Pitkä aika on kulunut sitten viimeisimmän taaperoamme käsittelevän kirjoituksen. Paljon on ehtinyt muuttua kesän ja syksyn aikana, joten mikäpä mukavampaa kuin käydä läpi taaperomme kuulumisia – niin siis näin vanhemman, tässä tapauksessa isän, kirjoittamana.
Daniel on nyt kaksivuotias. Tarkemmin sanottuna 2 vuotta ja 3 kuukautta. Painoa hänelle on kertynyt reilut 13 kiloa ja pituuskin osuu jo päälle 90 senttimetrin hujakoille. Ihan keskivertolukemissa ja ns. normikäyrillä mennään siis.
Taaperon taktiset mitat kunnossa 🙂
Miten päiväkodissa sujuu?
Suurimman osan arjestaan (ja tämänhetkisestä elämästään) taaperomme viettää päiväkodissa, minne hän on kotiutunut ensimmäisten kuukausien vierastamisen ja pienimuotoisen vetäytymisen jälkeen varsin hyvin.
Vielä alkusyksystäkin Daniel oli varsin pidättyväinen päiväkotilainen; hän oli toki ryhmän mukana askareissa, mutta enemmän sivustakatsojan roolissa.
Kyttääjänä. Tarkkailijana.
Puhettakin häneltä tuli päiväkodissa varsin maltillisesti. Vaikka hän kotona saattoikin jo kertoilla meille useamman sanan lauseilla päiväkotipäivän tapahtumista ja lauleskella päiväkodissa opittuja lauluja, päiväkodissa hän oli huomattavasti hillitympi. Sana siellä sana täällä, eipä muuta.
Nyt osapuilleen lokakuusta alkaen tässä on tapahtunut merkittävä muutos. Muutos, jonka ovat huomanneet sekä me vanhemmat että päiväkotiryhmän vetäjät.
Kaverimme on nimittäin kuoriutunut.
Aamuisin oman päiväkotiryhmän tilaan rynnätään/juostaan/laukataan ja ensimmäiselle vastaan tulevalle ohjaajalle joko esitellään päällä olevia vaatteita tai tossuja, tai heille kertoillaan koostetta aamun tapahtumista. Veikein ilmein ja iloisesti vilkuttaen kaverimme jää päiväkotiin milloin minkäkin askareen – leikin, aamiaisen tai puuronhakureissun – pariin.
Päivän aikana (emmekä me siis suinkaan vanhempina käy IKINÄ stalkkailemassa takapihaltamme näkyvän päiväkodin pihalle) kaverimme leikkii aktiivisesti milloin mitäkin, monesti muiden lasten kanssa. Kaivurit ovat edelleen kovaa huutoa, ja etenkin pihaan satunnaisesti ajava roska-auto on ehdoton nähtävyys. Onhan taaperomme – päiväkodin vetäjän käyttämää terminologiaa emuloiden – automiehiä 😀
Hakiessamme Danskua kotiin hänellä on monesti hymyilevä ja iloinen olemus. Saamme myös henkilökunnalta kuulla, kuinka kaverimme osallistuu reippaasti päivän aktiviteetteihin ja kuinka hän rupattelee päivä päivältä enemmän ja enemmän – kahdella kielellä ristiin rastiin tosin 🙂
Hän on myös alkanut näyttämään persoonaansa, ja erilaiset juksailut ja jekut ovat tulleet myös päiväkodin henkiläkunnalle tutuiksi. Kun esimerkiksi ulkovaatteet pitäisi laittaa päälle, Dansku saattaakin hymyillä vaan leveästi ja lähteä ensin hivuttautumaan ja sitten juoksemaan kohti pukutilan toista päätyä – nauraen, tietenkin. Danielista kuulemma näkee, kun hän meinaa lähteä vekkuloimaan. Silmiin tulee pilke ja veikeä ilme kertoo, että hän on kyllä kuullut ohjeet, mutta jospa nyt kuitenkin hieman testattaisiin…
Kyseessä kuulemma Danskun tapa toteuttaa uhmaa 🙂
Päiväkotiarki sujuu siis tällä hetkellä omalla painollaan, ja me vanhemmat voimme olla turvallisin ja hyvin mielin, sillä taaperollamme vaikuttaa olevan kaikki hyvin. Hyvä näin!
Mistä taaperomme syttyy/ei syty?
Mielenkiinnon kohteita – ja vastavuoroisesti niitä inhokkeja – alkaa tässä vaiheessa olla jo melko paljon.
Tekemiset
Uiminen ja polkiminen on edelleen yksi suosikkitekemisistä. Käymme (tai noh…normaaliolosuhteissa käymme) viikoittain uimassa. Usein kohteena on Mäkelänrinteen Uintikeskus, mutta on sitä lähiaikoina käyty kerran jos toisenkin Flamingossa.
Uimisessa parasta on sukeltelu ja porealtaassa poreiden metsästys. Kellukkeet eivät ole lempparijuttu, mutta uimalaseja olemme yrittäneet ”myydä” Danielille sillä kärjellä, että niiden avulla sukeltelu olisi vielä hauskempaa. Muutaman kerran lasit ovat olleet jo pidemmän ajan päällä, mutta usein niiden kanssa sukelletaan 1-2 kertaa, jonka jälkeen Mommy saa auttaa lasit pois.
Uusi suosikkitekeminen on myös leikkiminen. Syksyn aikana taaperomme on alkanut pyytämään meitä vanhempia leikkimään. Usein leikeissä alkaakin olla jo joku juoni. Mistään Hollywood-tason juonesta/produktiosta ei vielä voida puhua, mutta alla esimerkkejä tämänhetkisitä leikeistä:
- Mikki etsii Hessua, joka lentää lentokoneella
- Karhut laulaa Pikku Papu -laulua, ja kaivuri varastaa yhden nallen
- Kaivuri kaivaa tappitaulun tappeja kuorma-auton kyytiin
Lastenohjelmat
Niinpä niin, taaperomme on myös hoksannut television ja erilaiset lastenohjelmat. Jotkut ohjelmat on aina ihan must, ja niitä voitaisiin katsella vaikka tuntikaupalla. Alla näistä lyhykäinen kooste:
- Blippi (Ehdoton suosikki, Youtube)
- Nalle Puh (Kelpaa aina, Disney+)
- Mickey Mouse: Clubhouse (Uusi tuttavuus, Disney+)
Lisäksi viikonlopun kovia nimiä ovat lauantaiaamun Seikkailukone ja sunnuntain Ryhmä Hau. Kauhulla odotamme jo niitä aikoja, kun Ryhmä Hau -intohimo paisuu lelujen, huonekalujen, vaatteiden ym. oheistuitteiden puolelle.
Jaiks!
Ihmiset/kaverit
Joo’o, kaverimme sosiaaliset piirit paisuvat, sillä emmehän me vanhemmat enää suinkaan olla ne ainoat ihmiset, joiden kanssa Daniel tykkää viettää aikaa.
Jo pidemmän aikaa tähän ”lähipiiriin” on kuulunut Isovanhemmat (mummi + pappa ja mummi + vaari) sekä vanhempien sisarukset. Päiväkodissa lemppariksi ovat nousseet myös päiväkotiryhmän vetäjät, ja ihan viime aikoina Dansku on alkanut puhumaan myös muista päiväkotilaisista ihan nimellä – kielii hyvää myös tällaisten kaverisuhteiden muodostumisesta.
Lisäksi kaveripiiriin on tullut paljon samanikäisiä tuttavuuksia meidän -vanhempien – kaveripiiristä. Tai tarkemmin todettuna, kaveripiirin lapsista. Danielilla ei vielä huikeasti ole aitoja itsensä ikäisiä kavereita, mutta sekä päiväkodissa tapahtuva kehitys että se miten kaverimme pikkuhiljaa alkaa yhä avoimemmin reagoimaan muihin tuttava-/kaveripiirimme lapsiin kielii siitä, että kaverisuhteita varmaan alkaa tälläkin suunnalla rakentumaan.
Entäs ne inhokit
Samalla kun lempparitekemiset karttuvat myös inhokit alkavat kertymään. Ensimmäisenä tulee mieleen pottailu. Vaikka starttasimme pottailun hyvällä meiningillä, syksyn aikana tapahtunut case-panttailu (pidemmän ajan pidätys kulminoituen varmaankin melko kivuliaaseen täysistuntoon) johti siihen, että pidemmäksi aikaa pottailu päätyi #eimissäännimessä listalle. Taaperomme ei suostunut edes istumaan potalle, kun pelkotila vastaavan kokemuksen toteutumisesta kummitteli mielessä.
Tällä hetkellä potalla istutaan jo reippaasti, mutta aniharvoin pottaan vielä tulee mitään. Tähän yritämme nyt vanhempina reagoida kannustaen ja rohkaisten, ja tuntuu siltä, että on vain ajan kysymys että tilanne normalisoituu. Tai noh…tottakai se jossain vaiheessa korjautuu, mutta parempi ennemmin kuin myöhemmin.
Toinen inhokki on nukkuminen. Tai siis ei nukkuminen, vaan nukkumaan meneminen. Vaikka Daniel nukkuu jo täysiä öitä (noin 21-06.30), nukutus vie vielä, ainakin näin isän mielestä, liian paljon aikaa. Nukutusprosessi saattaa parhaimmillaan viedä 15 minuuttia, mutta monesti puhutaan 30-45 minuutin tahtojen taistelusta.
Daniel huhuilee mielellään mommya, pyytää peittoa, hakee ylimääräisellä pottakäynnillä lisäaikaa ym. Keinot ovat monet. Tässäkin olemme tosin siinä vaiheessa, että päivä päivältä ja viikko viikolta nukuttaminen on helpompaa 🙂
Tällaisia kuulumisia siis taaperollamme tällä hetkellä. Ihan hyvin hänellä tuntuu menevän, eikä suuria huolenaiheita tällä hetkellä tunnu olevan. Hyvä näin, sillä kyllä se tarkoittaa sitten meille vanhemmille sitä, että me saamme näistä positiivisista asioista itsellemme voimaa ja jaksamista. On huojentavaa, että vaikka me joskus väsymme ja painimme työn, aikataulujen ja koronan muokkaaman arkemme syövereissä, kaverimme porsuttelee eteenpäin hyvällä ja tomeralla otteella.
Lisää tätä 🙂
-Santeri
Marraskuun viimeinen viikko on nyt taputeltu, ja ensi viikolla starttaillaan joulukuuta. Tyypillisesti joulukuussa olemme ylläpitäneet Joulupolulla-joulukalenteria Polulla-Instan puolella, ja uskoisin, että tänäkin vuonna intoudumme tällaiseen yhteiseen joulun odotukseen.
Oikein suuresti tsemppiä tulevaan viikkoon! Poikkeuksellisia aikoja eletään, mutta pidetään huolta itsestämme ja sitä kautta toisistamme.
Polulla 
Vastaa