Ylpeyden hetkiä sarjatulella

Toinen vuotemme esikoisemme kanssa on jo hyvässä vauhdissa. Vuoden ja neljän kuukauden ikäinen vesselimme tallustelee paraikaa iloisesti olohuoneessa lelu jos toinenkin kätösissään äännähdellen samalla veikeästi. Vauhti on kova, ja joskus vikkelätempoisen tassuttelun keskeyttää äkillinen kevyt tömähdys, kun tasapainon horjuessa vintiö laskeutuu hetkellisesti pyllylleen olohuoneen lattialle. Kun pahemmin ei satu, kohta ollaan jälleen kovassa vauhdissa.

Meidän perheessä ei todellakaan asu enää mikään vauva, vaan arkeamme vauhdittaa vilkas taapero. Taapero, joka tällä hetkellä joulun korvilla aiheuttaa isälle lämpimiä ylpeyden hetkiä oikein sarjatulella.

Mikä esikoisessamme on muuttunut?

Kun mietin taaksepäin ensimmäistä vuottamme vanhempina, leimaa tätä vuotta tunne jatkuvasta muutoksesta. Mutta millaisesta muutoksesta? Päällimmäisenä mielessä on esikoisemme kasvu.

Ensimmäisenä vuotena esikoisemme kasvoi huikeasti, ja niinpä vanhempina meidän viikonloput kuluivatkin monesti shoppailureissuilla uutta vaatekokoelmaa kerryttämässä. Ensimmäiset yökkärit oli kulutettu jo kuukauden sisällä, pienten varpaiden suojaksi hankitut sukat tuntuivat jäävän pieneksi jo ennen ensimmäistä käyttökertaa, ja vasta alkutalvesta liian suureksi tituleerattu pipo kiristikin jo ohimoita kevään ensisäteiden lämmittäessä kepeää pakkassäätä.

Näin toisen vuosen alkuvaiheilla kasvu tuntuu tasaantuneen. Samat muumipyjamat ovat mahtuneet päälle jo yllättävän pitkään – onneksi 😀 Tilalle on kuitenkin tullut aivan erilainen kasvu, nimittäin taaperon haalimien uusien kokemuksien tuoma kasvu.

Kasvu, jota leimaa isän toistuvat ylpeyden tunteet.

Näistä esikoiseni tekemisistä olen ylpeä

Muistan, kuinka Jonna joskus taannoin mainitsi, kuinka suurimmat harppaukset ja kehitysaskeleet otetaan juurikin vuoden ja puolentoista vuoden iän välissä. Näin se varmaan onkin, sillä juurikin tässä 1v 0 kk – 1v 4kk aikavälillä olen päässyt kokemaan ylpeyden tunteita esimerkiksi seuraavista asioista:

”Potta?”

Voi sitä ylpeyden tunnetta, kun isä ensimmäistä kertaa todisti pojan pottaseikkailut. Olimme yhdessä jo muutamaan otteeseen ”harjoitelleet pinnistämistä” (lue: naureskelleet vessassa istuessamme pinnistäessä muodostuville hauskoille ilmeille), kun yhtäkkiä pojan ilme tasaantui ja vakavoitui. Keskittymisen tuloksena olikin ensimmäinen onnistunut ”istunto”, jota onkin sitten seurannut useampi ja osittain jo tässä vaiheessa rutinoitunutkin pottakäynti.

Ja siis…jos oli isä ylpeä pottakäynnistä, niin oli poikakin. Siinä sitä oli ihmettelemistä ja osoittelemista 😀

”Itse?”

Viime viikolla kilahti isän whatsappiin työpäivän timmellyksessä äidin lähettämä video pojasta lounaslautasensa ääressä. Eipä ollut kuitenkaan tällä kertaa äidin käsi ruokaa avonaiseen suuhun lappaamassa, kun nyt vesseli itse veto toisensa jälkeen kauhoi lautasen antimia suukkiinsa. Lusikka oli kääntynyt pienessä kämmenessä pikkuhiljaa muutaman viikon harjoittelun myötä otteeseen, jossa ruoka ei enää tippunut rinnuksille matkalla määränpäähänsä – nyt mentiin jo yli 80 %:n onnistumisasteella.

”Pallo?”

Ensimmäinen Danielille hankkimamme lelu oli reilu vuosi sitten, synnytystä edeltävällä viikolla oikeastaan, hankkimamme pieni pehmoinen pallo. Pallo on kulkenut vuoden mukana veijarin haaleanlämpimän kiinnostuksen kohteena.

Kun kaveri noin kuukausi takaperin löysi daddyn salibandymailan kaapinnurkasta ja alkoi sitä heiluttelemaan, näki pallopeleistä innostunut isä mahdollisuutensa. Jo seuraavana päivänä kannettiin Prismasta kotiin ikioma noin 56cm salibandymaila.

Siitä lähtien on maila ollut päivittäisessä käytössä. Vekkuli vesseli käy hakemassa oman ja daddyn mailat ja maalin olohuoneeseen, minkä jälkeen palloa pistetään häkkiin, yleensä vielä vain yhdellä mailakädellä pelaten. Isä on innoissaan ja ylpeä, kun näkee veijarin niin innostuvan jo tässä vaiheessa mailapeleistä. Niinpä kannustus on kova, kun pallo hiljalleen vierii taaperon toimesta maalin perukoille.

”Liukumäki?”

Vauvauintia on takana nyt lähemmäs vuosi. Veteen on totuteltu, sukeltelemaan opeteltu ja vedessä kelluvia palloja jahtailtu.

Viimeisimpänä innostuksen kohteena on kuitenkin vauvauinnista löytyvä lyhyt liukumäki, Ensimmäiset kosketukset liukumäkeen tehtiin varovasti, hieman jopa uutta kapistusta epäröiden. Sittemmin liukumäki on muodostunut vakituiseksi osaksi maanantaisia iltojamme. Hetken vedessä polskittuaan Daniel osoittaa liukumäkeä, minkä jälkeen daddya kädestä pidellen suunnataan itse ”valmiusasentoon” liukumäen yläpäähän ja ”one – two – three – sukeltaa!” toteamusten saattelemana sukelletaan veteen ja äidin odottavaan syliin. Sieltä sitten ponnahdetaan pinnalle leveä hymy kasvoilla ja – parhaimmillaan – kädet iloisesti tuulettaen.

On isäkin ylpeä, kun poika niin reippaasti ja innokkaasti peuhaa uuden äärellä.

”Book?”

Yhteinen kirjojen lukeminen on pikkuhiljaa muodostunut osaksi päivittäisiä aktiviteettejamme. Ylpeyden aihettakin tässä uudessa tekemisessä on. Kirjojen lukeminen oli nimittäin pitkään meidän vanhempien aloitteesta käynnistyvä proseduuri, jossa kirja tuotiin vaavelin eteen, minkä jälkeen sivuja käänneltiin sitten yhdessä kovaan tahtiin.

Mitenkäs sitten nyt? Taapero käy etsimässä itselleen haluamansa kirjan – yleensä Muumikirjan, Pupen tai Pipsan – ojentaa sen isille ja pakittaa pyllynsä syliin istumaan. Ylpeänä pääsee seuraamaan, kun pienoinen jo tällä tavoin kutsuu vanhempia yhteisen tekemisen ääreen 🙂

”Pappa?”

Olemme oppineet jo jotain Danielin luonteesta. Olemme huomanneet, kuinka hän on hieman varautunut uuden ihmisen kohdatessaan. Pienoinen kotioloissa vilistävä petomme äityy uusien ihmisten ja ei-niin-usein kylässä käyvien ihmisten äärellä melkoisen maltilliseksi kaveriksi, joka usein halajaa äidin tai isän syliin isoissa seurueissa.

Niinpä on ollut sitäkin ylpeämpi hetki, kun Daniel osoittaa luottamusta ydinperheen ulkopuoliseen henkilöön. Paras esimerkki tästä on pohjoisen papan kyläily viikko takaperin, kun pappa tyystin ohitti isän ja äidin Danielin leikkikaverina. Enää ei kelvannut isän syli, vaan lelua piti mennä näyttämään papalle. Ja entäs ruokailu -> ”Ei, minä en istu tässä yksin vaan menen papan luokse lounastamaan”.

Tunnistamme, kuinka Daniel kaipaa altistumista uusille ihmisille. Vain altistumisen kautta hän oppii luottamaan uusiin tuttavuuksiin yhä matalammalla kynnyksellä. Tällä hetkellä pienetkin luottamuksen eleet (esim. vieraan ihmisen syliin juokseminen tai toisen pikkuruisen kanssa leikkiminen) nostavat ylpeyden aihetta isukille.

Näin se vaan on. Kasvava lapsi tekee yhä enemmän asioita itse. Samalla hän myös leikkii enemmän itse ja pyytää muita leikkimään kanssaan. Tällaiset meille vanhemmille uudet piirteet ja puolet pienessä tähtösessämme ovat omiaan nostattamaan lämmintä ylpeydentunnetta rintakehästä.

Mikään ei ole yhtä varmaa kuin jatkuva muutos. Toivottavasti meno vain yltyy, ja saan lähitulevaisuudessa jatkaa taaperon tepastelua ylpeyttä uhkuen.

– Santeri


Ensimmäinen luukku avattu! Näin se joulukuu on täällä jälleen, ja joulupukin odotus saa luvan alkaa. Vielä muutamat viikot arkea elettävänä ennen kuin pääsemme nauttimaan lomasta ensin isän vanhempien ja sittemmin äidin vanhempien seurassa. Voih, loma. Kuulostaa tällä hetkellä erittäin tervetulleelta.

Sitten kun lomat on ns. lusittu, odottaa meitä jälleen uusi arki taaperon temmeltäessä kohti ensimmäistä päiväkotipäivää. Mutta päiväkodeista, niihin hakemisesta ja lopullisesta päiväkotipaikastamme kenties tuonnempana.

Erinomaista alkavaa ensimmäistä joulukuun viikkoa. Nähdään jälleen viikon päästä täällä blogin puolella. Sillä välin löydät meidät – totuttuun tapaan – Polulla-Instan puolelta.

Nähdään!


JouluPolulla 2019: Taaperoarjen Tonttuilua

Tänään se käynnistyy, nimittäin joulun odottaminen. Joulukuun 1. päivä tarkoittaa joulukalentereiden ensimmäisen luukun avaamista, ja niinpä myös Polulla-blogissa pyöräytämme käyntiin perinteisen JouluPolulla-joulukalenterin.

Viime vuonna JouluPolulla nähtiin Vauva-arjen Myytinmurtajat, kun Jonnan kanssa arvioimme erilaisia vauva-arkea koskevia myyttejä ja niiden paikkansapitävyyttä. Tänä vuonna katse kohdistuu arkeemme taaperon kanssa: mitä on muuttunut suhteessa vauva-arkeen, mitä on jäänyt pois ja mitä uutta tullut tilalle.

JouluPolulla-joulukalenteria pääset seuraamaan Polulla-instan story-fiidissä 🙂 Ei muuta kuin sieltä luukkuja siis availemaan! Erinomaista joulun odotusta!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: