Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?
Jatka lukemista ”Petite mama: Mitä olisin tehnyt toisin: Raskausaika ja vauva-arki?”
Elettiin alkusyksyä 2017. Yhteinen polkumme oli edennyt siihen pisteeseen, että häävalssit oli tanssahdeltu ja kahden viikon (hemmetin ihanalta) häämatkaltakin oli kotiuduttu. Kesäloman rippeet oli lusittu ja arki – sellaisena kuin sen jätimme ennen hääpäiväämme – teki paluutaan.
Herättääkö sana rutiini sinussa enemmän positiivisia vai negatiivisia mielikuvia? Sykkiikö sydämesi sponttaaniudelle, innovatiivisuudelle, uutuudelle, thinking outside the box -mentaliteetille, repäisemiselle ja arjen järjestyksen rikkomiselle, vai onko ennustettavuus, pysyvyys, toistuvuus, toistettavuus ja järjestelmällisyys kenties enemmän sinun sielunmaailmaasi lähellä? Jatka lukemista ”Rutiinit rikki ryminällä!”
Meille tuli täällä blogin puolella lyhyt odottamaton joulutauko!
Kello löi kaksi. Elettiin sateista perjantai-iltapäivää elokuun viimeisenä päivänä kuluvaa vuotta.
Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Isänä roolini on muuttunut”
Erinomaista joulukuun ensimmäistä päivää! Jokos on suklaakalenteri korkattu ja joulun odotus aloitettu? No niin on täälläkin! Jatka lukemista ”Joulupolulla-kalenteri nyt INSTASSA!”
Ei-enää-niin-pienoisen vaavelimme lähestyessä kolmen kuukauden ikää, on meillä taustapeilissä jo kourallinen hyvin nukuttuja ja hitunen huonosti nukuttuja öitä. Niin tai siis tarkennetaanpa. Santerilla kirjoon kuuluu myös rattoisia öitä, kun taas omalta osaltani yöt jakautuvat joko huonosti tai hyvin huonosti nukuttuihin öihin 😀 Jatka lukemista ”Unikurssi – mitä opimme?”
Pienoinen pakettimme kasvaa päivä päivältä, ja ensi viikolla horisontissa häämöttää jo kahden kuukauden iän rajapyykki. Pikkuruinen ”rääpäleemme” onkin jo kasvanut melkoiseksi mötkyläksi, jonka kannatteleminen pesujen yhteydessä yhdellä kädellä muodostuu hetki hetkeltä…no jos ei nyt haastavammaksi niin ainakin painavammaksi puuhaksi. Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Kannattiko isyysvapaa?”
Pieni bebemme ei ole enää aivan pieni 😥 Takana on nimittäin lapsemme ensimmäinen kuukausi. Niin se vaan aika vierähtää, ja nyt on tämäkin elämänvaihe liitettu kokemustemme, polkumme, värikkääseen kirjoon. Jatka lukemista ”Ensimmäinen vauvakuukausi takana”
Raskausajan vaihtuessa vauva-arkeen, ajattelin koostaa vielä esikoisemme odotusajan lyhyeksi tiivistelmäksi. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin sen verran pitkä aika, että voisi olla hauska vielä palata katsomaan, miten se odotusaika kokonaisuudessaan sitten menikään! Jatka lukemista ”Petite-mama: Tiivistelmä raskausajasta”
Meillä kaikilla lienee murtumispiste. Tai tarkemmin todettuna, kaksi murtumispistettä. Antakaapas kun selkeytän…
Viime kirjoituksessa kerroimme esikoisemme syntymätarinan tapahtumasta tunteillen ja onnistuneesta synnytyksestä iloiten. Tämän kirjoituksen löydät täältä. Tänään hyppäämme yhdessä hetkeksi syvään päätyyn ja tutustumme tovin ensimmäisiin muutamiinn päiviimme uuden tulokkaan kanssa. Minne suuntasimme synnytyksen jälkeen, minkälaista täysin uusi arki oli ja miten vauva pärjäsi ensimmäiset päivänsä? Jatka lukemista ”Hyppy tuntemattomaan: ensimmäiset päivät esikoisemme kanssa”
❤ Hän on täällä ❤
Polullemme on tupsahtanut kolmas kulkija. Hän saapui maailmaan elokuun viimeisenä päivänä, perjantaina, virkeänä, terveenä ja painaen 3,042 kiloa. Pituutta pienoisella tulokkaalla oli 48 senttimetriä. Äiti, isä ja lapsi voivat hyvin.
❤ Hän on täällä ❤
Raskaana ollessani olemme kuulleet yhdessä tai erikseen monia letkautuksia perheenjäseniltä, ystäviltä, työkavereilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Välillä ohimennen sanotut heitot ovat olleet huvittavia, ihmetystä herättäviä, positiivisia, negatiivisia…. lista voisi olla loputon. Ajattelinkin, että voisi olla hauska nostaa näistä kaikista sellaiset, jotka ovat jääneet mieleeni! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskaudestani kuultua”
Äitiysloma on nyt virallisesti alkanut, ja Santeri on jäänyt ansaitulle kesälomalle!
Samalla viimeinen kuukausi ennen esikoisemme laskettua aikaa on pyörähtänyt käyntiin raskauden lähestyessä loppuaan. Nyt voisinkin hieman kertoa, mitä raskauteen – ja meille yleiseti – kuuluu näin viimeisillä viikoilla 🙂 Jatka lukemista ”Petite-Mama: Alle kuukausi laskettuun aikaan!”
Huh hellettä! Helsinki kylpee jo kolmatta viikkoa yli 20 asteen hellelukemissa, ja loppua ei näy eikä kuulu. Ensimmäisiä helpotusta tuovia kesäsateita odotettiin saapuvaksi eilen, mutta ei. Lämpöaalto sen kuin jatkuu, ja näin raskauden viimeisellä kolmanneksella olo tuntuukin varmasti vielä tukalemmalta kuin normaalisti.
Ensimmäisen ultran jälkeen kirjoitin blogiimme siitä, kuinka tämä ensimmäinen kohtaaminen rakensi mieliimme vanhempina ensimmäiset mielikuvat meille saapuvasta pienestä tulokkaasta. Kuvailin tällöin, kuinka kätilön kuvailut ja selostukset ruudulla pomppivasta pienestä pavusta rakensivat ihka ensimmäiset käsityksemme lapsestamme, esikoisestamme. Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Hän on jo hän”
Raskauden viimeinen kolmannes on pyörähtänyt käyntiin. Pakko todeta, että sen kyllä huomaa ja tuntee! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskauden viimeinen kolmannes on täällä!”
Kesäisen aurinkoiset terveiset täältä pohjoisen lomalaitumilta!
Jatka lukemista ”Mitä opimme imetyksestä ja synnytyksestä? #Perhevalmennus”
Havahduin tässä hetki sitten siihen, että raskaus on edennyt jo yli puolen välin ja laskettuun aikaan on enää alle 100 päivää!
Jatka lukemista ”Petite-Mama: Alle 100 päivää laskettuun aikaan!”
Toukokuisena torstaina, reilu viikko sitten, istuin isäni kanssa Kansallisoopperan kolmannella parvella kuulemassa ensikertaa Wagnerin noin neljän tunnin mestariteosta, Parsifalia. Siinä me, isä ja isyyden kynnykselle astuva poika, seurasimme silmät ja korvat kovana paatoksellista oopperamaailman merkkiteosta, jonka pääaines ja teemat pyörivät uskonnollisten reliikkien, traditioiden, patriarkan ja velvollisuudentunnon ympärillä. Jatka lukemista ”Mietteitä lapsuudesta, isyydestä ja vanhemmuudesta”
Raskaus on edennyt täällä jo toiselle kolmannekselle ja itseasiassa kokonaisuudessaan ollaan jo pitkällä yli raskausajan puolenvälin. Alkuraskauden hämmennys on pikku hiljaa vaihtunut tulevan tulokkaan odottamiseen sekä raskauden edetessä uusien oireiden ja muutoksien tarkkailuun ja sopeutumiseen. Tästä johtuen ajattelin nyt jakaa toisen kolmanneksen kuulumisia! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskauden toinen kolmannes”
Oli huhtikuinen torstaiaamu. Ei suinkaan vain yksi aamu muiden arkiaamujen joukossa, sillä tänä merkittävänä aamuna matkamme kävisi käsi kädessä talsien toistamiseen kohti Meilahdessa sijaitsevaa Naistenklinikkaa ja raskauden alkuhetkistä alkaen odottamaamme raskausajan toista ultraäänitutkimusta – rakenneultraa. Jatka lukemista ”Rakenneultra sen paljasti, meille on tulossa…”
Näin se aika kuluu. Talven purevimmat paukkupakkaset on ohitettu, pääsiäisen suklaamunat syöpötelty ja viime viikon vappukarkelot vietetty. Ajan kulusta kielii myös se, että raskauteni ensimmäinen kolmannes tuli ohitettua jo tovi takaperin. Mikä siis parempi ajankohta hetken pohdiskella alkuvuoden tapahtumia pohtimalla, mitä esikoisemme ensimmäisestä kolmanneksesta jäi mieleen?
Ajankohta oli maaliskuun ensimmäisiä päiviä, kun polkumme vei meidät yhtä matkaa Naistenklinikalle raskausajan ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen. Raskausviikkoja oli Jonnalle kertynyt tässä vaiheessa jo reilu 12 ja niinpä, neuvolasta saamamme äitiyskortti mukanamme, ilmoittauduimme saapuneiksi ja istahdimme aulaan odottamaan vuoroamme.
Tervetuloa lukemaan ensimmäistä Petite Mama -postaustani! Löydät kaikki raskautta näin tulevan äidin näkökulmasta käsittelevät kirjoitukseni juuri tämän kategorian ja nimimerkin alta!
Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskauteni ensimmäiset oireet”
Ihmismieli on äärimmäisen mielenkiintoinen. Sen kyky sopeutua uuteen ympäristöön ja tilanteeseen on ällistyttävä, ja usein elämässä tapahtuvat muutokset ja mullistukset mukautuvatkin käden käänteessä osaksi normaalia arkea. Jatka lukemista ”Kun saimme tietää vauvasta…”
Polulla 