Pienoinen pakettimme kasvaa päivä päivältä, ja ensi viikolla horisontissa häämöttää jo kahden kuukauden iän rajapyykki. Pikkuruinen ”rääpäleemme” onkin jo kasvanut melkoiseksi mötkyläksi, jonka kannatteleminen pesujen yhteydessä yhdellä kädellä muodostuu hetki hetkeltä…no jos ei nyt haastavammaksi niin ainakin painavammaksi puuhaksi.
Tässä sunnuntai-iltapäivästä, kaverin ruokaillessa maiskutellen ja höröttäen vieressä, on minulla tovi aikaa pähkäillä nyt taustapeilissä näkyviä esikoiseni ensimmäisiä kuukausia ja sitä, kuinka olen itse päässyt olemaan läsnä kaverin arjessa. Niinpä suuntaan katseeni pitämiini isyysvapaisiin ja pohdin, kannattiko minun pitää isyysvapaata lapseni ensimmäisten viikkojen aikana 🙂
Kuinka paljon isyysvapaata pidin?
Isyysvapaitten pitämistä aloin ensimmäistä kertaa todenteolla pohtimaan vasta alkukeväästä, kun työpaikan kesälomakalenteri pärähti sähköpostiin täytettäväksi. Tässä vaiheessa minun oli ensimmäistä kertaa funtsittava, haluanko pitää kesälomani keskikesän kieppeillä vai kenties lähempänä lapsen laskettua aikaa.
Jonnan kanssa keskusteltuamme päädyimme siihen, että aloitan kesälomani samoihin aikoihin Jonnan äitiysvapaiden alkamisen kanssa. Sitten kolmen viikon lomailun jälkeen palaisin hetkellisesti (alustavien suunnitelmien mukaan viikoksi) takaisin työmaalle tarkistamaan tekemisten statukset, minkä jälkeen – lasketun ajan pitäessä kutinsa – jäisin sitten vastaavan mittaiselle kolmen viikon isyysvapaalle.
Kesän edetessä edessäni siinsi siis 3 viikon kesälomat, viikon työrupeama ja kolmen viikon isyysvapaa. Muistinkin useammassa palaverissa mainostaa, että syksy tulisi osaltani menemään töiden suhteen melkoisen plörinäksi jatkuvasta lomailusta johtuen. Saamani viesti oli tosin kaikkialta sama: älä huolehdi, ainutlaatuinen aika elämässä, kyllä me pärjätään.
Suunnitelmat viikon työrupeamasta jäivät kuitenkin viimeisenä kesälomapäivänäni pelkiksi suunnitelmiksi, kun aamutuimaan kaveri ilmoitti tulostaan. Hyvin nopeasti tällöin tajusin, että kaveri oli ajoittanut syntymänsä sopivasti siten, että pääsisin aloittamaan isyysvapaani suoraan kesälomien perään.
Kyseessä olisikin siis yhteensä jopa 6 viikon lomat!
Mitä tein isyysvapailla?
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: opettelin elämään.
Opettelin elämään kohdalleni suodussa uudessa arjessa – vauva-arjessa. Kaksi ensimmäistä päivää olin Jonnan ja vauvan kanssa harjoittelussa synnytyssairaalan vieressä sijaitsevassa perhehotellissa, ensimmäisellä viikolla huolehdin pienokaisestamme kotona Jonnan ollessa synnytyksen jälkeen vielä leikattavana ja tämän jälkeen opettelin rooliani isänä, vastasyntyneen vanhempana.
Vaihdoin vaippoja, pesin, kävin vaunulenkeillä, paijasin, leikin ja lohdutin. Ruokkimaankin pääsin tuttipullon avustamana. Tarkemmin tokaistuna altistuin kauttaaltani uudelle elämälle 🙂
Kannattiko pitää 3 viikon isyysvapaat?
Tekisi melkein mieli sanoa, ”Ei! Olisin paljon mieluummin ollut töissä.” 😀
Mutta eihän se tietenkään näin ole. Pitkien isyysvapaiden pitäminen oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Monestakin syystä. Ensinnäkin sain tulikasteen. En jäänyt lapseni arjesta, ilmaisutavoista tai ylipäätänsä ensimmäisistä päivistä ulkopuoliseksi. Sain kokea herkistymisen hetkiä uuden elämän kynnyksellä, vaihtaa pursuavia vaippoja yön pimeinä tunteina ja seurata, kuinka pikkaraisemme ensimmäisiä kertoja avasi silmiään tutustuakseen ympäröivään maailmaan.
Tämän lisäksi pääsin tukemaan Jonnaa uuden äärellä. On mielestäni hatunnostoinen arvoinen suoritus pyörittää ensimmäisiä päiviä yksin; on siinä yksinkertaisesti niin paljon uutta. Vaikka jääkaappina en kyennyt esikoisellemme toimimaan, pystyin auttamaan muuten monilla tavoin, ja kyllähän se yöllinen vaipanvaihto olikin alkuviikosta enemmän isukin harteilla.
Kun paluu töihin muodostui isyysvapaiden päätteeksi ajankohtaiseksi, pystyin jättämään kaksikon kotiin turvallisin mielin. Olimme opetelleet yhdessä uuden arjen saloihin, jolloin mielessäni ei ollut huolen häivää siitä, etteikö Jonna pärjäisi gaiffarin kanssa kaksistaan.
Loppukaneettina siis: jos puolisollasi tai sinulla on lapsen syntyessä mahdollisuus pitää isyysvapaita, älä jätä tätä tilaisuutta käyttämättä. Työt saavat hetkellisesti hengähtää tämän uniikin elämänvaiheen edessä!
Nyt olemmekin sitten jo taas uudessa arjessa. Arkipäivät kuluvat töissä, ja vauvan kanssa pääsen viettämään aikaa niin arki-illoin kuin viikonloppuisinkin. Satunnaisesti viettelen myös etäpäiviä, jolloin kaveri saattaa nukkua vieressä istuessani luurit päässä palaverissa. Hyvin menee siis nytkin 🙂 Kaiken lisäksi minulla jäi vielä runsas määrä isyysvapaita pitämättä, ja tarkoituksena onkin viettää pidempi ajanjakso jälleen kotona keväällä 2019.
Noh…nyt on pienoisemme vieressä ruokaillut ja edessä on yhteinen kävelylenkki Töölönlahdella yhdistettynä viikon kauppareissuun. Leivoimme tänään aamusta korvapuusteja, joten kodissamme leijailee tällä hetkellä hyvinkin sunnuntainen ja pullaisa aromi.
Tämän pullantuoksuisen lokakuusunnuntain keskeltä toivotan sinulle erinomaista alkavaa viikkoa. Jälleen kerran kiitän sinua kirjoitustemme lukemisesta; on se meille vaan niin ihana asia. Tsemppiä alkavaan viikkoon! Nähdään ensi viikonlopusta, jolloin elämme jo – usko tai älä – marraskuuta. Jos lokakuiset touhuilumme vielä kiinnostavat, seuraa menoamme ihmeessä Instassa.
-Santeri
Polulla 
Jätä kommentti