Viime viikolla Jonna kirjoitti blogiimme tekstin, jossa hän ihmetteli omaa mahdollista leimautumistaan ”hankalaksi äityliksi”. Kirjoitus käsitteli mm. sitä, kuinka helposti äiti leimataan vaikkapa ylisuojelevaksi tämän huolehtiessa lapsensa pärjäämisestä. Kuinka helposti äiti on liian hands-on, liian holhoava, liian herkkä.
Vauva-arki ei ole pelkkää sateenkaarta ja auringonpaistetta. Ei, vaikka glitterloiston ja filttereiden sävyttämät Instagram-fiidit tällaista mielikuvaa kuinka rakentaisivatkin. Vauva-arki (ja taaperoarki for that matter) koostuu ihanien hetkien ohessa myös asioista ja tuntemuksista, joita isänä olen oppinut reilun vuoden aikana inhoamaan. Paneudutaanpa hetkeksi oikein huolella näiden aihioiden äärelle ja puntaroidaan, mitä asioita inhoan vauva-arjessa.
Kirjoitin vajaa kuukausi ennen esikoisemme syntymää pohdiskelevan tekstin siitä, kuinka kohta kaikki on jälleen uutta. Kirjoituksessä pähkäilin sitä, miten vauva-arki toisi perheeseemme uuden aikakauden. Aikakauden, jolloin kaikki olisi hetkellisesti aivan uutta ei pelkästään meille vanhemmille, vaan myös tulevalle pienoiselle.
Polulla 