Herättääkö sana rutiini sinussa enemmän positiivisia vai negatiivisia mielikuvia? Sykkiikö sydämesi sponttaaniudelle, innovatiivisuudelle, uutuudelle, thinking outside the box -mentaliteetille, repäisemiselle ja arjen järjestyksen rikkomiselle, vai onko ennustettavuus, pysyvyys, toistuvuus, toistettavuus ja järjestelmällisyys kenties enemmän sinun sielunmaailmaasi lähellä? Jatka lukemista ”Rutiinit rikki ryminällä!”
Kello löi kaksi. Elettiin sateista perjantai-iltapäivää elokuun viimeisenä päivänä kuluvaa vuotta.
Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Isänä roolini on muuttunut”
Olemme elelleet vauva-arkea nyt piirun päälle kaksi kuukautta. Vaikka olemmekin lapsemme kanssa vasta yhteisen polkumme alkumetreillä, ovat tietyt asiat jo vakiintuneet käytännöiksi. Niin vaippojen vaihtaminen kuin syöttäminenkin soljuvat jo varsin vakiintuneella rutiinilla, ja uusimpana yhteisenä tekemisenämme on viimeisten viikkojen aikana muodostunut hyvinkin alkeellinen keskustelu.
Pienoinen pakettimme kasvaa päivä päivältä, ja ensi viikolla horisontissa häämöttää jo kahden kuukauden iän rajapyykki. Pikkuruinen ”rääpäleemme” onkin jo kasvanut melkoiseksi mötkyläksi, jonka kannatteleminen pesujen yhteydessä yhdellä kädellä muodostuu hetki hetkeltä…no jos ei nyt haastavammaksi niin ainakin painavammaksi puuhaksi. Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Kannattiko isyysvapaa?”
Meillä kaikilla lienee murtumispiste. Tai tarkemmin todettuna, kaksi murtumispistettä. Antakaapas kun selkeytän…
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa puntaroit perheenlisäystä. Tässä mielentilassa sitten pähkäilet, että onko tämä nyt juuri SE oikea aika haluta lasta. Saatat pohtia elämäntilannettasi ja sitä, millä tavoin olet valmistautunut tulevaan muutokseen. Kenties tällainen hypoteettinen tilanne onkin sinulle jo entuudestaan tuttu. Kenties ei. Minkälaisia asioita nousee mieleen arvioidessasi tällä tavoin perheen koon kasvattamista, sen ajankohtaisuutta ja sen mukanaan tuomia elämäntilanteeen muutoksia? Missä valossa harkitsemasi muutos näyttäytyy? Minkälaisia ajatuksia herää, positiivisia vai negatiivisia?
Ensimmäisen ultran jälkeen kirjoitin blogiimme siitä, kuinka tämä ensimmäinen kohtaaminen rakensi mieliimme vanhempina ensimmäiset mielikuvat meille saapuvasta pienestä tulokkaasta. Kuvailin tällöin, kuinka kätilön kuvailut ja selostukset ruudulla pomppivasta pienestä pavusta rakensivat ihka ensimmäiset käsityksemme lapsestamme, esikoisestamme. Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Hän on jo hän”
Oikein hyvää juhannusaamua täältä sateisen sumuisista tunnelmista Rukan rinteiden kupeesta. Olikos onnistunut keskikesän juhla kera ystävien, saunomisen ja grillaamisen? Toivon mukaan oli! Ailahtelevista keleistä huolimatta.
Ajankohta oli maaliskuun ensimmäisiä päiviä, kun polkumme vei meidät yhtä matkaa Naistenklinikalle raskausajan ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen. Raskausviikkoja oli Jonnalle kertynyt tässä vaiheessa jo reilu 12 ja niinpä, neuvolasta saamamme äitiyskortti mukanamme, ilmoittauduimme saapuneiksi ja istahdimme aulaan odottamaan vuoroamme.
Mikäs se tuolla ei-niin-kaukaisessa horisontissa oikein häämöttää? Jokin pahaenteinen näky siellä heittää synkän varjonsa näinkin kauas. Voiko se todellakin olla? Ei kai nyt sentään vielä?? Ei…ON SE! Jatka lukemista ”Apuva! Ikäkriisi?!”
”Kuusi kuukautta häistä on, laskin aivan itse tännään…”
Sattuipa niin, että istuin tänään – sateisena itsenäisyyspäivää seuraavana perjantai-iltana – täyteen pakkautuneen Helsingin tuomiokirkon puupenkissä kuuntelemassa Cantores Minores –poikakuoron joulukonserttia. Jatka lukemista ”Joulun pysyvyys”
Istun, tai pikemminkin loikoilen, kiireisen työpäivän päätteeksi olohuoneemme vaalealla kangassohvalla. Jatka lukemista ”Syksyinen melankolia”
Polulla 