Miten sain tietää olevani raskaana?

Kevättä ja pääsiäistä odotetaan tässä perheessä kovasti. Toivotun ja odotetun uuden perheenjäsenen laskettu aika kun on arvioitu juurikin pääsiäisen kulmille. Jos uusi tulokas tulee isoveljeensä saattaa hän ilmestyä maailmaan pari viikkoa etukäteen. Tällöin saisimme nauttia pääsiäisestä uudella kokoonpanolla. Jos mitään kiirettä hänellä ei taas ole saattaa olla, että pääsiäinen meneekin synnytysosastolla. Jännittävää!

Miten sitten sain tietää olevani raskaana?

Kuten aikaisemmin tulikin todettua on toinen lapsi ollut toivottu. Olimme yrittäneet raskautua jo hyvän tovin ja meillä odottikin ensikäynti TAYS:iin loppu kesästä asiantiimoilta. Kuten monena kuukautena aikaisemmin päädyin testaamaan mahdollista raskautta muutama päivä ennen kuukautisia. Tätä en ollut varsinaisesti etukäteen suunnitellut mutta käteeni löytyi kaapista itsellekin yllätyksenä raskaustesti. Olin luullut, ettei kaapissa ole raskaustestejä jäljellä ja olin ajatellut, etten tuossa kierrossa tekisi testejä ”etukäteen”. Siinä se testi kuitenkin nyt oli ja mietin, että miksipä ei.

Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa näin raskaustestissä haamuviivan. Kirosin hetken itsekseni, etten ollut tehnyt testiä ohjeen mukaan heti aamusta. Päädyin kaivamaan kaappia vielä enemmän, koska muistin että olin jonnekin jemmannut kalliimman clearbluen testin mahdollisten epäselvien tilanteiden varalta. Testi löytyi ja se taisi olla erityisen herkkä. Päätin kuitenkin olla hieman fiksumpi ja halusin odottaa testin tekemistä seuraavaan aamuun.

Aamu valkeni ja odotin jännittyneenä tulosta. Tulosta, joka oli raskaustestin mukaan merkki siitä, että jotain meni vikaan ja lue ohjeet! Mikä tuuri! En vieläkään ymmärrä mitä tein väärin ja olin heittänyt testin roskiin. Vasta myöhemmin tajusin purkaa testin osiin ja tulos oli 2 räikeän selvää viivaa.

Mitä ihmettä!?

Siinä sitten taas aprikoin, että mitä tässä pitäisi tehdä. Kävin viemässä taaperon päiväkotiin ja päätin marssia apteekkiin ostamaan lisää testejä. Kotiin päästyäni tein ensin halvemman testin ja sen näyttäessä vahvempaa plussaa tein vielä CB:n viikkonäyttöisen testin. Vihdoin tuli näkyviin selkeitä vastauksia.

Kyllä, raskaana!

Positiivista tulosta oli hieman vaikea sisäistää. Olin ollut jo varma ettei, tähän tulokseen päästä ”omin voimin”. Odotin jo tulevaa ensikäyntiä ja nyt kaikki kääntyikin parhain päin. Päällimmäisenä olo oli helpottunut, onnellinen ja epäileväinen. Santerille olin suunnitellut jotain kivaa tapaa kertoa, mutta kuten viimeksi en malttanut pantata tietoa vaan kerroin asiasta samana päivänä.

Varattuun ensikäyntiin liittyen halusin vielä käydä terveysaseman labrassa tarkistamassa hcg-arvot ennen ajan perumista. Tulokset taisivat tulla päivässä Maisaan ja luvut näyttivät hyviltä. Vihdoin pystyin rentoutumaan hieman enemmän ja peruin ensikäynnille varatun ajan. Oli aika suunnata katse tulevaan.

Meille todella on tulossa vauva!

Petite mama: Mitä olisin tehnyt toisin: Raskausaika ja vauva-arki?

Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?

Jatka lukemista ”Petite mama: Mitä olisin tehnyt toisin: Raskausaika ja vauva-arki?”

Lapsen haluaminen on järjetöntä!

Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa puntaroit perheenlisäystä. Tässä mielentilassa sitten pähkäilet, että onko tämä nyt juuri SE oikea aika haluta lasta. Saatat pohtia elämäntilannettasi ja sitä, millä tavoin olet valmistautunut tulevaan muutokseen. Kenties tällainen hypoteettinen tilanne onkin sinulle jo entuudestaan tuttu. Kenties ei. Minkälaisia asioita nousee mieleen arvioidessasi tällä tavoin perheen koon kasvattamista, sen ajankohtaisuutta ja sen mukanaan tuomia elämäntilanteeen muutoksia? Missä valossa harkitsemasi muutos näyttäytyy? Minkälaisia ajatuksia herää, positiivisia vai negatiivisia?

Jatka lukemista ”Lapsen haluaminen on järjetöntä!”

Petite-Mama: Raskaudestani kuultua

Raskaana ollessani olemme kuulleet yhdessä tai erikseen monia letkautuksia perheenjäseniltä, ystäviltä, työkavereilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Välillä ohimennen sanotut heitot ovat olleet huvittavia, ihmetystä herättäviä, positiivisia, negatiivisia…. lista voisi olla loputon. Ajattelinkin, että voisi olla hauska nostaa näistä kaikista sellaiset, jotka ovat jääneet mieleeni! Jatka lukemista ”Petite-Mama: Raskaudestani kuultua”

Mietteitä lapsuudesta, isyydestä ja vanhemmuudesta

Toukokuisena torstaina, reilu viikko sitten, istuin isäni kanssa Kansallisoopperan kolmannella parvella kuulemassa ensikertaa Wagnerin noin neljän tunnin mestariteosta, Parsifalia. Siinä me, isä ja isyyden kynnykselle astuva poika, seurasimme silmät ja korvat kovana paatoksellista oopperamaailman merkkiteosta, jonka pääaines ja teemat pyörivät uskonnollisten reliikkien, traditioiden, patriarkan ja velvollisuudentunnon ympärillä. Jatka lukemista ”Mietteitä lapsuudesta, isyydestä ja vanhemmuudesta”

Petite-Mama: Takana ensimmäinen kolmannes

Näin se aika kuluu. Talven purevimmat paukkupakkaset on ohitettu, pääsiäisen suklaamunat syöpötelty ja viime viikon vappukarkelot vietetty. Ajan kulusta kielii myös se, että raskauteni ensimmäinen kolmannes tuli ohitettua jo tovi takaperin. Mikä siis parempi ajankohta hetken pohdiskella alkuvuoden tapahtumia pohtimalla, mitä esikoisemme ensimmäisestä kolmanneksesta jäi mieleen?

Jatka lukemista ”Petite-Mama: Takana ensimmäinen kolmannes”

Ensimmäinen ultra!

Ajankohta oli maaliskuun ensimmäisiä päiviä, kun polkumme vei meidät yhtä matkaa Naistenklinikalle raskausajan ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen. Raskausviikkoja oli Jonnalle kertynyt tässä vaiheessa jo reilu 12 ja niinpä, neuvolasta saamamme äitiyskortti mukanamme, ilmoittauduimme saapuneiksi ja istahdimme aulaan odottamaan vuoroamme.

Jatka lukemista ”Ensimmäinen ultra!”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑