Koko raskausaika on kulunut hyvin eri tahtiin. Alussa aika ei tuntunut kuluvan ollenkaan. Keskivaiheilla päivät ja kuukaudet vain vilahtivat ohi. Ja nyt raskautta olisi jäljellä alle 30 päivää.
Onko se paljon vai vähän tuntuu riippuvan siitä, kuinka nopeasti aika kuluu.
Loppu raskaus on ollut paljon armollisempi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Selkä ei ole vihoitellut ja olen pystynyt liikkumaan paljon paremmin. Vatsa tietysti painaa, katkonaiset yöt väsyttävät ja välillä jalat tuntuvat painavan tonnin. Kävelyllä luulen eteneväni rivakkaasti mutta muiden kävelijöiden singahtaessa ohi totuus tulee aina ilmi. Tällä viikolla taaperon pyynnöstä teimme vielä yhdessä kotona jumppaa ennen saunaa. En tietenkään ole normaaliin verrattavassa kunnossa mutta edelliseen verrattuna on yleisesti olemassaolo paljon helpompaa!
Kipeät supistukset ovat myös täällä. Useampi viikko sitten koin voimakasta supistelua yhtenä iltana. Supistukset jatkuivat yhteensä neljä tuntia ja rauhoittuivat vasta lämpimässä suihkussa. Ehdin tuolloin soitella Naistenklinikalle parin tunnin kohdalla, kun supistuksia tuli tasaisesti 5 minuutin välein. Tämän jälkeen kipeitä yksittäisiä supistuksia on tullut melkein päivittäin. 2-3 tunnin supistelujakin on tullut muutamana iltana mutta onneksi rauhoittuneet itsekseen.
Sairaalakassia ei ole vielä pakattu, mutta olen jo vauvan osalta laittanut tarvittavat vaatteet sekä tarpeiston valmiiksi. Omat tavarat tulee laitettua kuitenkin aika nopeasti kasaan ja laukkuun. Viimeksi Santeri lähti ennen synnytystä ruokkimaan vanhempiensa kissaa ja tällä kertaa taaperon hoitoa pitää hälyttää hätiin niin kai siinä sivussa yksi sairaalakassi taas hoituu.
Hankintoja vauvalle ei ole juuri tehty mutta kotona on valmisteluja tehty muuten. Taaperon sänky on pienennetty pinnasängyksi ja taaperolle itselleen on ostettu oma isompien poikien versio. Samalla säilytystilaa on pitänyt hankkia lisää parin kaapin muodossa ja tämän myötä taaperon huonetta on hieman sisustettu uudelleen. Taaperon leluista selkeästi vauvalelut on eritelty omaan paikkaan ja leikkimatto on kaivettu varastosta sekä pesty. Isompia hankintoja on vielä tulossa toisen Stokken syöttötuolin hankinnan muodossa sekä panostetaan parempaan autonturvaistuimeen vauvalle.
Päivät ennen synnytystä kuluvat opiskelupainotteisesti opparin kimpussa. Kesällä ja syksyllä olisi edessä vielä myös viimeiset kurssit. Katsotaan miten ja mihin aika tuleekaan riittämään vauvan myötä 🙂
Täällä on lähtenyt viimeinen kolmannes raskaudessa käyntiin ja tästä syystä on hyvä taas summata kuluneita raskausviikkoja. Toinen kolmannes kattaa ajan raskausviikoilta 15-18. Ihan yleisesti kuluneen toisen kolmanneksen voisi tiivistää, että kaikki on mennyt ihan ok mutta toisen kolmanneksen lopetus menikin pepulleen, ihan konkreettisesti.
Toisen kolmanneksen kuulumiset
Toisella kolmannekselle pahoinvointi alkoi hellittämään. Yöpöydälle ei tarvinnut enää varata yöksi ja aamuksi taaperon smoothiepusseja. Aamullakin huonon olon ikkuna alkoi kaventua yhä lyhyemmäksi aikaväliksi. Toisaalta oli taas päiviä, että huono olo palasi astetta pahempana. Olo alkoi kuitenkin olla parempi.
Väsymys myös alkoi väistyä. Päiviin tuli enemmän energiaa ja jaksoin paremmin käydä kävelylenkeillä tai tehdä kotona jumppaa. Päiväunien tarve poistui ja jaksoin koko päivän ilman isompia lepohetkiä. Ajatus tuntui taas juoksevan ja muutenkin oli mukavaa, ettei nukkumaanmenoaikaa tarvitse odottamalla odottaa. Yö heräily on kuitenkin vahvasti läsnä, koska vessassa pitää rampata useasti.
Hemoglobiini on taas laskussa, vaikka lisärautaa on tullut syötyä yli kolme vuotta. Olen koittanut saada ruokavalioon vielä mukaan rautapitoisia ruokia esim. salaattiin mukaan pinaattia ja kikherneitä. Pastakastikkeeseen olen kaatanut sekaan linssejä ja leivän päälle kalkkunaa. Pinaattiletut ovat onneksi myös esikoisen suosikkeja ja niitä on tullut paistettua myös useammin. Vaihdoin vielä rautavalmisteen SiderAL Forteen joulun alla, vaikka neuvolalääkärin mielestä merkillä ei ole väliä. Itsellä ainakin on merkittävästi vähemmän vatsaoireita SiderAL Fortella ja toivottavasti seuraavassa hemoglobiinin mittauksessa arvot olisivat paremmat. Ferritiini ei edelleen neuvolaa pahemmin kiinnosta mutta koitan saada myös sen mittaukseen vielä lähetteen, kun sitä ei ole seurattu toisella kolmanneksessa.
Ihon kunto on myös parantunut! Iho on kyllä normaalia kuivempi mutta epäpuhtaudet ovat pysyneet poissa. Kropasta muuten löytyy atooppista ihottumaa pieniä läikkinä, vaikka rasvaan ihon kauttaaltaan aina suihkun jälkeen. Atooppinen ihottuma on itselle ihan uusi juttu mutta toivottavasti kevät ja kesä viimeistään auttaa myös tähän.
Koronalta olemme edelleen välttyneet mutta flunssaa ja vatsatautia on ollut liikkeellä. Taapero oli joulua ennen ja jälkeen kipeä kaksi viikkoa kerrallaan. Tästä johtuen tammikuu on tuntunut lipuvan vain ohi, kun me vanhemmat (tai ainakin itse olen) paahtanut rästiin jääneitä töitä kiinni.
Selkäkipu ei ole yltynyt häiritseväksi vaan vaivannut vain satunnaisesti. Kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä raskaudenajan hieronnassa. Reilussa tunnissa jumeja löytyi paljon kropasta ja purentalihaksista. Käynti ei tästä syystä ollut mikään rentouttava mutta varmasti hyvin tarpeellinen. Varasin vielä toisen käynnin myöhemmälle helmikuuhun.
Mielitekoina toisella kolmanneksella oli glögi! Marraskuussa alkanut glögikausi jatkui vielä joulun yli ja olisin voinut juoda glögiä helposti pari kuppia päivässä kahvin sijasta. Huonon olon väistyessä herkut alkoivat taas maistua. Välillä iskee ihan kunnon suklaahimo. Ruoka, mikä ei maistu on pasta carbonara. En tykkää yhtään sianlihasta ja nyt raskaana en ole voinut syödä sitä edes pienissä määrissä.
Tyttö vai poika?
Toisella kolmanneksella oli tietysti myös rakenneulta. Rakenneultrassa kaikki näytti kaikin puolin olevan hyvin ja sukupuolikin selvisi. Masussa potkutteli siis pieni poika! Kätilön uumoilu nt-ultrassa piti paikkansa. Itsellä on ollut alusta asti tunne, että toinen poika olisi tulossa. Santeri arvuutteli tasaiseen tahtiin tytön ja pojan välillä. Meillä ei ollut erityisesti toivetta tai ajatusta preferoimmeko toista sukupuolta tällä kertaa enemmän. Itse olen kokenut jostain syystä olevani ”poikien äiti”, joten toinen poika tuntuu varsin luonnolliselle ajatukselle. Santeri pohti olisiko ollut hauskaa jos meillä olisi ollut poika ja tyttö perheessä. Mutta siis olemme toisesta pojasta enemmän kuin onnellisia.
Kaatuminen jäisissä portaissa
Ihan toisen kolmanneksen lopulla menin kaatumaan jäisissä portaissa. Hienon lumikerroksen alla olikin paksu jääkerros ja lensin parin portaan matkan maahan. Alastulossa otin toisella kädellä iskua vastaan mutta heti kyllä tuntui, että nyt sattui. Onneksi laskeuduin pepulleni ja ajattelin, että peppu on varmaan nyt pari päivää tästä hyvästä kipeä. Selkä kipeytyi ja jumahti. Iltaan mennessä oloni oli kuitenkin myös vatsan osalta kipeämpi. Alavatsalla oli kipua ja välillä tuli vihlaisevia kipuja, mitkä lävistivät koko mahan. Oli menkkamaista jomotusta ja paineen tuntua. Ajattelin soittaa päivystykseen kaiken varalta.
Päivystyksessä kätilö haastatteli tilannetta ja tiedusteli olinko ottanut panadolia. En ollut ottanut, joten nappasin panadolin ja sovittiin, että soitan tunnin päästä uudelleen. Olotila oli sama tunnin päästä, joten myöhään illalla piti lähteä ihan näytille. Makasin käyrillä noin tunnin ja kaikki näytti hyvälle. Tapasin vielä lääkärin joka ultrasi, teki tutkimukset ja minusta otettiin vielä labra. Lääkäri konsultoi vielä toista lääkäriä ja sain luvan yöllä lähteä takaisin kotiin. Minun tosin pitäisi tulla kontrollikäynnille seuraavana päivänä.
Kävin aamulla hakemassa kolmannen koronarokotteen ja ajattelin, että menen piipahtamaan päivystykseen sovitulle kontrollikäynnille. Tiedossa oli taas melkein kaikki samat tutkimukset. Kivut eivät olleet lakanneet mutta ajattelin, että minut passitetaan kotiin lepäämään. Lääkäri konsultoi taas toista lääkäriä ja minulle tultiin aulaan ilmoittamaan, että pitäisikin jäädä osastolle ainakin seuraavaksi yöksi. En ollut tästä mitenkään innoissani, koska tiesin nukkuvani seuraavankin yön siis huonosti. Laitoin Santerille nopeasti viestiä, mitä tykötarpeita tarvitsen sairaalalle hammasharjasta puhelimenlatutiin.
Osastolla otettiin käyriä aamulla ja illalla. Doomoo kainalossa makoilin omalla sängyllä ja koitin kulutella aikaa. Kivut alkoivat myös hellittää, kun en juuri liikkunut sängystä. Yön jälkeen aamulla olo olikin aika hyvä. Lähdin reippaana hakemaan aamupalaa mutta kun nappasin tarjottimen käteen, muistuttivat kivut taas itsestään. Aamupäivästä sain kuitenkin luvan lähteä kotiin mutta pienellä kynnyksellä pitäisi tulla takaisin, jos olo sitä vaatii.
Nyt muutamat päivät on mennyt kotona pääsääntöisesti leväten. Kivut pysyvät pois, jos en tee muuta kuin makoilen. Jos kävelen, istun tai seison vähänkään pidempää kivut kyllä tulevat takaisin. Varsinkin illalla on monesti kipeämpi olo. Täällä mennään levossa hyvä tovi. Kun olo sallii taas enemmän liikkumista olen varautunut ulkoiluun ostamalla uudet nastalenkkarit.
Ensimmäinen kolmannes on täällä jo takana ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki summata ensimmäisiä raskauskuukausia. Ensimmäisestä raskaudesta poiketen koin, että raskausoireet alkoivat aikaisemmin ja ne olivat selvemmät. Pienellä googlettelulla tämä taitaa olla aika yleistä toisessa raskaudessa.
Ensimmäiset raskausoireet plussan jälkeen olivat; päänsärky, huono olo, turvotus, menkkamaiset kivut, hikoilu, väsymys ja hajuaistin terävöityminen. Loppuun pitää myös listata vielä muutamat raskaudenaikaiset mieliteot!
Kovaa pääsärkyä oli muutaman päivän ihan putkeen. Panadolia oli pakko ottaa, kun särky ei helpottanut ja vaikutti yöuniin. Aamuisin koin huonoa oloa ja se ajoittui erityisesti klo: 10-12.00 välille. Iltaan tultaessa huonoa olo teki myös paluuni. Koitin syödä parin tunnin välein myös öisin, ettei olo olisi aivan sietämätön.
Aika nopeasti myös mahaa alkoi turvottamaan ja housut tuntuivat epämukavalle. Jouduin hyvästelemään omat housuni taas hyvin alkumetreillä. Menkkamaiset kivut sekä yksittäisiä viiltäviä tuntemuksia tuli aika paljonkin. Kivun tuntuminen oli itselle hyvin uutta mutta mitenkään poikkeuksellinen oire tämäkään ei ole.
Hikoilu, joka tuntui tulevan aalloissa. Monesti aamulla ja syönnin yhteydessä. Tämä oire väistyi onneksi aika nopeasti. Väsymys tuli myös aalloissa mutta energiaa on kyllä vähemmän kuin yleensä. Huono olo varmasti verotti myös jaksamista. Hajuaisti terävöityi ja kaikki tuoksut iskivät vasten kasvoja todella voimakkaasti. Erityisesti ne mistä ei muutenkaan pidä.
Myöhemmin ensimmäisellä kolmanneksella minua myös huimasi ajoittain paljon. Eräänä päivänä minun piti ihan pysähtyä kontilleni kun olimme taaperon kanssa tulossa päiväkodista kotiin. Huimauksen lisäksi oli myös kovaa janoa, mutta tavallinen vesi ei meinannut upota alas ei millään! Todella outoa! En vain tykännyt enää veden mausta.
Pahin huono olo helpotti rv 9 mennessä. Iho on ollut aika huonossa kunnossa, mihin syksyn ilman kylmeneminen ja kuivempi ilma ei kyllä auttanut yhtään. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen iho onneksi alkoi näyttämään sekä tuntumaan jo vähän paremmalle. Ensimmäiseen raskauteen verraten aamuinen huono olo pienessä määrin kuitenkin on jatkunut yllättävän pitkälle raskauteen.
Raskaudenaikaset himot ovat olleet hyvin samat kuin ensimmäisessä raskaudessa. Voisin syödä tuhtia tomaattista ruokaa lautaskaupalla. Samoin kirpeät hedelmät maistuvat oikein hyvin. Kun tavallinen vesi ei meinaa maistua olen kuluttanut vishyä pullokaupalla. Makeat leivokset tai karkit eivät maistu. Samoin ei myöskään kahvi.
Siinä olisi yhteenvetoa ensimmäisestä kolmanneksesta! Paljon oli tuttua ja hieman myös uutta. Mielenkiinnolla jäin seuraamaan mitä toinen kolmannes tuo tullessaan.
Instan puolella tuli aikaisemmin syksyllä hieman avattua blogissamme vallinnutta hiljaisuutta. Vuosi 2020 on ollut kohdallamme raskas, eikä voimavaroja ole löytynyt oikein mihinkään ylimääräiseen. Väsymyksen kierre kuitenkin huipentui loppukesästä, kun minulle diagnosoitiin burnout.
Viikko sitten, lauantaina, sanoin Santerille ja Danielille varhain aamusta heipat ja lähdin serkkuni kanssa kohti Länsiterminaalia. Olimme pari viikkoa aikaisemmin lyöneet lukkoon yhteisen getaway-matkan, jotta itse saisin levättyä ja serkkuni pääsisi tuulettumaan arktisilta leveyspiireiltä. Aamun lähtö oli hieman kiireinen, ja saimmekin ottaa muutamat ripsraps-juoksuaskeleet, jotta ehdimme ajoissa satamaan ja laivaan.
Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?
Esikoisemme vauvavuosi on ohi. Aika kului joskus todella nopeasti, joskus musertavan hitaasti. Vuosi oli täynnä ihania hetkiä, mutta samalla myös vaikeita asioita. Vaikein kaikista oli ehdottomasti jatkuva väsymys.
Yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan ja tätä seuraavan synnytyksen jälkeen tunne omasta kehosta saattaa luonnollisesti olla hieman tuuliajolla. Raskausaika on jatkuvaa kehon muutosta vauvan kasvaessa ja kropan valmistautuessa synnytykseen. Nyt kun synnytyksestä on vuoden päivät, ajattelin hieman avata tämän hetken kuulumisiani. Miten kehoni siis jakselee näin vuosi synnytyksen jälkeen?
Meillä oli viime viikolla 4kk neuvolakäynti. Aikaisemmista kerroista poiketen, tämä käynti ei todellakaa mennyt kuin strömsössä! Jatka lukemista ”4kk neuvolakuulumiset”→
Meillä oli joululomalla – ihan sen oikean lomailun ohella – hieman enemmän aikaa perehtyä blogimme tilastoihin; analytiikkaan, lukija- ja lukumääriin. Huomasimme, että yksi kirjoitus vaikuttaa ainakin tilastojen valossa kiinnostavan teitä lukijoita viikosta ja kuukaudesta toiseen. Uusia kirjoituksia tulee ja menee, mutta tämä yksi säilyy luetuimpien kirjoitustemme joukossa kesästä talveen.
Ennen vauvan syntymää olin henkisesti valmistautunut siihen, että imettäminen joko onnistuisi tai ei onnistuisi. Tiedostin, että imettämisessä saattaisi olla ongelmia, joita joutuisin vauvan syntymän jälkeen ratkomaan. Tiedostin myös, että saattaisin joutua treenaamaan erilaisia imettämisen tekniikoita matkan varrella. Oli tottakai myös se mahdollisuus, ettei imettäminen aiheuttaisi mitään sen kummempia ongelmia. Jatka lukemista ”Petite Mama: Imettäminen”→
Jälkitarkastukseni on marraskuun myötä takanapäin, ja nyt kun synnytyksestä on piirun vaille kolme kuukautta, haluan summata ja jakaa ajatuksiani liittyen palautumiseen. Raskauden aikana olin pohtinut ja jopa aika-ajoin murehtinut sitä, miten kehoni tulisi palautumaan 9 kuukauden paisumisen aiheuttamista muutoksista.
Viime viikko oli meillä poikkeuksellisen kiireinen ja tapahtumarikas. Näin vauva-arjen tiimellyksessä puolison kiireistä aikataulua on haastavampi paikata ja tekemättömät asiat pakkaantuvat nopeammin kuin aikaisemmin. Tämä konkretisoitui meille viime viikolla, kun tekemistä tuntui olevan taas enemmän kuin käytettävissä olevia vuorokauden tunteja. Jatka lukemista ”Avun pyytäminen vauva-arjen pyörittämiseen”→
Pieni bebemme ei ole enää aivan pieni 😥 Takana on nimittäin lapsemme ensimmäinen kuukausi. Niin se vaan aika vierähtää, ja nyt on tämäkin elämänvaihe liitettu kokemustemme, polkumme, värikkääseen kirjoon. Jatka lukemista ”Ensimmäinen vauvakuukausi takana”→
Raskausajan vaihtuessa vauva-arkeen, ajattelin koostaa vielä esikoisemme odotusajan lyhyeksi tiivistelmäksi. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin sen verran pitkä aika, että voisi olla hauska vielä palata katsomaan, miten se odotusaika kokonaisuudessaan sitten menikään! Jatka lukemista ”Petite-mama: Tiivistelmä raskausajasta”→
Tämä kirjoitus kannattaa ohittaa, jos et tykkää lukea yleisesti leikkauksiin, synnytyskokemuksiin, itse synnytykseen ja/tai niihin liittyviin komplikaatioihin koskevia tekstejä. Aihe voi tässä tapauksessa olla sinulle tällä erää liian yksityiskohtainen, jolloin blogiimme pariin kannattaa palata vasta ensi viikolla 🙂
Viime kirjoituksessa kerroimme esikoisemme syntymätarinan tapahtumasta tunteillen ja onnistuneesta synnytyksestä iloiten. Tämän kirjoituksen löydät täältä. Tänään hyppäämme yhdessä hetkeksi syvään päätyyn ja tutustumme tovin ensimmäisiin muutamiinn päiviimme uuden tulokkaan kanssa. Minne suuntasimme synnytyksen jälkeen, minkälaista täysin uusi arki oli ja miten vauva pärjäsi ensimmäiset päivänsä? Jatka lukemista ”Hyppy tuntemattomaan: ensimmäiset päivät esikoisemme kanssa”→
Raskaana ollessani olemme kuulleet yhdessä tai erikseen monia letkautuksia perheenjäseniltä, ystäviltä, työkavereilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Välillä ohimennen sanotut heitot ovat olleet huvittavia, ihmetystä herättäviä, positiivisia, negatiivisia…. lista voisi olla loputon. Ajattelinkin, että voisi olla hauska nostaa näistä kaikista sellaiset, jotka ovat jääneet mieleeni! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskaudestani kuultua”→
Äitiysloma on nyt virallisesti alkanut, ja Santeri on jäänyt ansaitulle kesälomalle!
Samalla viimeinen kuukausi ennen esikoisemme laskettua aikaa on pyörähtänyt käyntiin raskauden lähestyessä loppuaan. Nyt voisinkin hieman kertoa, mitä raskauteen – ja meille yleiseti – kuuluu näin viimeisillä viikoilla 🙂 Jatka lukemista ”Petite-Mama: Alle kuukausi laskettuun aikaan!”→
Huh hellettä! Helsinki kylpee jo kolmatta viikkoa yli 20 asteen hellelukemissa, ja loppua ei näy eikä kuulu. Ensimmäisiä helpotusta tuovia kesäsateita odotettiin saapuvaksi eilen, mutta ei. Lämpöaalto sen kuin jatkuu, ja näin raskauden viimeisellä kolmanneksella olo tuntuukin varmasti vielä tukalemmalta kuin normaalisti.
Raskaus on edennyt täällä jo toiselle kolmannekselle ja itseasiassa kokonaisuudessaan ollaan jo pitkällä yli raskausajan puolenvälin. Alkuraskauden hämmennys on pikku hiljaa vaihtunut tulevan tulokkaan odottamiseen sekä raskauden edetessä uusien oireiden ja muutoksien tarkkailuun ja sopeutumiseen. Tästä johtuen ajattelin nyt jakaa toisen kolmanneksen kuulumisia! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskauden toinen kolmannes”→
Oli huhtikuinen torstaiaamu. Ei suinkaan vain yksi aamu muiden arkiaamujen joukossa, sillä tänä merkittävänä aamuna matkamme kävisi käsi kädessä talsien toistamiseen kohti Meilahdessa sijaitsevaa Naistenklinikkaa ja raskauden alkuhetkistä alkaen odottamaamme raskausajan toista ultraäänitutkimusta – rakenneultraa. Jatka lukemista ”Rakenneultra sen paljasti, meille on tulossa…”→
Eipä kestänyt kauaakaan, kun tuoreiden raskausuutisten saattelemana aloimme jo pohtimaan ja pähkäilemään, että kumpaa sukupuolta edustava tulokas meille onkaan tuloillaan.
Näin se aika kuluu. Talven purevimmat paukkupakkaset on ohitettu, pääsiäisen suklaamunat syöpötelty ja viime viikon vappukarkelot vietetty. Ajan kulusta kielii myös se, että raskauteni ensimmäinen kolmannes tuli ohitettua jo tovi takaperin. Mikä siis parempi ajankohta hetken pohdiskella alkuvuoden tapahtumia pohtimalla, mitä esikoisemme ensimmäisestä kolmanneksesta jäi mieleen?
Tänä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa on käynnissä rutkasti väkeä keräävät perinteiset Lapsimessut. Messut alkoivat jo etupainotteisesti torstaista ja jatkuvat aina sunnuntai-iltaan asti. Jatka lukemista ”Lapsimessut & ensimmäinen hankinta bebelle”→
Polulla 