Petite mama: vuosi synnytyksestä

Yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan ja tätä seuraavan synnytyksen jälkeen tunne omasta kehosta saattaa luonnollisesti olla hieman tuuliajolla. Raskausaika on jatkuvaa kehon muutosta vauvan kasvaessa ja kropan valmistautuessa synnytykseen. Nyt kun synnytyksestä on vuoden päivät, ajattelin hieman avata tämän hetken kuulumisiani. Miten kehoni siis jakselee näin vuosi synnytyksen jälkeen?

Kehoni vuosi synnytyksestä

Arvelin synnytyksen jälkimainingeissa, että tulisin palautumaan raskautta edeltävään painooni ja mittoihini noin 4-5 kuukauden sisällä. Näin oikeastaan myös tapahtui – ainakin vaa’an perusteella. Puntarin kuitenkin jo näyttäessä raskautta edeltäviä lukemia, oma keho tuntui kuitenkin hyvinkin vieraalta. Nyt, reilu 12 kuukautta synnytyksestä, en vieläkään ole täysin sinut kroppani kanssa.

Vaikka painoni on normalisoitunut ja alan saamaan lihaksiani takaisin, mahani tuntuu vielä hyvin pehmeälle 😦 Lantioni tuntuu myös lyhentyneen hieman ja – mikä pahinta -peppuni on kadonnut! Keskivartaloni ja jalkani huutavat siis treeniä. Treenaus on kuitenkin itsessään jäänyt pakonomaisesti vähemmälle, kun olen yksinkertaisesti ollut aivan liian väsynyt lähtemään juoksemaan vauvan mennessä nukkumaan. Tosin treenaamista on hankaloittanut myös toinen seikka…

…nimittäin erilaiset kivut.

Noin kolme/neljä kuukautta synnytyksestä niveleni alkoivat nimittäin oireilla. Ensin kipeytyivät sormet, jotka oireilivat niin pahasti, etten saanut purkkeja auki. Tämä ongelma jatkuu edelleen. Samalla huomasin, että näennäisesti kevyen 5 km lenkin jälkeen myös polveni sekä lantioni olivat todella kipeät ja jumissa. Juoksua seuraava ilta ja päivä olivat hyvin haasteellisia, kun jopa sängystä ylös pääseminen oli kivun ja kovan työn takana. Nykyisin vastaavia kipuja ilmenee jo vähän pidemmän kävelynkin jälkeen.

Nyt kuitenkin, kun olemme vihdoin saaneet nukkua viikon yhdellä yöllisellä herätyksellä, on myös itselläni ollut enemmän energiaa, ja olenkin saanut varattua aikoja lääkärille. Katsotaan tuleeko ongelmiin vastauksia vai meneekö kaikki vain yksioikoisesti imetyksen piikkiin. Onneksi kevyt jooga ei ole aiheuttanut ongelmia ja kerran viikossa tulee urheiltua rankemmin ihan vain siksi, että mieli pysyy paremmin kasassa. Kivuista kärsitään sitten hammasta purren.

Hiukset ja iho

Raskauden aikana iho ja hiukseni tuntuivat elävän nousukauttaan. Imetys ja hormonaaliset muutokset kuitenkin toivat omat vaikutuksensa. Hiuksia lähtee edelleen paljon, ja kampaajan kanssa olemme pohtineet keinoja asian parantamiseksi.

Iho taas tuntuu olevan herkempi yleisesti esim. lämpötilojen muutoksille, ja unettomat yöt ovat luonnollisesti jättäneet omat jälkensä. Tuntuu että viimeisen 12 kuukauden aikana olen vanhennut 12 vuotta, ja välillä peilikuvaa onkin vaikea katsoa. Onneksi sain ihanilta ystäviltäni (jotka ovat myös vauvamme kummeja) syntymäpäivälahjaksi day spa -lahjakortin, ja sain aikaiseksi varata ajan vihdoin kasvohoitoon! Tähänkin ratkaisua siis toivottavasti tiedossa.

Mutta ei ole negatiivista ilman positiivista!

Vaikka olisi helppo jäädä vellomaan kaikkeen negatiiviseen, täytyy esille nostaa parit positiiviset asiat. 12 kk aikana minulla ei ole koskaan ollut niin hyviä käsivoimia kuin nyt! Ennen koin aina salilla, että käsitreeni oli kaikista ikävin osuus. Nyt se onkin sitten helpoin! Ja ei ihme, sillä painaahan vauvamme melkein 10 kg. Vauvan painonnousun hidastuessa myös selkä on tottunut vauvan nosteluun eikä siis juurikaan enää kipuile.

Olin ennen raskautta jo asennoitunut siihen, että imetyksen myötä rintani tulevat muotoutumaan vauvan ravinnonlähteeksi samalla muovautuen sen mukaisiksi. Olen kuitenkin ollut positiivisesti yllättynyt, kun imetys on tehnyt yllättävän vähän tuhojaan. Eivät ne luonnollisesti enää samanlaiset ole kuin ennen raskautta, mutta silti. Nykyisin yksinkertaisesti pärjäisin vain vähän kevyemmillä urheiluliiveillä koska… noh kyllä te tiedätte…eivät ne niin kiinteät ole kun ennen! 😀

Summa summarum -> 12 kk jälkeen omaan kehoon täytyy edelleen totutella ja treenailla edelleen voimia takaisin. Yllättäviä kiputiloja on edelleen, vaikkakin samalla väsymys alkaa onneksi helpottaa. Olen asennoitunut asiaan suhteellisen lempeästi ja kärsivällisesti, sillä onhan kroppani kokenut kovia! Toivottavasti kipuihin löytyy syyt ja samalla ratkaisut. Muut asiat lutviutuvat varmasti omalla painollaan ajan kanssa.

Loppukevennykseksi täytyy vielä tällainenkin detaili todeta -> ennen synnytystä ihmettelin, kuinka Tenalady-tuotteita mainostetaan niin agressiivisesti! Onko niitä tarvitsevia todella niin paljon? Noh…en nyt ehkä juuri kyseistä merkkiä vieläkään tiputa ostoskorini pohjalle, mutta juu, sanotaanko ymmärrykseni on kasvanut – ongelmasta kärsiviä on varmasti aika paljon 😀 The struggle is real!

– Jonna


Muutto muutto muutto muutto. Ja sitten muutto muutto muutto. Muutto muutto, mutta sitten muutto muutto muutto. Muutetaan muutto ja sen jälkeen muutamme muutto. Muutettuaan muutetaan muuttoa varten muutto.

Niin, meillä on tällä hetkellä yksi ajankohtainen aihio tiedossa ensi viikolle. Mikäköhän lie? 😀 No joo, muutto lähenee. Viikon päästä tähän aikaan asustelemmekin jo omassa kodissamme. Paljon ehtii varmasti mahtua tulevaan viikkoon, mutta kohta se onkin sitten jo käsillä. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Oikein erinomaista alkavaa viikkoa. Nähdään viikon päästä jälleen täällä blogin puolella. Sillä välin löydät meidät – totuttuun tapaan – Polulla-Instan puolelta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: