Vuosi 2020 käynnistyi perheessämme jännittävissä merkeissä, kun vajaat 1,5 vuotta vanha taaperomme pääsi aloittamaan päiväkodin joululomien jälkeen.
Ensimmäinen kontakti tulevaan päiväkotiin luotiin oikeastaan jo joulukuussa, kun kuulimme iloksemme ja onneksemme saavamme pienoiselle pallerollemme paikan noin 20 metrin päässä sijaitsevasta päiväkodista. Joulun pyhien jälkeen olikin sitten aika siirtyä kohti konkretiaa, kun päiväkodin opettaja saapui luoksemme kotiimme nk. aloituskeskusteluun.
Kerroimme itsestämme ja taaperostamme, tutustuimme yleisellä tasolla päiväkodin toimintaan ja toimintamalleihin ja valmistauduimme henkisesti jo ensimmäiseen päiväkotipäivään, joka saapuikin sitten kohdalle myöhemmin samaisella tammikuun alkupuolen viikolla.
Jännitystä oli ilmassa, kun ensimmäinen tutustumispäivä saapui kohdille.
Kaikki alkaa tutustumisesta
Päiväkotiin tutustumiseen olisi ilmeisesti hyvä varata ainakin viikko. Taaperomme mentaliteetin (lämpenen hitaasti uusille asioille ja ihmisille) tuntien halusin kuitenkin varmistaa mahdollisimman pehmeän aloituksen. Sovimme päiväkodin kanssa, että tustumisjaksomme saisi kestää mahdollisimman pitkään eli noin 1,5 viikkoa.
Mitä tämä tutustuminen sitten oikein tarkoittaa? Saimme päiväkodilta etukäteen suuntaa-antavan aikataulun ensimmäisille päiville, jonka mukaan tutustumisemme juoksutettaisiin siten, että olisin taaperon kanssa päiväkodilla 1-3 päivää 9-11 tai 9-11.30 asti. Tutustumisen aikana taapero saisi rauhassa….tutustua…uuteen ympäristöön ja aikatauluun, eikä häntä siis näin ollen heitettäisi välittömästi syvään päätyyn pitkää päivää vetämään. Aamupäivän tutustumisen jälkeen taapero pääsisi kotiin päiväunille prosessoimaan uutta arkea.
Kun tutustumisjakso sitten tuli kohdalle, vaatteet nimikoitiin, taaperolle hankittiin oma turvalelu päiväkotiin, päiväkotireppu pakattin ja olimme valmiita päiväkotiuralle!
Miten tutustuminen meni?
Tutustumisjaksomme oli varsin vauhdikas. Löydät IG Storien puolelta tarkemmat päiväkohtaiset kuulimiset, mutta summaan nyt alle pienen tiivistelmän tutustumisviikosta.
1. Sympatiaitkua: Tutustumisviikkoamme häiritsi se, että yksi ryhmän lapsista oli tutustumisemme aikaan ensimmäistä viikkoa yksin päiväkodissa ilman vanhempia. Vielä päiväkotiin tutustuva vesseli itkikin melkoisen paljon, oikeastaan pitkin koko päivän. Miten tämä sitten näkyi taaperomme tutustumisessa? Noh…tapperomme on pienimuotoinen sympatiaitkijä. Kun toinen itkee pitkän kaavan mukaan, taaperomme kyllä lähtee siihen jossain vaiheessa mukaan. Rauhassa emme siis tutustumistamme suorittaneet, ja jatkuva itku oli varmasti niin molempien taaperoiden, päiväkodin henkilökunnan kuin itsenikin kannalta aika stressaava.
2. Pieniä kolhuja: Päiväkodissa on menoa ja vilskettä, ja sen sai tuta myös taaperomme. Jo ensimmäisenä päivänä hän tunsi nahoissaan muiden pikkuisten läsnäolon, kun hänet epähuomiossa taklattiin kanveesiin toisen päiväkotilaisen toimesta. Pienet itkut ja takaisin ylös.
Kolmantena päivänä hänet oli jätetty pesemään yksin käsiä korokkeelle. Vielä hieman epävarmasti kiipeilevä kaverimme oli tipahtanut lattialle kesken pesun, ja päiväunien jälkeen vielä jalkaansa ontuva natiainen vietiinkin vanhempien toimesta vielä Pohjola Sairaalan tapaturmapäivystykseen tarkistettavaksi. Kaikki onneksi kunnossa ja taaperokin jo tässä vaiheessa oma itsensä.
Neljäntenä tutustumispäivänä taaperomme tuntui saavan jujusta kiinni ja pääsinkin istumaan yksin rauhassa henkilökunnan taukotilaan pariksi tunniksi ennen kotiin lähtöä.
3. Päiväkoti on pysyvä ratkaisu: Loppuviikosta taapero taisi sitten huomata jutun juuren. Nimittäin sen, että päiväkotiin tosiaan pitää tulla aina arkipäivisin. Tämä tiedostaminen sitten aiheutti hieman töyssyjä tutustumisen loppuun, kun jo lähtö kotoota muodosti ensimmäiset vastahakoisuuden melskaamiset.
Kaiken kaikkiaan tutustumisviikkomme oli sen verran raskas, ettemme 1,5 viikon aikana olleet päiväkodilla kuin syömiseen asti. Tutustumisen ajanjakso ei näin ollen ollut ehkä se kaikkein miellyttävin, vaan vaati kaikilta stressinsietokykyä, positiivista asennoitumista sekä uuden oppimista. Hengissä kuitenkin selvittiin.
Tutustuminen jatkuu
Tutustumisjakson lopussa ryhmän opettaja tiedusteli, että voisimmeko vielä jatkaa pehmeää päiväkodin aloitusta. Tämä tarkoitti sitä, että Santeri jousti töistä ja otti koppia päiväkotiin viemisessä ja hakemisessa todella aktiivisesti.
Santeri teki etänä töitä ensimmäisen varsinaisen päiväkotiviikon, jotta itse sain keskittyä rauhassa töihin paluuseen ilman, että minun tarvitsisi stressata päiväkotikuviota. Santeri aloitti aamuvarhaisella työt, vei taaperon päiväkotiin ja haki hänet vielä ensimmäisenä päivänä kotiin nukkumaan päiväunet. Tällöin Santeri sai tehtyä töitä ja jatkettua vielä päivää kun itse tulin töistä.
Tiistain ja keskiviikon Santeri haki taaperomme heti päiväunien jälkeen ja torstaina unien ja välipalan syömisen jälkeen. Perjantaina vietimme kotona kaikki yhdessä kuumepäivää.
Ensimmäiset viikot takanapäin
No niin, tutustumisjakson jälkeen edessä olivatkin sitten ensimmäiset oikeat päiväkotiviikot. Siis täysipäiväiset päiväkotipäivät.
Ensimmäisellä varsinaisella viikolla taaperomme itkseskeli viedessä sekä siirtymätilanteissa. Päiväkodillakin hän ilmeisesti viihtyi paljon sylissä, mutta pikkuhiljaa ja päivä päivältä alkoi olla jo reippaampi. Ruoka maistui ja nukkumaankin hän rauhoittui pääsääntöisesti hyvin.
Toisena päiväkotiviikkona kaikki alkoi pikkuhiljaa sujua paremmin. Vaikka taaperoa meinasi monesti kiukkuttaa päiväkotiin lähtiessä ja sieltä pois tullessa, itse päiväkotipäivät hän oli jo enemmän oma itsensä. Hoitajat ja opettajat kertoivat päivän päätteeksi silminnähden innoissaan, miten taapero oli reagoinut asioihin ja miten hän oli päiväkodissa toiminut sekä touhunnut. Samalla huomasimme myös kotona, miten taaperostamme tuli vilkkaampi ja rohkeampi tapaus.
Päiväkotijakson aikana hän on myös oppinut uusia taitoja, vaikkakin samalla joissakin taidoissa on taantumista. Yleensä taapero on ollut ”mammanpoika” mutta nyt äidille kiukutellaan lähes kaikesta. Onneksi sentään daddyn syli kelpaa 😀
Vihdoin kaikki on hyvin…?
Nyt kaikki rullaa jo melko hyvin omalla painollaan. Taapero on usein innoissaan lähdössä päiväkotiin reppu selässä, ja viittoo monesti ovelle päin aamiaispuuron jälkeen. Kenkiäkin on jo pari kertaa yritetty sulloa omiin jalkoihin…vaihtelevalla menestyksellä.
Kun päiväkotiin saavutaan, ei itketä, vaan kiltisti pestään kädet ja samalla jo kuikuillaan että ketä kavereita on paikalla. Oman ryhmän oven avautuessa ryhmän vanhemmat saattavat iloisella äänensävyllä huudahtaa, ”Daniel tuleee!” taaperomme talsiessa sisään. Vanhemmalle vilkutetaan iloisesti ennen siirtymistä päiväkodin touhujen pariin.
Päiväkodista hakeminenkin on jo huomattavasti helpompaa. Taaperomme lyötyy monesti puuhan keskeltä, mikä kertoo siitä, että hauskaa tekemistä riittää. Hymyssä suin menemme yhdessä kohti kotia ja nautimme yhteisistä illanvietoista.
Niin…ehkä yksi asia voisi vielä olla paremmin ja palautua normaalimpaan suuntaan. Ennen joulua olimme saavuttaneet yhden – kahden heräämisen unirytmin, jossa taapero nukkui täyden yön omassa sängyssä. Nyt, päiväkodin aloittamisen myötä, olemme taantuneet tilanteeseen, jossa taapero nukahtaa omaan sänkyynsä mutta tulee sitten vanhempien väliin nukkumaan puolenyön jälkeen. Tässä siis vielä vähän petrattavaa!
Tämmöiset kuulumiset ensimmäisiltä päiväkotiviikoilta. On mukavaa huomata, kuinka tämäkin uusi asia on pikkuhiljaa muodostunut osaksi normaalia arkeamme 🙂
-Jonna
Tämän kirjoituksen kuvat eivät sinäänsä päiväkotiin liity vaan tämän päiväiseen vierailuun Luonnontieteelliseen museoon! Päiväkodista rohkaistuneena taaperomme tutki reippaasti etuvetoisena paikkaa ystävänsä kanssa. Oli äideillä hommaa kun koitimme vaihtaa kuulumisia, vahtia omaa ja toisen taaperoa ja juosta lastemme perässä eri suuntiin. Ihanaa oli kuitenkin nähdä kuinka taaperot innostuivat yhdessä ryömimään lumitunnelia yhä uudelleen ja ihmettelivät yhdessä outoja eläimiä. Reilun tunnin aikana oli pari kerrosta kierretty rivakkaan tahtiin läpi, matkustettu taaperon pyynnöstä hissillä ja kiivetty useampi porras. Kiitos päiväkodin, ei taaperomme ole enää yhtään niin ujo kuin ennen.
Nähdään jälleen viikon päästä täällä blogin puolella. Sillä välin löydät meidät totuttuun tapaan Polulla-Instan puolelta.
Polulla 