Koko raskausaika on kulunut hyvin eri tahtiin. Alussa aika ei tuntunut kuluvan ollenkaan. Keskivaiheilla päivät ja kuukaudet vain vilahtivat ohi. Ja nyt raskautta olisi jäljellä alle 30 päivää.
Onko se paljon vai vähän tuntuu riippuvan siitä, kuinka nopeasti aika kuluu.
Loppu raskaus on ollut paljon armollisempi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Selkä ei ole vihoitellut ja olen pystynyt liikkumaan paljon paremmin. Vatsa tietysti painaa, katkonaiset yöt väsyttävät ja välillä jalat tuntuvat painavan tonnin. Kävelyllä luulen eteneväni rivakkaasti mutta muiden kävelijöiden singahtaessa ohi totuus tulee aina ilmi. Tällä viikolla taaperon pyynnöstä teimme vielä yhdessä kotona jumppaa ennen saunaa. En tietenkään ole normaaliin verrattavassa kunnossa mutta edelliseen verrattuna on yleisesti olemassaolo paljon helpompaa!
Kipeät supistukset ovat myös täällä. Useampi viikko sitten koin voimakasta supistelua yhtenä iltana. Supistukset jatkuivat yhteensä neljä tuntia ja rauhoittuivat vasta lämpimässä suihkussa. Ehdin tuolloin soitella Naistenklinikalle parin tunnin kohdalla, kun supistuksia tuli tasaisesti 5 minuutin välein. Tämän jälkeen kipeitä yksittäisiä supistuksia on tullut melkein päivittäin. 2-3 tunnin supistelujakin on tullut muutamana iltana mutta onneksi rauhoittuneet itsekseen.
Sairaalakassia ei ole vielä pakattu, mutta olen jo vauvan osalta laittanut tarvittavat vaatteet sekä tarpeiston valmiiksi. Omat tavarat tulee laitettua kuitenkin aika nopeasti kasaan ja laukkuun. Viimeksi Santeri lähti ennen synnytystä ruokkimaan vanhempiensa kissaa ja tällä kertaa taaperon hoitoa pitää hälyttää hätiin niin kai siinä sivussa yksi sairaalakassi taas hoituu.
Hankintoja vauvalle ei ole juuri tehty mutta kotona on valmisteluja tehty muuten. Taaperon sänky on pienennetty pinnasängyksi ja taaperolle itselleen on ostettu oma isompien poikien versio. Samalla säilytystilaa on pitänyt hankkia lisää parin kaapin muodossa ja tämän myötä taaperon huonetta on hieman sisustettu uudelleen. Taaperon leluista selkeästi vauvalelut on eritelty omaan paikkaan ja leikkimatto on kaivettu varastosta sekä pesty. Isompia hankintoja on vielä tulossa toisen Stokken syöttötuolin hankinnan muodossa sekä panostetaan parempaan autonturvaistuimeen vauvalle.
Päivät ennen synnytystä kuluvat opiskelupainotteisesti opparin kimpussa. Kesällä ja syksyllä olisi edessä vielä myös viimeiset kurssit. Katsotaan miten ja mihin aika tuleekaan riittämään vauvan myötä 🙂
Täällä on lähtenyt viimeinen kolmannes raskaudessa käyntiin ja tästä syystä on hyvä taas summata kuluneita raskausviikkoja. Toinen kolmannes kattaa ajan raskausviikoilta 15-18. Ihan yleisesti kuluneen toisen kolmanneksen voisi tiivistää, että kaikki on mennyt ihan ok mutta toisen kolmanneksen lopetus menikin pepulleen, ihan konkreettisesti.
Toisen kolmanneksen kuulumiset
Toisella kolmannekselle pahoinvointi alkoi hellittämään. Yöpöydälle ei tarvinnut enää varata yöksi ja aamuksi taaperon smoothiepusseja. Aamullakin huonon olon ikkuna alkoi kaventua yhä lyhyemmäksi aikaväliksi. Toisaalta oli taas päiviä, että huono olo palasi astetta pahempana. Olo alkoi kuitenkin olla parempi.
Väsymys myös alkoi väistyä. Päiviin tuli enemmän energiaa ja jaksoin paremmin käydä kävelylenkeillä tai tehdä kotona jumppaa. Päiväunien tarve poistui ja jaksoin koko päivän ilman isompia lepohetkiä. Ajatus tuntui taas juoksevan ja muutenkin oli mukavaa, ettei nukkumaanmenoaikaa tarvitse odottamalla odottaa. Yö heräily on kuitenkin vahvasti läsnä, koska vessassa pitää rampata useasti.
Hemoglobiini on taas laskussa, vaikka lisärautaa on tullut syötyä yli kolme vuotta. Olen koittanut saada ruokavalioon vielä mukaan rautapitoisia ruokia esim. salaattiin mukaan pinaattia ja kikherneitä. Pastakastikkeeseen olen kaatanut sekaan linssejä ja leivän päälle kalkkunaa. Pinaattiletut ovat onneksi myös esikoisen suosikkeja ja niitä on tullut paistettua myös useammin. Vaihdoin vielä rautavalmisteen SiderAL Forteen joulun alla, vaikka neuvolalääkärin mielestä merkillä ei ole väliä. Itsellä ainakin on merkittävästi vähemmän vatsaoireita SiderAL Fortella ja toivottavasti seuraavassa hemoglobiinin mittauksessa arvot olisivat paremmat. Ferritiini ei edelleen neuvolaa pahemmin kiinnosta mutta koitan saada myös sen mittaukseen vielä lähetteen, kun sitä ei ole seurattu toisella kolmanneksessa.
Ihon kunto on myös parantunut! Iho on kyllä normaalia kuivempi mutta epäpuhtaudet ovat pysyneet poissa. Kropasta muuten löytyy atooppista ihottumaa pieniä läikkinä, vaikka rasvaan ihon kauttaaltaan aina suihkun jälkeen. Atooppinen ihottuma on itselle ihan uusi juttu mutta toivottavasti kevät ja kesä viimeistään auttaa myös tähän.
Koronalta olemme edelleen välttyneet mutta flunssaa ja vatsatautia on ollut liikkeellä. Taapero oli joulua ennen ja jälkeen kipeä kaksi viikkoa kerrallaan. Tästä johtuen tammikuu on tuntunut lipuvan vain ohi, kun me vanhemmat (tai ainakin itse olen) paahtanut rästiin jääneitä töitä kiinni.
Selkäkipu ei ole yltynyt häiritseväksi vaan vaivannut vain satunnaisesti. Kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä raskaudenajan hieronnassa. Reilussa tunnissa jumeja löytyi paljon kropasta ja purentalihaksista. Käynti ei tästä syystä ollut mikään rentouttava mutta varmasti hyvin tarpeellinen. Varasin vielä toisen käynnin myöhemmälle helmikuuhun.
Mielitekoina toisella kolmanneksella oli glögi! Marraskuussa alkanut glögikausi jatkui vielä joulun yli ja olisin voinut juoda glögiä helposti pari kuppia päivässä kahvin sijasta. Huonon olon väistyessä herkut alkoivat taas maistua. Välillä iskee ihan kunnon suklaahimo. Ruoka, mikä ei maistu on pasta carbonara. En tykkää yhtään sianlihasta ja nyt raskaana en ole voinut syödä sitä edes pienissä määrissä.
Tyttö vai poika?
Toisella kolmanneksella oli tietysti myös rakenneulta. Rakenneultrassa kaikki näytti kaikin puolin olevan hyvin ja sukupuolikin selvisi. Masussa potkutteli siis pieni poika! Kätilön uumoilu nt-ultrassa piti paikkansa. Itsellä on ollut alusta asti tunne, että toinen poika olisi tulossa. Santeri arvuutteli tasaiseen tahtiin tytön ja pojan välillä. Meillä ei ollut erityisesti toivetta tai ajatusta preferoimmeko toista sukupuolta tällä kertaa enemmän. Itse olen kokenut jostain syystä olevani ”poikien äiti”, joten toinen poika tuntuu varsin luonnolliselle ajatukselle. Santeri pohti olisiko ollut hauskaa jos meillä olisi ollut poika ja tyttö perheessä. Mutta siis olemme toisesta pojasta enemmän kuin onnellisia.
Kaatuminen jäisissä portaissa
Ihan toisen kolmanneksen lopulla menin kaatumaan jäisissä portaissa. Hienon lumikerroksen alla olikin paksu jääkerros ja lensin parin portaan matkan maahan. Alastulossa otin toisella kädellä iskua vastaan mutta heti kyllä tuntui, että nyt sattui. Onneksi laskeuduin pepulleni ja ajattelin, että peppu on varmaan nyt pari päivää tästä hyvästä kipeä. Selkä kipeytyi ja jumahti. Iltaan mennessä oloni oli kuitenkin myös vatsan osalta kipeämpi. Alavatsalla oli kipua ja välillä tuli vihlaisevia kipuja, mitkä lävistivät koko mahan. Oli menkkamaista jomotusta ja paineen tuntua. Ajattelin soittaa päivystykseen kaiken varalta.
Päivystyksessä kätilö haastatteli tilannetta ja tiedusteli olinko ottanut panadolia. En ollut ottanut, joten nappasin panadolin ja sovittiin, että soitan tunnin päästä uudelleen. Olotila oli sama tunnin päästä, joten myöhään illalla piti lähteä ihan näytille. Makasin käyrillä noin tunnin ja kaikki näytti hyvälle. Tapasin vielä lääkärin joka ultrasi, teki tutkimukset ja minusta otettiin vielä labra. Lääkäri konsultoi vielä toista lääkäriä ja sain luvan yöllä lähteä takaisin kotiin. Minun tosin pitäisi tulla kontrollikäynnille seuraavana päivänä.
Kävin aamulla hakemassa kolmannen koronarokotteen ja ajattelin, että menen piipahtamaan päivystykseen sovitulle kontrollikäynnille. Tiedossa oli taas melkein kaikki samat tutkimukset. Kivut eivät olleet lakanneet mutta ajattelin, että minut passitetaan kotiin lepäämään. Lääkäri konsultoi taas toista lääkäriä ja minulle tultiin aulaan ilmoittamaan, että pitäisikin jäädä osastolle ainakin seuraavaksi yöksi. En ollut tästä mitenkään innoissani, koska tiesin nukkuvani seuraavankin yön siis huonosti. Laitoin Santerille nopeasti viestiä, mitä tykötarpeita tarvitsen sairaalalle hammasharjasta puhelimenlatutiin.
Osastolla otettiin käyriä aamulla ja illalla. Doomoo kainalossa makoilin omalla sängyllä ja koitin kulutella aikaa. Kivut alkoivat myös hellittää, kun en juuri liikkunut sängystä. Yön jälkeen aamulla olo olikin aika hyvä. Lähdin reippaana hakemaan aamupalaa mutta kun nappasin tarjottimen käteen, muistuttivat kivut taas itsestään. Aamupäivästä sain kuitenkin luvan lähteä kotiin mutta pienellä kynnyksellä pitäisi tulla takaisin, jos olo sitä vaatii.
Nyt muutamat päivät on mennyt kotona pääsääntöisesti leväten. Kivut pysyvät pois, jos en tee muuta kuin makoilen. Jos kävelen, istun tai seison vähänkään pidempää kivut kyllä tulevat takaisin. Varsinkin illalla on monesti kipeämpi olo. Täällä mennään levossa hyvä tovi. Kun olo sallii taas enemmän liikkumista olen varautunut ulkoiluun ostamalla uudet nastalenkkarit.
Kevättä ja pääsiäistä odotetaan tässä perheessä kovasti. Toivotun ja odotetun uuden perheenjäsenen laskettu aika kun on arvioitu juurikin pääsiäisen kulmille. Jos uusi tulokas tulee isoveljeensä saattaa hän ilmestyä maailmaan pari viikkoa etukäteen. Tällöin saisimme nauttia pääsiäisestä uudella kokoonpanolla. Jos mitään kiirettä hänellä ei taas ole saattaa olla, että pääsiäinen meneekin synnytysosastolla. Jännittävää!
Miten sitten sain tietää olevani raskaana?
Kuten aikaisemmin tulikin todettua on toinen lapsi ollut toivottu. Olimme yrittäneet raskautua jo hyvän tovin ja meillä odottikin ensikäynti TAYS:iin loppu kesästä asiantiimoilta. Kuten monena kuukautena aikaisemmin päädyin testaamaan mahdollista raskautta muutama päivä ennen kuukautisia. Tätä en ollut varsinaisesti etukäteen suunnitellut mutta käteeni löytyi kaapista itsellekin yllätyksenä raskaustesti. Olin luullut, ettei kaapissa ole raskaustestejä jäljellä ja olin ajatellut, etten tuossa kierrossa tekisi testejä ”etukäteen”. Siinä se testi kuitenkin nyt oli ja mietin, että miksipä ei.
Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa näin raskaustestissä haamuviivan. Kirosin hetken itsekseni, etten ollut tehnyt testiä ohjeen mukaan heti aamusta. Päädyin kaivamaan kaappia vielä enemmän, koska muistin että olin jonnekin jemmannut kalliimman clearbluen testin mahdollisten epäselvien tilanteiden varalta. Testi löytyi ja se taisi olla erityisen herkkä. Päätin kuitenkin olla hieman fiksumpi ja halusin odottaa testin tekemistä seuraavaan aamuun.
Aamu valkeni ja odotin jännittyneenä tulosta. Tulosta, joka oli raskaustestin mukaan merkki siitä, että jotain meni vikaan ja lue ohjeet! Mikä tuuri! En vieläkään ymmärrä mitä tein väärin ja olin heittänyt testin roskiin. Vasta myöhemmin tajusin purkaa testin osiin ja tulos oli 2 räikeän selvää viivaa.
Mitä ihmettä!?
Siinä sitten taas aprikoin, että mitä tässä pitäisi tehdä. Kävin viemässä taaperon päiväkotiin ja päätin marssia apteekkiin ostamaan lisää testejä. Kotiin päästyäni tein ensin halvemman testin ja sen näyttäessä vahvempaa plussaa tein vielä CB:n viikkonäyttöisen testin. Vihdoin tuli näkyviin selkeitä vastauksia.
Kyllä, raskaana!
Positiivista tulosta oli hieman vaikea sisäistää. Olin ollut jo varma ettei, tähän tulokseen päästä ”omin voimin”. Odotin jo tulevaa ensikäyntiä ja nyt kaikki kääntyikin parhain päin. Päällimmäisenä olo oli helpottunut, onnellinen ja epäileväinen. Santerille olin suunnitellut jotain kivaa tapaa kertoa, mutta kuten viimeksi en malttanut pantata tietoa vaan kerroin asiasta samana päivänä.
Varattuun ensikäyntiin liittyen halusin vielä käydä terveysaseman labrassa tarkistamassa hcg-arvot ennen ajan perumista. Tulokset taisivat tulla päivässä Maisaan ja luvut näyttivät hyviltä. Vihdoin pystyin rentoutumaan hieman enemmän ja peruin ensikäynnille varatun ajan. Oli aika suunnata katse tulevaan.
Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?
Raskausajan vaihtuessa vauva-arkeen, ajattelin koostaa vielä esikoisemme odotusajan lyhyeksi tiivistelmäksi. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin sen verran pitkä aika, että voisi olla hauska vielä palata katsomaan, miten se odotusaika kokonaisuudessaan sitten menikään! Jatka lukemista ”Petite-mama: Tiivistelmä raskausajasta”→
Polullemme on tupsahtanut kolmas kulkija. Hän saapui maailmaan elokuun viimeisenä päivänä, perjantaina, virkeänä, terveenä ja painaen 3,042 kiloa. Pituutta pienoisella tulokkaalla oli 48 senttimetriä. Äiti, isä ja lapsi voivat hyvin.
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa puntaroit perheenlisäystä. Tässä mielentilassa sitten pähkäilet, että onko tämä nyt juuri SE oikea aika haluta lasta. Saatat pohtia elämäntilannettasi ja sitä, millä tavoin olet valmistautunut tulevaan muutokseen. Kenties tällainen hypoteettinen tilanne onkin sinulle jo entuudestaan tuttu. Kenties ei. Minkälaisia asioita nousee mieleen arvioidessasi tällä tavoin perheen koon kasvattamista, sen ajankohtaisuutta ja sen mukanaan tuomia elämäntilanteeen muutoksia? Missä valossa harkitsemasi muutos näyttäytyy? Minkälaisia ajatuksia herää, positiivisia vai negatiivisia?
Raskaana ollessani olemme kuulleet yhdessä tai erikseen monia letkautuksia perheenjäseniltä, ystäviltä, työkavereilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Välillä ohimennen sanotut heitot ovat olleet huvittavia, ihmetystä herättäviä, positiivisia, negatiivisia…. lista voisi olla loputon. Ajattelinkin, että voisi olla hauska nostaa näistä kaikista sellaiset, jotka ovat jääneet mieleeni! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskaudestani kuultua”→
Äitiysloma on nyt virallisesti alkanut, ja Santeri on jäänyt ansaitulle kesälomalle!
Samalla viimeinen kuukausi ennen esikoisemme laskettua aikaa on pyörähtänyt käyntiin raskauden lähestyessä loppuaan. Nyt voisinkin hieman kertoa, mitä raskauteen – ja meille yleiseti – kuuluu näin viimeisillä viikoilla 🙂 Jatka lukemista ”Petite-Mama: Alle kuukausi laskettuun aikaan!”→
Huh hellettä! Helsinki kylpee jo kolmatta viikkoa yli 20 asteen hellelukemissa, ja loppua ei näy eikä kuulu. Ensimmäisiä helpotusta tuovia kesäsateita odotettiin saapuvaksi eilen, mutta ei. Lämpöaalto sen kuin jatkuu, ja näin raskauden viimeisellä kolmanneksella olo tuntuukin varmasti vielä tukalemmalta kuin normaalisti.
Hintavin yksittäinen hankinta kulman takana odottavaan vauva-arkeen on varmastikin lastenvaunut. Vaihtoehtoja tuntuu olevan mittaamaton määrä, ja jokaiselle tyylille ja tarpeelle varmasti löytyykin se sopivin yksilö. Mekin kotiutimme piiiitkän kartoitustyön jälkeen omat yhdistelmävaunumme muutama viikko sitten.
Ensimmäisen ultran jälkeen kirjoitin blogiimme siitä, kuinka tämä ensimmäinen kohtaaminen rakensi mieliimme vanhempina ensimmäiset mielikuvat meille saapuvasta pienestä tulokkaasta. Kuvailin tällöin, kuinka kätilön kuvailut ja selostukset ruudulla pomppivasta pienestä pavusta rakensivat ihka ensimmäiset käsityksemme lapsestamme, esikoisestamme. Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Hän on jo hän”→
Raskaus on edennyt täällä jo toiselle kolmannekselle ja itseasiassa kokonaisuudessaan ollaan jo pitkällä yli raskausajan puolenvälin. Alkuraskauden hämmennys on pikku hiljaa vaihtunut tulevan tulokkaan odottamiseen sekä raskauden edetessä uusien oireiden ja muutoksien tarkkailuun ja sopeutumiseen. Tästä johtuen ajattelin nyt jakaa toisen kolmanneksen kuulumisia! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskauden toinen kolmannes”→
Oli huhtikuinen torstaiaamu. Ei suinkaan vain yksi aamu muiden arkiaamujen joukossa, sillä tänä merkittävänä aamuna matkamme kävisi käsi kädessä talsien toistamiseen kohti Meilahdessa sijaitsevaa Naistenklinikkaa ja raskauden alkuhetkistä alkaen odottamaamme raskausajan toista ultraäänitutkimusta – rakenneultraa. Jatka lukemista ”Rakenneultra sen paljasti, meille on tulossa…”→
Eipä kestänyt kauaakaan, kun tuoreiden raskausuutisten saattelemana aloimme jo pohtimaan ja pähkäilemään, että kumpaa sukupuolta edustava tulokas meille onkaan tuloillaan.
Näin se aika kuluu. Talven purevimmat paukkupakkaset on ohitettu, pääsiäisen suklaamunat syöpötelty ja viime viikon vappukarkelot vietetty. Ajan kulusta kielii myös se, että raskauteni ensimmäinen kolmannes tuli ohitettua jo tovi takaperin. Mikä siis parempi ajankohta hetken pohdiskella alkuvuoden tapahtumia pohtimalla, mitä esikoisemme ensimmäisestä kolmanneksesta jäi mieleen?
Ajankohta oli maaliskuun ensimmäisiä päiviä, kun polkumme vei meidät yhtä matkaa Naistenklinikalle raskausajan ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen. Raskausviikkoja oli Jonnalle kertynyt tässä vaiheessa jo reilu 12 ja niinpä, neuvolasta saamamme äitiyskortti mukanamme, ilmoittauduimme saapuneiksi ja istahdimme aulaan odottamaan vuoroamme.
Tänä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa on käynnissä rutkasti väkeä keräävät perinteiset Lapsimessut. Messut alkoivat jo etupainotteisesti torstaista ja jatkuvat aina sunnuntai-iltaan asti. Jatka lukemista ”Lapsimessut & ensimmäinen hankinta bebelle”→
Tervetuloa lukemaan ensimmäistä Petite Mama -postaustani! Löydät kaikki raskautta näin tulevan äidin näkökulmasta käsittelevät kirjoitukseni juuri tämän kategorian ja nimimerkin alta!
Ihmismieli on äärimmäisen mielenkiintoinen. Sen kyky sopeutua uuteen ympäristöön ja tilanteeseen on ällistyttävä, ja usein elämässä tapahtuvat muutokset ja mullistukset mukautuvatkin käden käänteessä osaksi normaalia arkea. Jatka lukemista ”Kun saimme tietää vauvasta…”→
Tänään, pääsiäissunnuntaina 1.4.2018, on kulunut päivälleen yhdeksän kuukautta meille ikimuistoisesta heinäkuun hääpäivästämme. Arki soljuu mukavasti, yhteistä tekemistä tuntuu löytyvän, ja kevätauringon ensi pilkahdukset siivittävät sielua alati kiihtyvällä tahdilla kohti kesäistä mielenmaisemaa. Jatka lukemista ”Ainutlaatuinen pääsiäismunamme ;)”→
Polulla 