseen on tässä aivan lähiaikoina tullut uusi haaste: eroahdistus.
Eroahdistus näkyy yöunien osalta siinä, miten monta kertaa yöllä herätään ja mitä tapahtuu kun herätään. Ennen tätä eroahdistus vaihetta, Dansku heräsi yöllä ja rauhoittui sitten joko tutin tai rinnan taltuttamana ilman sen suurempia itkuja. Mitään showta ei siis läpikäyty, vaan Danskulla oli tarve, joka tyydytettiin sitten turvan tai ruoan tarjoamisella.
No mites sitten nyt? Dansku herää, mutta tuttia tai isän syliä tarjottaessa, ei tämä enää käykään. Itku yltyy yltymistään ja lohtua ei tunnu omassa sängyssä löytyvän. Ajoittain itku saattaa yltyä jopa sille tasolle, että Daniel silminnähden vääntää itseään jo kaarelle. Vati menee vauvalla täysin nurin ja vasta äidin kainalopaikka tuo lohdun murheeseen. Siinä sitten tuherretaan tovi itkua ennen rauhoittumista takaisin yöunille. Tuoreessa muistissa on esimerkiksi viime yö, kun turhaan yritimme kolme varttia rauhoittaa Danielia omaan sänkyyn unille. Turhaa turhaa. Äidin kainaloon mars ja koko kööri yöunille.
Ratkaisua haetaan: unikoulu osa 2
Eli arjen rutiinit on negatiivisessa mielessä rikottu ja kaiken kukkuraksi saatu eroahdistus yöunien uudeksi seuralaiseksi. Mistä ratkaisu?
Noh…meillähän on tässä lähiviikkoina eksynyt vauvan sänky takaisin vanhempien makuuhuoneeseen. Samalla on unohtunut yön järjestelmällisyys, jossa isä on ensimmäinen suojamuuri heräämisen tapahtuessa.
Ratkaisu:
Niskasta kiinni ja tassuttelu takaisin; on aika aloittaa unikoulu osa 2.
Tulevalla viikolla, jo ensi yöstä alkaen, tulemme jälleen ottamaan käyttöön järjestelmällisen yöunien opettamisen. Daniel siirretään pois makuuhuoneesta ja samalla isä siirtyy viereiselle sohvalle koisimaan. Herätessä tarjotaan tuttia luottaen siihen, että äidin etäisyys ja tästä kumpuava maidon tuoksumattomuus (olipa köykäinen ilmaisu) auttavat koko perhettä yöunien normalisoimisessa. Tätä tilannetta puitiin myös viime viikon 8 kk neuvolassa, ja saimmekin kannustavat sanat ja tsempit tassuttelun uudelle aloittamiselle.
Kuten viime kerralla, unikoulun etenemistä tullaan seuraamaan Polulla-Instan puolella. Suuntaa siis sinne, jos teema kiinnostaa. Tulemme tänään myös tiedustelemaan vinkkejä tassutteluun ja vauvan yölliseen rauhoitteluun, joten ei muuta kuin mielipiteitä kehiin!
Mitäs muuta arkeen?
Noh…väsymyksen ulkopuolella kaikki on varmastikin hyvin. Väsymyksen inhottavin piirre vaan tuppaa olemaan, että se värittää kaikkea muuta tekemistä. Väsyneenä kun kaikki on hieman haastavampaa.
Yksittäisten yöunien onnistuessa, kaikki on kuitenkin hyvin. Aurinko paistaa ja kevät tekee tulemistaan. Vauvauinnit pyörivät maanantaisin, ja muutenkin työviikot etenevät suurin piirtein normaalilla mallilla. Santeri keittelee aamupuurot ja lähtee töihin, Jonna ja Dansku viettävät päivät joko kotosalla, Oodissa, kaupungissa tai muussa järjestetyssä toiminnassa, ja illalla tehdään sitten yhdessä jotain pienimuotoista lenkkiä ja valmistetaan ruokaa.
Normaalia (väsymyksen sävyttämää) arkea.
Niin, ja onhan kesälomatkin lyöty jo lukkoon ja ensimmäiset suunnitelmat lomien ajalle on jo tehty. Innolla jo odottelemmekin lomien alkamista.
Jaksamista tulevaan viikkoon!
– Santeri ja Jonna
Mites meni viikko ja vappu? Helsingissä osui kerrankin kelit kohdilleen, kun vappuna pääsimme pyörähtämään auringonpaisteessa Linnanmäellä. Seuraavana päivänä satoikin sitten jo räntää. Ensi viikolle ei ainakaan itselle tule mieleen nyt mitään erityistä. Niin tai siis joo…näkyyhän siellä viikon loppupuolella, sunnuntaina, jo äitienpäivä! Jokos on äitienpäivälle jotain sumplittuna? Tällä suunnalla kenties on 😉 We shall have to wait and see…
Erinomaista alkavaa viikkoa!
Polulla 