”Kun Muumipeikko, Pikku Myy ja Muumipappa esiintyy, silloin laulut kutsukoon tuijottelutuokioon.
Käy Muumilaaksoon!
Perjantai ja ensimmäinen vihje
Olipa kerran pienen vauvan isä, Santeri, joka täytti 31-vuotta. Syntymäpäivien kunniaksi Santerin puoliso, Jonna, oli organisoinut Santerille yllätysohjelmaa synttäriviikonlopulle.
Vinkkinä tulevan viikonlopun ohjelmasta Santeri sai viikonloppua edeltävänä perjantaina whatsapp-viestinä virtuaalisen onnittelukortin, joka sisälsi koordinaatit tulevan viikonlopun ensimmäisestä rastista.
Päivän pähkäilyn jälkeen (ja Google Maps -palvelun ennalta tuntemattomiin toiminnallisuuksiin perehtymisen jälkeen) Santerille selvisi, että koordinaatit osoittivat Turun keskustassa sijaitsevaan M Kitchen & Cafe nimiseen kahvilaan. Oivalluksen myötä yllätyksen ensimmäinen vaihe paljastui kokonaisuudessaan: lauantaina koko konkkaronkka lähtisi aamusta aikaisin autolla kohti Turkua, missä M Kitchen & Cafen klo 11 starttaava Jazz brunssi johdattelisi juhlijat viikonlopun muihin viettelyksiin.
Brunssi ja toinen vihje
Herätys lauantaina aamuvarhain, kamat autoon, kahvikuppi kuskin viereen ja vrum vrum –> Audin keula kohti Turkua. Sateinen ajomatka turvallisesti perille ping pang pong, ja auto parkkiin Turun keskustaan. Vauva kantoon ja kohti brunssia.
M Kitchen & Cafe osoittautui varsin miellyttäväksi paikaksi. Rento miljöö, hyvä tunnelma. Taustalla soiva leppoinen jazz (leppoinen alleviivattu sillä kauhukuvissa olisi voinut siintää liian kovaa soitettu livemusa tai ärsyttävä improvisointi) loi oivan rennon viban maittavalle maistelulle. Oli salaatteja, makkaroita, kakkuja, juustoja, mehua ja kahvia. Kullekin jotain. Danielkin pääsi osingoille vesimelonin ja viinirypäleiden maistelun myötä.
Brunssin alkupuolella kännykkään saapui uusi whatsapp-viesti. Kyseessä vihje numero 2.
Tällä kertaa Googlen käyttö onnistui melkoisen vaivatta. Nokka kohti Naantali Spa Hotellia. Brunssi vielä pomppien vatsassa pesue purkautuikin takaisin Turun kaduille, missä – seurueen tätä tiedostamatta – oli juuri alkamassa Turun Marathon -tapahtuma. Hirveällä kiireellä Dansku vöihin kiinni ja auto liikkeelle ennen kuin maratoonarit tavoittaisivat Audin. Siitä ruuhkasta ei nimittäin oltaisi päästy toviin liikkeelle.
Ongelmitta navigointi Naantaliin ja auto parkkiin.
Naantali ja kolmas vihje
Naantali Span parkkipaikalle saapuessamme oli jo varsin selvää, minne matkamme tulisi lopulta suuntautumaan. Tästä huolimatta kännykkään räpsähti kolmas vihje.
Muumilaaksoon matka siis käy.
Eipä ollut ennen reissua mitään mielikuvaa Muumimaailmasta. Toki mainoksia on tullut kuultua mm. radiosta ja jokunen telkkarista, mutta ihan mielenkiinnolla saimme me vanhemmatkin astella ensimmäistä kertaa kohti Muumilaaksoa.
Niin se vaan kuulkaas on, että vanhempana sitä tulee elettyä monia asioita lapsen kautta. Näin Muumilaaksossakin. Ensimmäiset hetket saimme Danielin nukkuessa käyskennellä ”ihan kahdestaan” aikuisina ympäri Muumimaailmaa etäisesti muumeja katsellen, teemapuistoa asiallisesti analysoiden, muita vanhempia seuraillen, tulevia ruokapaikkoja kartoittaen ja alueeseen perehtyen. Välittömästi Danielin herätessä astuimme kuitenkin molemmat lapsemme kenkiin.
”Wau…Dansku look, Muumipappa!”
”Haluaako Daniel mennä katsomaan Hemulia?
”Danskuu…who is it? Huh? Who is it…? Is it Pikku Myy?”
”Oiiih, Daniel! Onko se Niiskuneiti?
”Yeah, is it Haisuli. Do you see him? Haisuli!
Kolusimme muumitalon, kävimme Niiskun pajalla, paikansimme Tiuhtin ja Viuhtin satumetsästä, varovaisesti tuijotimme Mörköä silmästä silmään Mörön luolassa (ei, ei ollut Marko Anttila) ja kaiken kukkuraksi – tietenkin – leikimme yhdessä Pikku Myyn kanssa.
Aktiviteettien lomassa kävimme myös juomassa muumilimsat ja nautiskelemassa päivän Piltit.
Viihdyimme Muumilaaksossa kaiken kaikkiaan nelisen tuntia, mielestämme varsin riittävä aika alle 1-vuotiaan Danielin kannalta.
Rentoutumista Spa-tunnelmissa
Muumien jälkeen loppuilta – ja seuraava aamu – sujuivat Naantalin Spa Hotellissa rentoutuen. Kävimme illasta vielä altailla Danskun kanssa, minkä jälkeen tilasimme huoneeseemme room service -palvelun kautta illallista. Seuraavana aamuna – varsinaisena synttäriaamuna – taas aamiaisen jälkeen aamuvarhain altaille, minkä jälkeen Naantalin vanhan kaupunkiin.
Sunnuntai olikin sitten ihan kunnon sadepäivä, joten sateenvarjon alla kyyhöttäen sujahdimme ensin Hasta la Pasta -pastaravintolaan (olisitko arvannut) carbonaralle ja tämän jälkeen Eriskummalliseen kahvilan cappucinolle ja hattivatille.
Tämän jälkeen suunta kohti moottoritietä ja Helsinkiä. Onnistunut reissu takanapäin 🙂
Lopuksi -> suosittelisinko Muumimaailmaa? No kyllä! Tai siis otetaanpa uudestaan. Kyllä, suosittelen Muumimaailmaa, jos lähdet reissuun lapsen/lasten/nuoren kanssa.
Oli nimittäin hieman vaivaannuttavaa seurata vierestä, kun alle kouluikäisten lasten seasta muumien halauksia innosta puhkuen jonotti yli keski-ikäisiä japanilaisia turisteja. Tai noh…ei siinäkään kai mitään. Jos kerta tykkää. Aikuisenakin vaan maha kohti Muumimaailmaa!
– Santeri
Elokuu on kohta ohi. Ennen kuun vaihdetta juhlimme vielä yksiä synttäreitä, kun Daniel täyttää 31.8. vuoden. En aio todeta, että vauvavuosi olisi mennyt jotenkin ”liian nopeasti”. Ainahan se jälkikäteen tuntuu siltä, että aika on pyyhältänyt nopeasti. Nyt kuitenkin kun pohdin esimerkiksi matkaamme Dubaihin tammikuussa, tuntuu tuostakin menneen jo ikuisuus. Niin…ja entäpä sitten ihan ensimmäisiä hetkiämme Danielin kanssa Naistenklinikalla. Siitähän on jo iäisyys. Varmaan on paikallaan kirjoitella vähän tästä ensimmäisestä vauvavuodesta – sen yllätyksistä, tapahtumista ja oivalluksista. Tällaista kirjoitusta varmaan sitten ensi viikosta.
Kuulkaas, kohta on syyskuu. Nauttikaa nyt vielä siis elokuun viimeisistä päivistä. Kohta on kuitenkin sitten jo talvi 😀 Nähdään jälleen täällä blogin puolella viikon päästä. Sillä välin löydät meidät – perinteisesti – Polulla-Instasta. Erinomaista alkavaa viikkoa!
NIIN! Enää puoli kuukautta muuttoon! Kohta olemme jo omassa kodissa ❤
Polulla 
Vastaa