Toinen kolmannes. Baby No. 2.

Täällä on lähtenyt viimeinen kolmannes raskaudessa käyntiin ja tästä syystä on hyvä taas summata kuluneita raskausviikkoja. Toinen kolmannes kattaa ajan raskausviikoilta 15-18. Ihan yleisesti kuluneen toisen kolmanneksen voisi tiivistää, että kaikki on mennyt ihan ok mutta toisen kolmanneksen lopetus menikin pepulleen, ihan konkreettisesti.

Toisen kolmanneksen kuulumiset

Toisella kolmannekselle pahoinvointi alkoi hellittämään. Yöpöydälle ei tarvinnut enää varata yöksi ja aamuksi taaperon smoothiepusseja. Aamullakin huonon olon ikkuna alkoi kaventua yhä lyhyemmäksi aikaväliksi. Toisaalta oli taas päiviä, että huono olo palasi astetta pahempana. Olo alkoi kuitenkin olla parempi.

Väsymys myös alkoi väistyä. Päiviin tuli enemmän energiaa ja jaksoin paremmin käydä kävelylenkeillä tai tehdä kotona jumppaa. Päiväunien tarve poistui ja jaksoin koko päivän ilman isompia lepohetkiä. Ajatus tuntui taas juoksevan ja muutenkin oli mukavaa, ettei nukkumaanmenoaikaa tarvitse odottamalla odottaa. Yö heräily on kuitenkin vahvasti läsnä, koska vessassa pitää rampata useasti.

Hemoglobiini on taas laskussa, vaikka lisärautaa on tullut syötyä yli kolme vuotta. Olen koittanut saada ruokavalioon vielä mukaan rautapitoisia ruokia esim. salaattiin mukaan pinaattia ja kikherneitä. Pastakastikkeeseen olen kaatanut sekaan linssejä ja leivän päälle kalkkunaa. Pinaattiletut ovat onneksi myös esikoisen suosikkeja ja niitä on tullut paistettua myös useammin. Vaihdoin vielä rautavalmisteen SiderAL Forteen joulun alla, vaikka neuvolalääkärin mielestä merkillä ei ole väliä. Itsellä ainakin on merkittävästi vähemmän vatsaoireita SiderAL Fortella ja toivottavasti seuraavassa hemoglobiinin mittauksessa arvot olisivat paremmat. Ferritiini ei edelleen neuvolaa pahemmin kiinnosta mutta koitan saada myös sen mittaukseen vielä lähetteen, kun sitä ei ole seurattu toisella kolmanneksessa.

Ihon kunto on myös parantunut! Iho on kyllä normaalia kuivempi mutta epäpuhtaudet ovat pysyneet poissa. Kropasta muuten löytyy atooppista ihottumaa pieniä läikkinä, vaikka rasvaan ihon kauttaaltaan aina suihkun jälkeen. Atooppinen ihottuma on itselle ihan uusi juttu mutta toivottavasti kevät ja kesä viimeistään auttaa myös tähän.

Koronalta olemme edelleen välttyneet mutta flunssaa ja vatsatautia on ollut liikkeellä. Taapero oli joulua ennen ja jälkeen kipeä kaksi viikkoa kerrallaan. Tästä johtuen tammikuu on tuntunut lipuvan vain ohi, kun me vanhemmat (tai ainakin itse olen) paahtanut rästiin jääneitä töitä kiinni.

Selkäkipu ei ole yltynyt häiritseväksi vaan vaivannut vain satunnaisesti. Kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä raskaudenajan hieronnassa. Reilussa tunnissa jumeja löytyi paljon kropasta ja purentalihaksista. Käynti ei tästä syystä ollut mikään rentouttava mutta varmasti hyvin tarpeellinen. Varasin vielä toisen käynnin myöhemmälle helmikuuhun.

Mielitekoina toisella kolmanneksella oli glögi! Marraskuussa alkanut glögikausi jatkui vielä joulun yli ja olisin voinut juoda glögiä helposti pari kuppia päivässä kahvin sijasta. Huonon olon väistyessä herkut alkoivat taas maistua. Välillä iskee ihan kunnon suklaahimo. Ruoka, mikä ei maistu on pasta carbonara. En tykkää yhtään sianlihasta ja nyt raskaana en ole voinut syödä sitä edes pienissä määrissä.

Tyttö vai poika?

Toisella kolmanneksella oli tietysti myös rakenneulta. Rakenneultrassa kaikki näytti kaikin puolin olevan hyvin ja sukupuolikin selvisi. Masussa potkutteli siis pieni poika! Kätilön uumoilu nt-ultrassa piti paikkansa. Itsellä on ollut alusta asti tunne, että toinen poika olisi tulossa. Santeri arvuutteli tasaiseen tahtiin tytön ja pojan välillä. Meillä ei ollut erityisesti toivetta tai ajatusta preferoimmeko toista sukupuolta tällä kertaa enemmän. Itse olen kokenut jostain syystä olevani ”poikien äiti”, joten toinen poika tuntuu varsin luonnolliselle ajatukselle. Santeri pohti olisiko ollut hauskaa jos meillä olisi ollut poika ja tyttö perheessä. Mutta siis olemme toisesta pojasta enemmän kuin onnellisia.

Kaatuminen jäisissä portaissa

Ihan toisen kolmanneksen lopulla menin kaatumaan jäisissä portaissa. Hienon lumikerroksen alla olikin paksu jääkerros ja lensin parin portaan matkan maahan. Alastulossa otin toisella kädellä iskua vastaan mutta heti kyllä tuntui, että nyt sattui. Onneksi laskeuduin pepulleni ja ajattelin, että peppu on varmaan nyt pari päivää tästä hyvästä kipeä. Selkä kipeytyi ja jumahti. Iltaan mennessä oloni oli kuitenkin myös vatsan osalta kipeämpi. Alavatsalla oli kipua ja välillä tuli vihlaisevia kipuja, mitkä lävistivät koko mahan. Oli menkkamaista jomotusta ja paineen tuntua. Ajattelin soittaa päivystykseen kaiken varalta.

Päivystyksessä kätilö haastatteli tilannetta ja tiedusteli olinko ottanut panadolia. En ollut ottanut, joten nappasin panadolin ja sovittiin, että soitan tunnin päästä uudelleen. Olotila oli sama tunnin päästä, joten myöhään illalla piti lähteä ihan näytille. Makasin käyrillä noin tunnin ja kaikki näytti hyvälle. Tapasin vielä lääkärin joka ultrasi, teki tutkimukset ja minusta otettiin vielä labra. Lääkäri konsultoi vielä toista lääkäriä ja sain luvan yöllä lähteä takaisin kotiin. Minun tosin pitäisi tulla kontrollikäynnille seuraavana päivänä.

Kävin aamulla hakemassa kolmannen koronarokotteen ja ajattelin, että menen piipahtamaan päivystykseen sovitulle kontrollikäynnille. Tiedossa oli taas melkein kaikki samat tutkimukset. Kivut eivät olleet lakanneet mutta ajattelin, että minut passitetaan kotiin lepäämään. Lääkäri konsultoi taas toista lääkäriä ja minulle tultiin aulaan ilmoittamaan, että pitäisikin jäädä osastolle ainakin seuraavaksi yöksi. En ollut tästä mitenkään innoissani, koska tiesin nukkuvani seuraavankin yön siis huonosti. Laitoin Santerille nopeasti viestiä, mitä tykötarpeita tarvitsen sairaalalle hammasharjasta puhelimenlatutiin.

Osastolla otettiin käyriä aamulla ja illalla. Doomoo kainalossa makoilin omalla sängyllä ja koitin kulutella aikaa. Kivut alkoivat myös hellittää, kun en juuri liikkunut sängystä. Yön jälkeen aamulla olo olikin aika hyvä. Lähdin reippaana hakemaan aamupalaa mutta kun nappasin tarjottimen käteen, muistuttivat kivut taas itsestään. Aamupäivästä sain kuitenkin luvan lähteä kotiin mutta pienellä kynnyksellä pitäisi tulla takaisin, jos olo sitä vaatii.

Nyt muutamat päivät on mennyt kotona pääsääntöisesti leväten. Kivut pysyvät pois, jos en tee muuta kuin makoilen. Jos kävelen, istun tai seison vähänkään pidempää kivut kyllä tulevat takaisin. Varsinkin illalla on monesti kipeämpi olo. Täällä mennään levossa hyvä tovi. Kun olo sallii taas enemmän liikkumista olen varautunut ulkoiluun ostamalla uudet nastalenkkarit.

Petite-mama: Tiivistelmä raskausajasta

Raskausajan vaihtuessa vauva-arkeen, ajattelin koostaa vielä esikoisemme odotusajan lyhyeksi tiivistelmäksi. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin sen verran pitkä aika, että voisi olla hauska vielä palata katsomaan, miten se odotusaika kokonaisuudessaan sitten menikään! Jatka lukemista ”Petite-mama: Tiivistelmä raskausajasta”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑