Vauvavuosi kuvina, sanoina ja tunteina

Siinä se sitten oli, esikoisemme vauvavuosi. Ainutlaatuinen aika polullamme, ja nyt se on ohi. Onko olo haikea? Hitusen. Onko olo helpottunut? Hitusen 😀

Esikoisemme on nyt taapero, ei siis enää mikään vauva 🙂 Ei enää pienoinen paketti vaan uuttera, toimiva ja omaa tahtoaan jo osoittava pikku vesseli.

Yhyy! Missä on vauvelimme?! Noh, hän on kuvissa ja muistoissa, sanoissa ja tunteissa. Tunteillaanpa hetki Danielin vauvavuoden äärellä kuvien sanojen ja tunteiden välityksellä.

Vauvavuosi, 1-3 kuukautta

Vauvavuoden ensimmäiset kuukaudet olivat uusien rutiinien muodostumisen aikaa. Kotona oli nyt pieni paketti, jota tuli hoitaa, huomioida ja rauhoitella sekä lohdutella pahan olon äärellä.

Etenkin ensimmäiset päivät olivat jännittäviä, kun käytännössä kaikki tekeminen vauvan ympärillä oli uutta. Vaipanvaihto, nukkuminen, heräily, syöttäminen – kaikki oli uuden opettelua ja pienoisen muodostuviin manerismeihin totuttelua. Mistä hän piti, missä asennossä hän tykkäsi olla, mihin hän reagoi positiivisesti ja mihin negatiivisesti.

Pikkuhiljaa yksittäisistä tekemisistä muodostui rutiineita. Nukkuminen, syöminen ja leikkiminen alkoivat rakentua yhdeksi yhteisen tekemisen kulttuuriksi.

Aloimme oppimaan vanhemmiksi.

Daniel oppi kanssamme. Jo maha-asukkiajoilta tutut äänet olivat nyt saaneet kasvot. Äiti ei ollu pelkkä kaukaisuudesta kuuluva puhe, vaan äiti kosketti, lohdutti ja ruokki. Kun hätä tuli, isän ja äidin läsnäoloon pystyi luottamaan.

Ensimmäisiltä kuukausilta muistamme varmasti useat yöheräämiset, Jonnan kohdalla raskaudesta palautumisen sekä uusien rutiinien sisäistämisen. Toki ensimmäisten kuukausien aikana Daniel pääsääntöisesti vain söi ja nukkui, mutta silti hänen läsnäolonsa edellytti meiltä erilaista valppautta ja aktiivisuutta. Joulukuun osuessa kohdalle ja Danielin täyttäessä 3 kuukautta, olimme jo suhteellisen muuttuneita. Olimme kasvavan vauvan vanhempia.

Vauvavuosi, 3-6 kuukautta

Siinä missä ensimmäiset kuukaudet olivat tiivistä opettelun ja nk. perustason löytämisen aikaa, kolme seuraavan kolmen kuukauden aikana uskaltauduimme jo hivenen kokeilemaan siipiämme vanhempina. Kirjaimellisesti. Seuraavat 3 kk sisälsivät nimittäin joulukuisen lentomme Rovaniemelle joulupukkia ja isovanhempia katsomaan.

Tässä vaiheessa tunnistimme jo hyvin esikoisemme eri rutiinit. Yörytmit olivat jo tuttuja (vaikkakin heräsimme tällöin vielä vähintään 3 kertaa yössä), syöttökuviot hioutuneita ja Danielin kanssa yhteinen tekeminen vakiintunutta. Homma oli jo niin hyvin ”hanskassa”, että uskaltauduimme jo ihka ensimmäiselle ulkomaanreissulle. Minnepä muualle kuin talvisista tunnelmista kohti Dubain aurinkoa.

Kolmen ja kuuden kuukauden väliin mahtui myös liuta uutta. Joulukuun kynnyksellä aloitimme Danielin kanssa vauvauinnin: harrastuksen, jonka tiimoilta Danielista on kuoriutunut melkoinen vesipeto. Olimmehan kaverin 1-vuotispäivänäkin polskimassa Mäkelänrinteen Uimakeskuksessa.

Sekä vauva-arkea edeltävät rutiinimme että vauva-arjen käynnistymisen jälkeen alkaneet uudet rutiinimme olivat tässä vaiheessa jo hyvin muokkautuneita esikoisemme ympärille. Iloitsimme vanhempina, kun pienoisemme oppi uutta, oli kyseessä sitten sukeltaminen, kyljelleen kääntyminen, ensimmäiset möngertämiset mahallaan tai ymmärryksen siemen silmäkulmassa daddyn tiedustellessa, ”where’s mommy?”.

Olimme 6kk ikäiseen pienoiseemme varsin ihastuneita, rakastuneita.

Kuvat: Astrid Mannerkoski Photography @astridmannerkoski

Vauvavuosi, 7-9 kuukautta

Ensimmäisen ikävuoden kolmas neljännes näki, kuinka vauvastamme tuli päivä päivältä vuorovaikutuksellisempi. Hän ei enää ollut se passiivinen sivustakatsoja, vaan aktiivinen tekijä. Hän alkoi osoittelemaan sormellaan kiinnostuksen kohteita ja tutkimaan yhä enemmän ympäristöään. Maistelua helpottamaan saapui myös kaksi alaetuhammasta ylhäällä jo olevan parivaljakon seuraksi.

Tämä vaihe vauvavuodesta sisältää mainitsemisen arvoisin kaikista negatiivisimman kokemuksemme. Nimittäin pääsiäisen kohdalle ajoittuvan vatsataudin, jota Daniel ensin sairasti reissullamme Tallinnaan ja jota me vanhemmat sitten podimme molemmat samanaikaisesti kahta päivää myöhemmin. Ei ole jäänyt paljoa kysymyksen varaan se, mitä mieltä olemme tästä kokemuksesta -> ei enää ikinä!

Kuuden ja yhdeksän kuukauden välissä läpikävimme myös kaikista mittavimmat unikoulu-opetuksemme. Koska puuro jo iltasella näytti maistuvan, päätimme, että yösyötöistä olisi tällöin hyvä päästä eroon. Aika pitkälle pääsimme, kun Danielin yösyötöt vähenivät parhaimmillaan yhteen ja satunnaisesti jopa nollaan sessioon. Sittemmin yösyötöt tekivät vielä kesällä hetkellisen paluun, mutta tällä hetkellä menemme jälleen 0-1 yöllisen ruokinnan välillä.

Vauvavuosi, 9-12 kuukautta

Kesä ja vauvavuoden viimeiset kuukaudet. Daniel on päivä päivältä aktiivisempi toimija. Alkukesästä alkoi kiinnostuminen nousemisesta jaloilleen. Vaikka tällöin askeleita ei vielä juurikaan otettu, oli suurinta hupia nouseminen eri huonekaluja vasten 🙂 Tätä me tietenkin seurasimme innolla kannustaen ja askellusta seuraten.

Kesä ja kesälomat ovat myös mahdollistaneet aivan eritasoisen osallistumisen Danielin arkeen. Olemme olleet Rovaniemellä ja Posiolla luonnosta nauttimassa, Heurekassa dinoja tutkimassa, Lauttasaaren rannassa polskuttelemassa, venereissulla aaltoja aistimassa ja turvaistuimen hankkimisen myötä pyöräilemässä pääkaupunkiseudulla. Danielia on ollut mukava seurata hänen reagoisessa uusiin asioihin ja innostuessa uuden äärellä.

Uusien kokemusten litanja kulminoitui elokuun puolivälissä Muumimaailmassa, minne me kaikki kolme reissasimme Santerin syntymäpäivien kunniaksi.

Ja niinpä se olikin sitten siinä. Vauvavuosi. Ainutkertainen ja ainutlaatuinen.

Mielestämme vuosi on mennyt meiltä hyvin. Olemme kärsivistä unirytmeistämme huolimatta mielestämme onnistuneet innostumaan Danielin kanssa hänelle elämänsä polullaan ensimmäisistä kokemuksista. Olemme ruokkineet häntä uusilla tekemisillä ja uusilla kiinnostuksen kohteilla.

Siinä hän sitten on. Daniel, päivälleen 1-vuotias.

Daniel1v-0001 (1)

Kuva: Astrid Mannerkoski Photography @astridmannerkoski

Nyt, syyskuun ensimmäisenä päivänä, olemme astuneet esikoisemme seuraavalle ikävuodelle. Jos on ensimmäinen vuosi sisältänyt uutta, näin on varmasti myös toisen vuoden kohdalla. Ensimmäinen uusi asia siintääkin jo horisontissa, kun Daniel saa ensimmäistä kertaa ihka oman huoneen muuttaessamme syyskuussa ensimmäiseen omaan kotiimme.

Tätä, ja muita uusia asioita, odotellen 🙂

– Jonna ja Santeri


Synttärihuumat takanapäin. Daniel vietti synttäreitään banaanikakkua maistellen, uimahallissa pulikoiden ja Linnanmäellä hepparadalla laukaten. Nyt tulevan viikon aikana onkin sitten ohjelmassa 1-v neuvolaa ja syyskuisen muuttomme valmistelua. Niin, ja ehkä kenties kriittisimpänä -> tulevana viikonloppuna pääsemme me vanhemmat ensimmäistä kertaa viettämään yön (no siis yön ja vähän myös päivääkin) ihan vain kahdestaan rentoutuen. Näinköhän osaamme enää kahdestaan aikaa viettää 😉

Erinomaista alkavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa. Nähdään jälleen viikon päästä täällä blogin puolella. Sillä välin löydät meidät – totuttuun tapaan – Polulla-Instan puolelta. 

Tsemppiä viikkoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: