Ajatuksia äitiydestä ennen ja jälkeen raskauden!

Ihanaa äitienpäivää sinne ruudun toiselle puolelle! Näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin koota omia ajatuksiani äitiydestä.

Jokainen kohtaa äitiyden omalla tavallaan, ja niin minäkin, reilu kahdeksan kuukautta sitten, käynnistin oman polkuni äitinä. Ennen äidiksi tulemista, minulla – kuten varmaan kaikilla muillakin äitiyden kynnyksellä tepastelevilla – oli omat ennakkokäsitykseni siitä, mitä tuleva äitiys tulisi olemaan. On olettamuksia, pelkotiloja ja ennakkoluuloja. Tutkailin nyt lyhyesti omia tämänhetkisiä näkemyksiäni äitiydestä, ja listasin alle ajatuksia, jotka ovat joko muuttuneet tai pysyneet samana äidiksi tulemisen jälkeen.

Ei muuta kun ensimmäisen ajatuksen kimppuun!

 

”Jokainen äiti on omantyylinen. Siihen miten tuleva äiti toteuttaa äitiyttä vaikuttaa se, millaisen kasvatuksen hän on itse saanut ja millaisia ovat hänen omat toiveet ja haaveet.”

Tästä olen edelleen samaa mieltä. Äitiys ei noudata yhtä yksittäistä muottia, vaan äidiksi kasvetaan omien viitekehysten muovaamana. Tällöin äitiys on sitä, minkälaisena tuleva äiti äitiyden näkee; millaisena ideaali äiti hänelle näyttäytyy.

Miltä ätiys sitten näytti minulle ennen äidiksi tulemista? Tiesin jo raskausaikana, etten haluaisi olla valtavirran mukana seilaava ”muotiäiti”, vaan enemmän omiin henkilökohtaisiin arvoihin tukeutuva ja jalat maan tasalla vankasti pitävä kasvattaja. Toivoin, että pystyisin olemaan aidosti läsnä sekä lapsen tarpeita kuunteleva äiti. Samalla halusin kannustaa lasta oppimaan ja kokemaan uutta. Kun oppimisen matkalla tulisi töyssyjä ja itkuja, olisi lämmin syli aina lähellä. Epäonnistumisen kohdatessa pitäisi myös kannustaa yrittämään uudelleen. Myös haaveiden tavoittelemista pitää kannustaa. Mitä itse olen oppinut omilta vanhemmilta on mm. järkevä talouden hallinta sekä oma-aloitteisuus. Nämä olivat myös piirteitä, mitä halusin omille lapsille opetettavan. 

polulla_Fotor 2

”En halua viettää arkea muiden äiti-ihmisten kanssa, enkä aio aktiivisesti etsiä uusia äiti-ihmisiä ystäväkseni. Äitiyden aikana kaatuu muutenkin jo seinät päälle kaiken tämän äitiyden keskellä!”

Nämä mielipiteet ja ajatukset muuttuivat melkein kokonaan 8kk aikana 😀

Toki, välittömästi vauvan syntymän jälkeen en kokenut tarpeelliseksi saada uusia ihmisiä elämääni. Siinä kun tuppasi olemaan se yksi ihminen, joka vei kaiken ajan ja huomion (ja en puhu Santerista). Uusi vauva-arki sisälsi alkuun niin paljon uuden oppimista, ettei energiaa uusien ihmisten kohtaamiseen ollut. Mielummin olin kotona ja kävin vauvan kanssa lenkillä äänikirjoja kuunnellen. Enni Mustosen kirjasarjaa tuli kulutettua vauhdilla – jopa kaksi kirjaa kuukaudessa .

Kuuden kuukauden kohdalla, kun vauva alkoi jo hieman liikkumaan ja samalla kaipasi aktivointia, lähdin mukaan kirjastojen vauva-aamuihin sekä liityin alueeni äitiryhmään. Tästä se kaikki sitten käynnistyi. Nyt, kahdeksan kuukauden kohdalla, erilaisia aktiviteetteja olisi tarjolla melkein joka päivälle, ja olenkin ollut sosiaalisempi kuin vuosiin! Olen oikeastaan huomannut, että erilaiset aktiviteetit ja yhteiset tapaamiset saavat päivät kulumaan mukavan sutjakkaasti. Seura on myös usein erinomaista. Uusia samanhenkisiä äitituttuja tuntuu olevan alueellani todella paljon, ja tapaamiset heidän kanssaan tuovat omaan arkeeni lisää voimavaroja. Äitiysloma on ollut siis kaikkea muuta kuin tylsää.

Äitejä kannattaa siis tavata. Yksin ei kannata jäädä 🙂

ppolulla6

”En tule päivittämään instagramiin lapsestani joka päivä kuvia enkä hypetä pinnalla olevista lastevaatemerkeistä.”

Oma henkilökohtainen instagramtilini on päivittynyt aina maltillisesti. Taitaa siellä olla meistä perhekuva sairaalasta ja ristiäisistä, joulukuva, tyylitelty perhepotretti sekä päivitys pääsiäisestä. Viisi kuvaa 8kk aikana, joten taitaa olla ihan mielipidekysymys, että onko se paljon vai vähän. Oma henkilökohtainen mielipide on, että enemmän perhekuvia on tullut nyt laitettua, mitä olisin alunperin ajatellut. Toki samaan hengenvetoon voin todeta, että pelkästä lapsesta luku on edelleen pyöreä 0. Onko sitten väliä sillä, onko kuva nimenomaan perhekuva vai yksilökuva, niin tästäkin löytynee monta mielipidettä. Itse olen tasapainoon tyytyväinen.

Mitä sitten blogin instagramin tiliin tulee, on alkuperäiseen suunnitelmaan tehty myönnytyksiä. Suurin myönnytys tehtiin kun Santeri kirjoitti op.median puolelle kirjoituksen, minne meni Danskusta useampi tunnistettava kasvokuva. Nimenomaan tunnistettavuus oli meidän mielestä se tärkein kriteeri, kun kuvien julkaisua arvioidaan.

PolullaPetitemama1

Santeri on ollut tunnistettavuuden kanssa hövelimpi. Olisihan ihanasta vauvasta innostavaa jakaa leveitä hymykuvia! Tässä suhteessa olemme siis onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä. Jonkinasteisesta menestyksestä kielii toki se, kun ystäväni syntymäpäivillä vieraat (jotka siis ovat pyörineet blogissa ja instassamme) pyysivät nähdä Danielista selkeämpiä kuvia, jotta jokainen voisi sanoa mielipiteensä kummalta vauva näyttää enemmän. Eipä siis ollut insta kaikkea paljastanut, jolloin emme ehkä ihan puuhun tässä asiassa olekaan menneet!

Ja sitten ne lastenvaatteet. Tässä asiassa mielipiteeni on pysynyt edelleen samana. En varmasti ole tietoinen kaikista just nyt in olevista merkeistä, eikä ne edelleenkään kiinnosta. Toisaalta olen silti edelleen loistavaa seuraa kaiken maailman ”vauvavaateämpärijakelutapahtumiin”, sillä jään enemmän kuin mielelläni vaunu- ja lastenvahdiksi kauemmaksi takeaway-kahvin kanssa! Toisaalta en tiedä onko suurin hype tässäkin jo mennyt ohi, sillä tämä aihe ei ole noussut esille ollenkaan niiden äitien keskuudessa, joiden kanssa on nyt tullut vietettyä aikaa.

Täytyy loppuun todeta vielä, että oma tyylini on ollut aina suhteellisen klassinen ja tämän myötä tulee suosittua ajattomia valintoja – niin itselleni kuin vauvalle.

img_20190207_113621_2067597534514813793887.jpg

”Perheen, parisuhteen ja työn sovittaminen yhteen ei ole vaikeaa.”

Tässä olin väärässä. Varsinkin Helsingissä päiväkotipaikat tuntuvat olevan todella pahasti kiven alla. Tähän liittyen koko härdelli tuntuu olevan sellainen rubikin kuutio, että välillä muutto kompaktimpaan kaupunkiin tuntuu todella hyvälle idealle.

Olen aina pitänyt työskentelystä ja viihdyn työelämässä. Vauva-arjen jälkeen työtä alkaa pohtimaan uusin silmin, ja moni äiti tuntuukin pohtivan uusia tuulia uralleen äitiysloman jälkeen. Itse myös koen, että kun palaan työelämään tulen vaatimaan työtäni enemmän. Työn tulee korreloida vahvemmin omien mielenkiinnon kohteiden kanssa sekä mahdollistaa uralla etenemisen. Jos en ole kotona vauvan kanssa, tulee tämä hinta-laatusuhde olla omalla skaalallaan kohdillaan.

Parisuhteen laatuaikaa tuntuu olevan myös hankalampi järjestää, mitä olimme aikaisemmin ajatelleet. Vaikka yleinen konsensus tuntuu olevan, että meillä on enemmän kahdenkeskeistä aikaa kuin muilla pariskunnilla, kaipaamme silti mielellään parin viikon välein tai vähintään kerran kuukaudessa aitoa laatuaikaa kahdestaan. Vaikka meillä on laaja tukiverkosto, on kaikilla luonnollisesti omat menot, työt ja kiireet. Uskon, että vauvan olessa isompi taapero on yhteisen ajan järjestäminen ainakin toivottavasti helpompaa 🙂

PolullaPetitemama4

”Vauvavuosi tuntuu todella pitkälle ajalle.”

Kyllä ja ei. Päivät tuntuvat välillä pitkille, mutta viikot sekä kuukaudet tuntuvat kuluvan ohi hujauksessa.

 

”En leikkaa äititukkaa!”

Tämä on pitänyt vaikka ymmärrän nyt todella hyvin, miksi moni tuntuu leikkaavan lyhyen tukan vauvan myötä. Raskauden jälkeen itselle tuli ohimolle kaljuja kohtia ja tukkaa lähti tukkoina hiustenpesun yhteydessä. Kun luonnollinen hiustenlähtö tasaantui pitää vauva omalta osaltaan huolta sulkasadosta. Tästä huolimatta ainakin vielä suosin hieman pidempää hiustyyliä.

img_20190511_222348_3756799534609745670796.jpg

Huh huh! Eiköhän tässä ollut tällä erää mielipidettä ja ajatusta kerrakseen. Loppuun täytynee muistuttaa, että kyseessä on ainoastaan omia mielipiteitäni ja luonnollisesti eroavia mielipiteitä löytyy! Jos sinulla tulee mieleen asioita joista ajattelet ehkä vauvan jälkeen toisin olisi niitä kiva kuulla vaikka Polulla-instan puolella!

Erinomaista äitienpäivää!

– Jonna


Ai ettäh! Jo alkaa rutiinit löytymään. Tämä viikko tuntui jotenkin vähän helpommalta. Viikon kruunasi eilinen päivä, kun jätimme Danskun hetkeksi isovanhemmille ja pääsimme nauttimaan elokuvan päivänäytöksestä oikein pitkän kaavan mukaan. Ensi viikollekin on jo ohjelmaa tiedossa, kun saamme vieraita pohjoisesta. Niin, ja on ollut jopa puhetta grillipippaloista Euroviisujen tahdittamana viikonloppuna. Eiköhän näillä eväin pärjätä tuleva viikko. Tsemppiä viikkoon sillekin suunnalle!

Kirjoituksen pääkuva: Astrid Mannerkoski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: