Koko raskausaika on kulunut hyvin eri tahtiin. Alussa aika ei tuntunut kuluvan ollenkaan. Keskivaiheilla päivät ja kuukaudet vain vilahtivat ohi. Ja nyt raskautta olisi jäljellä alle 30 päivää.
Onko se paljon vai vähän tuntuu riippuvan siitä, kuinka nopeasti aika kuluu.
Loppu raskaus on ollut paljon armollisempi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Selkä ei ole vihoitellut ja olen pystynyt liikkumaan paljon paremmin. Vatsa tietysti painaa, katkonaiset yöt väsyttävät ja välillä jalat tuntuvat painavan tonnin. Kävelyllä luulen eteneväni rivakkaasti mutta muiden kävelijöiden singahtaessa ohi totuus tulee aina ilmi. Tällä viikolla taaperon pyynnöstä teimme vielä yhdessä kotona jumppaa ennen saunaa. En tietenkään ole normaaliin verrattavassa kunnossa mutta edelliseen verrattuna on yleisesti olemassaolo paljon helpompaa!
Kipeät supistukset ovat myös täällä. Useampi viikko sitten koin voimakasta supistelua yhtenä iltana. Supistukset jatkuivat yhteensä neljä tuntia ja rauhoittuivat vasta lämpimässä suihkussa. Ehdin tuolloin soitella Naistenklinikalle parin tunnin kohdalla, kun supistuksia tuli tasaisesti 5 minuutin välein. Tämän jälkeen kipeitä yksittäisiä supistuksia on tullut melkein päivittäin. 2-3 tunnin supistelujakin on tullut muutamana iltana mutta onneksi rauhoittuneet itsekseen.
Sairaalakassia ei ole vielä pakattu, mutta olen jo vauvan osalta laittanut tarvittavat vaatteet sekä tarpeiston valmiiksi. Omat tavarat tulee laitettua kuitenkin aika nopeasti kasaan ja laukkuun. Viimeksi Santeri lähti ennen synnytystä ruokkimaan vanhempiensa kissaa ja tällä kertaa taaperon hoitoa pitää hälyttää hätiin niin kai siinä sivussa yksi sairaalakassi taas hoituu.
Hankintoja vauvalle ei ole juuri tehty mutta kotona on valmisteluja tehty muuten. Taaperon sänky on pienennetty pinnasängyksi ja taaperolle itselleen on ostettu oma isompien poikien versio. Samalla säilytystilaa on pitänyt hankkia lisää parin kaapin muodossa ja tämän myötä taaperon huonetta on hieman sisustettu uudelleen. Taaperon leluista selkeästi vauvalelut on eritelty omaan paikkaan ja leikkimatto on kaivettu varastosta sekä pesty. Isompia hankintoja on vielä tulossa toisen Stokken syöttötuolin hankinnan muodossa sekä panostetaan parempaan autonturvaistuimeen vauvalle.
Päivät ennen synnytystä kuluvat opiskelupainotteisesti opparin kimpussa. Kesällä ja syksyllä olisi edessä vielä myös viimeiset kurssit. Katsotaan miten ja mihin aika tuleekaan riittämään vauvan myötä 🙂
Täällä on lähtenyt viimeinen kolmannes raskaudessa käyntiin ja tästä syystä on hyvä taas summata kuluneita raskausviikkoja. Toinen kolmannes kattaa ajan raskausviikoilta 15-18. Ihan yleisesti kuluneen toisen kolmanneksen voisi tiivistää, että kaikki on mennyt ihan ok mutta toisen kolmanneksen lopetus menikin pepulleen, ihan konkreettisesti.
Toisen kolmanneksen kuulumiset
Toisella kolmannekselle pahoinvointi alkoi hellittämään. Yöpöydälle ei tarvinnut enää varata yöksi ja aamuksi taaperon smoothiepusseja. Aamullakin huonon olon ikkuna alkoi kaventua yhä lyhyemmäksi aikaväliksi. Toisaalta oli taas päiviä, että huono olo palasi astetta pahempana. Olo alkoi kuitenkin olla parempi.
Väsymys myös alkoi väistyä. Päiviin tuli enemmän energiaa ja jaksoin paremmin käydä kävelylenkeillä tai tehdä kotona jumppaa. Päiväunien tarve poistui ja jaksoin koko päivän ilman isompia lepohetkiä. Ajatus tuntui taas juoksevan ja muutenkin oli mukavaa, ettei nukkumaanmenoaikaa tarvitse odottamalla odottaa. Yö heräily on kuitenkin vahvasti läsnä, koska vessassa pitää rampata useasti.
Hemoglobiini on taas laskussa, vaikka lisärautaa on tullut syötyä yli kolme vuotta. Olen koittanut saada ruokavalioon vielä mukaan rautapitoisia ruokia esim. salaattiin mukaan pinaattia ja kikherneitä. Pastakastikkeeseen olen kaatanut sekaan linssejä ja leivän päälle kalkkunaa. Pinaattiletut ovat onneksi myös esikoisen suosikkeja ja niitä on tullut paistettua myös useammin. Vaihdoin vielä rautavalmisteen SiderAL Forteen joulun alla, vaikka neuvolalääkärin mielestä merkillä ei ole väliä. Itsellä ainakin on merkittävästi vähemmän vatsaoireita SiderAL Fortella ja toivottavasti seuraavassa hemoglobiinin mittauksessa arvot olisivat paremmat. Ferritiini ei edelleen neuvolaa pahemmin kiinnosta mutta koitan saada myös sen mittaukseen vielä lähetteen, kun sitä ei ole seurattu toisella kolmanneksessa.
Ihon kunto on myös parantunut! Iho on kyllä normaalia kuivempi mutta epäpuhtaudet ovat pysyneet poissa. Kropasta muuten löytyy atooppista ihottumaa pieniä läikkinä, vaikka rasvaan ihon kauttaaltaan aina suihkun jälkeen. Atooppinen ihottuma on itselle ihan uusi juttu mutta toivottavasti kevät ja kesä viimeistään auttaa myös tähän.
Koronalta olemme edelleen välttyneet mutta flunssaa ja vatsatautia on ollut liikkeellä. Taapero oli joulua ennen ja jälkeen kipeä kaksi viikkoa kerrallaan. Tästä johtuen tammikuu on tuntunut lipuvan vain ohi, kun me vanhemmat (tai ainakin itse olen) paahtanut rästiin jääneitä töitä kiinni.
Selkäkipu ei ole yltynyt häiritseväksi vaan vaivannut vain satunnaisesti. Kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä raskaudenajan hieronnassa. Reilussa tunnissa jumeja löytyi paljon kropasta ja purentalihaksista. Käynti ei tästä syystä ollut mikään rentouttava mutta varmasti hyvin tarpeellinen. Varasin vielä toisen käynnin myöhemmälle helmikuuhun.
Mielitekoina toisella kolmanneksella oli glögi! Marraskuussa alkanut glögikausi jatkui vielä joulun yli ja olisin voinut juoda glögiä helposti pari kuppia päivässä kahvin sijasta. Huonon olon väistyessä herkut alkoivat taas maistua. Välillä iskee ihan kunnon suklaahimo. Ruoka, mikä ei maistu on pasta carbonara. En tykkää yhtään sianlihasta ja nyt raskaana en ole voinut syödä sitä edes pienissä määrissä.
Tyttö vai poika?
Toisella kolmanneksella oli tietysti myös rakenneulta. Rakenneultrassa kaikki näytti kaikin puolin olevan hyvin ja sukupuolikin selvisi. Masussa potkutteli siis pieni poika! Kätilön uumoilu nt-ultrassa piti paikkansa. Itsellä on ollut alusta asti tunne, että toinen poika olisi tulossa. Santeri arvuutteli tasaiseen tahtiin tytön ja pojan välillä. Meillä ei ollut erityisesti toivetta tai ajatusta preferoimmeko toista sukupuolta tällä kertaa enemmän. Itse olen kokenut jostain syystä olevani ”poikien äiti”, joten toinen poika tuntuu varsin luonnolliselle ajatukselle. Santeri pohti olisiko ollut hauskaa jos meillä olisi ollut poika ja tyttö perheessä. Mutta siis olemme toisesta pojasta enemmän kuin onnellisia.
Kaatuminen jäisissä portaissa
Ihan toisen kolmanneksen lopulla menin kaatumaan jäisissä portaissa. Hienon lumikerroksen alla olikin paksu jääkerros ja lensin parin portaan matkan maahan. Alastulossa otin toisella kädellä iskua vastaan mutta heti kyllä tuntui, että nyt sattui. Onneksi laskeuduin pepulleni ja ajattelin, että peppu on varmaan nyt pari päivää tästä hyvästä kipeä. Selkä kipeytyi ja jumahti. Iltaan mennessä oloni oli kuitenkin myös vatsan osalta kipeämpi. Alavatsalla oli kipua ja välillä tuli vihlaisevia kipuja, mitkä lävistivät koko mahan. Oli menkkamaista jomotusta ja paineen tuntua. Ajattelin soittaa päivystykseen kaiken varalta.
Päivystyksessä kätilö haastatteli tilannetta ja tiedusteli olinko ottanut panadolia. En ollut ottanut, joten nappasin panadolin ja sovittiin, että soitan tunnin päästä uudelleen. Olotila oli sama tunnin päästä, joten myöhään illalla piti lähteä ihan näytille. Makasin käyrillä noin tunnin ja kaikki näytti hyvälle. Tapasin vielä lääkärin joka ultrasi, teki tutkimukset ja minusta otettiin vielä labra. Lääkäri konsultoi vielä toista lääkäriä ja sain luvan yöllä lähteä takaisin kotiin. Minun tosin pitäisi tulla kontrollikäynnille seuraavana päivänä.
Kävin aamulla hakemassa kolmannen koronarokotteen ja ajattelin, että menen piipahtamaan päivystykseen sovitulle kontrollikäynnille. Tiedossa oli taas melkein kaikki samat tutkimukset. Kivut eivät olleet lakanneet mutta ajattelin, että minut passitetaan kotiin lepäämään. Lääkäri konsultoi taas toista lääkäriä ja minulle tultiin aulaan ilmoittamaan, että pitäisikin jäädä osastolle ainakin seuraavaksi yöksi. En ollut tästä mitenkään innoissani, koska tiesin nukkuvani seuraavankin yön siis huonosti. Laitoin Santerille nopeasti viestiä, mitä tykötarpeita tarvitsen sairaalalle hammasharjasta puhelimenlatutiin.
Osastolla otettiin käyriä aamulla ja illalla. Doomoo kainalossa makoilin omalla sängyllä ja koitin kulutella aikaa. Kivut alkoivat myös hellittää, kun en juuri liikkunut sängystä. Yön jälkeen aamulla olo olikin aika hyvä. Lähdin reippaana hakemaan aamupalaa mutta kun nappasin tarjottimen käteen, muistuttivat kivut taas itsestään. Aamupäivästä sain kuitenkin luvan lähteä kotiin mutta pienellä kynnyksellä pitäisi tulla takaisin, jos olo sitä vaatii.
Nyt muutamat päivät on mennyt kotona pääsääntöisesti leväten. Kivut pysyvät pois, jos en tee muuta kuin makoilen. Jos kävelen, istun tai seison vähänkään pidempää kivut kyllä tulevat takaisin. Varsinkin illalla on monesti kipeämpi olo. Täällä mennään levossa hyvä tovi. Kun olo sallii taas enemmän liikkumista olen varautunut ulkoiluun ostamalla uudet nastalenkkarit.
Kevättä ja pääsiäistä odotetaan tässä perheessä kovasti. Toivotun ja odotetun uuden perheenjäsenen laskettu aika kun on arvioitu juurikin pääsiäisen kulmille. Jos uusi tulokas tulee isoveljeensä saattaa hän ilmestyä maailmaan pari viikkoa etukäteen. Tällöin saisimme nauttia pääsiäisestä uudella kokoonpanolla. Jos mitään kiirettä hänellä ei taas ole saattaa olla, että pääsiäinen meneekin synnytysosastolla. Jännittävää!
Miten sitten sain tietää olevani raskaana?
Kuten aikaisemmin tulikin todettua on toinen lapsi ollut toivottu. Olimme yrittäneet raskautua jo hyvän tovin ja meillä odottikin ensikäynti TAYS:iin loppu kesästä asiantiimoilta. Kuten monena kuukautena aikaisemmin päädyin testaamaan mahdollista raskautta muutama päivä ennen kuukautisia. Tätä en ollut varsinaisesti etukäteen suunnitellut mutta käteeni löytyi kaapista itsellekin yllätyksenä raskaustesti. Olin luullut, ettei kaapissa ole raskaustestejä jäljellä ja olin ajatellut, etten tuossa kierrossa tekisi testejä ”etukäteen”. Siinä se testi kuitenkin nyt oli ja mietin, että miksipä ei.
Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa näin raskaustestissä haamuviivan. Kirosin hetken itsekseni, etten ollut tehnyt testiä ohjeen mukaan heti aamusta. Päädyin kaivamaan kaappia vielä enemmän, koska muistin että olin jonnekin jemmannut kalliimman clearbluen testin mahdollisten epäselvien tilanteiden varalta. Testi löytyi ja se taisi olla erityisen herkkä. Päätin kuitenkin olla hieman fiksumpi ja halusin odottaa testin tekemistä seuraavaan aamuun.
Aamu valkeni ja odotin jännittyneenä tulosta. Tulosta, joka oli raskaustestin mukaan merkki siitä, että jotain meni vikaan ja lue ohjeet! Mikä tuuri! En vieläkään ymmärrä mitä tein väärin ja olin heittänyt testin roskiin. Vasta myöhemmin tajusin purkaa testin osiin ja tulos oli 2 räikeän selvää viivaa.
Mitä ihmettä!?
Siinä sitten taas aprikoin, että mitä tässä pitäisi tehdä. Kävin viemässä taaperon päiväkotiin ja päätin marssia apteekkiin ostamaan lisää testejä. Kotiin päästyäni tein ensin halvemman testin ja sen näyttäessä vahvempaa plussaa tein vielä CB:n viikkonäyttöisen testin. Vihdoin tuli näkyviin selkeitä vastauksia.
Kyllä, raskaana!
Positiivista tulosta oli hieman vaikea sisäistää. Olin ollut jo varma ettei, tähän tulokseen päästä ”omin voimin”. Odotin jo tulevaa ensikäyntiä ja nyt kaikki kääntyikin parhain päin. Päällimmäisenä olo oli helpottunut, onnellinen ja epäileväinen. Santerille olin suunnitellut jotain kivaa tapaa kertoa, mutta kuten viimeksi en malttanut pantata tietoa vaan kerroin asiasta samana päivänä.
Varattuun ensikäyntiin liittyen halusin vielä käydä terveysaseman labrassa tarkistamassa hcg-arvot ennen ajan perumista. Tulokset taisivat tulla päivässä Maisaan ja luvut näyttivät hyviltä. Vihdoin pystyin rentoutumaan hieman enemmän ja peruin ensikäynnille varatun ajan. Oli aika suunnata katse tulevaan.
Viime viikolla Jonna kirjoitti blogiimme tekstin, jossa hän ihmetteli omaa mahdollista leimautumistaan ”hankalaksi äityliksi”. Kirjoitus käsitteli mm. sitä, kuinka helposti äiti leimataan vaikkapa ylisuojelevaksi tämän huolehtiessa lapsensa pärjäämisestä. Kuinka helposti äiti on liian hands-on, liian holhoava, liian herkkä.
Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?
Siinä se sitten oli, esikoisemme vauvavuosi. Ainutlaatuinen aika polullamme, ja nyt se on ohi. Onko olo haikea? Hitusen. Onko olo helpottunut? Hitusen 😀
Esikoisemme on nyt taapero, ei siis enää mikään vauva 🙂 Ei enää pienoinen paketti vaan uuttera, toimiva ja omaa tahtoaan jo osoittava pikku vesseli.
Yhyy! Missä on vauvelimme?! Noh, hän on kuvissa ja muistoissa, sanoissa ja tunteissa. Tunteillaanpa hetki Danielin vauvavuoden äärellä kuvien sanojen ja tunteiden välityksellä.
Reilu viikko sitten vauvamme ylitti 10kk rajapyykin! Neuvolassa meillä on käynti vasta 1 vuotiaana, mutta ajattelin silti hieman päivittää mitä meille kuuluu! Jatka lukemista ”Vauvamme on 10kk!”→
Vihdoin se on ohi! Meillä nukutaan yöt, ja ruokailu on onnistuneesti siirretty yksinoikeudella osaksi päiväsajan rutiineja. Miten tähän päädyttiin, mistä lähdimme liikkeelle ja mitä karikkoja jouduimme väistelemään matkan varrella? Tämä kirjoitus olkoon dokumentointi siitä, miten meillä päästiin lopulta eroon yösyötöistä.
Danielilla pyörähti 8 kuukautta mittariin tässä aivan hiljattain, ja niinpä ajattelimme, että nyt olisi jälleen hyvä hetki päivitellä ihan arkisia kuulumisiamme. Kuulumisia oksennustautien, matkailujen ja kaikkien muiden poikkeavien aktiviteettien ulkopuolelta 🙂
Meillä opeteltiin maaliskuussa nukkumisen alkeita tassuttelun tahtiin. Kuinkas siinä sitten lopulta kävi? Saimmeko tassuteltua itsellemme ja vauvallemme paremmat yöunet?
Vauva-arki ei juurikaan ole rajoittanut matkustelun intoamme. Pohjoiseen olemme lennelleet Danielin kanssa jo muutamaan otteeseen, ja alkuvuodesta reissasimme myös koko pesueen voimin pitkän kaavan mukaan Dubain auringon alle, karkuun keskitalven kylmää kaamosta. Jatka lukemista ”Matkarattaat hakusessa”→
Viime viikon keskiviikkona piipahdimme Danskun kanssa ryhmäneuvolassa. Meille oli varattu myös oma ns. normaali neuvolakäynti samaiselle päivälle, mutta sairaustapauksesta johtuen tämä neuvolan toimesta peruttiin, ja niinpä jäljelle jäi ryhmäneuvola-kortti. Kun kiikutimme Danskua vaunuissa kohti neuvolaa, emme kumpainenkaan oikein tienneet, minne olimme menossa. Mikä ihmeen kuuden kuukauden ryhmäneuvola? Jatka lukemista ”Mikä ihmeen ryhmäneuvola?”→
Herättääkö sana rutiini sinussa enemmän positiivisia vai negatiivisia mielikuvia? Sykkiikö sydämesi sponttaaniudelle, innovatiivisuudelle, uutuudelle, thinking outside the box -mentaliteetille, repäisemiselle ja arjen järjestyksen rikkomiselle, vai onko ennustettavuus, pysyvyys, toistuvuus, toistettavuus ja järjestelmällisyys kenties enemmän sinun sielunmaailmaasi lähellä? Jatka lukemista ”Rutiinit rikki ryminällä!”→
Pieni poikamme, joka syntyi pari viikkoa etuajassa elokuussa vieden samalla vanhempien, suvun ja kavereiden sydämet, on nyt saavuttanut puolen vuoden rajapyykin. Nyyttimme ei ole enää ihan pienen pieni, vaan pienestä pötkylästä on kuoriutunut jo melkoinen mötkylä! Jakakaamme siis juhlapäivän kunniaksi puolivuotiaamme tämänhetkisiä kuulumisia 🙂 Jatka lukemista ”Olen puolivuotias!”→
Huomasin tällä viikolla, ettemme ole kertoneet vielä omia kokemuksiamme perheemme ensimmäisestä yhteisestä harrastuksesta, vauvauinnista! Pidemmittä puheitta, sukelletaampa vauvauinnin ihmeelliseen ja vedenalaiseen maailmaan;)
Tämä on kolmas osa tammikuun 2019 Dubain reissumme matkakertomusta. Tässä osassa käymme läpi miten reissu Dubaihin meni, mitä kaikkea teimme ja näimme ja mitä kaikkea suosittelisimme muille vastaavassa tilanteessa matkustaville. Kokemuksena tämä reissu oli meille varmastikin varmasti melko ainutlaatuinen – olihan mukana 5 kuukauden ikäinen vauva.Jatka lukemista ”Vauvan kanssa Dubaihin osa 3”→
Tämä on toinen osa tammikuun 2019 Dubain reissumme matkakertomusta. Tässä osassa käymme läpi, miten valmistauduimme reissuun vauvan kanssa ja mitä erityisiä vauvan edellyttämiä hankintoja reissulle oli tehtävä. Jouduimme nimittäin pohtimaan vähän kaikenlaista uutta – olihan mukana 5kk kuukauden ikäinen vauva.Jatka lukemista ”Vauvan kanssa Dubaihin osa 2”→
Tämä on ensimmäinen osa tammikuun 2019 Dubain reissumme matkakertomusta. Tässä osassa pohdimme ja pähkäilemme, miten loman ja matkan suunnittelu muuttuu, kun on huomioitava myös uusi matkustaja – 5 kk ikäinen vauva.
Meillä oli viime viikolla 4kk neuvolakäynti. Aikaisemmista kerroista poiketen, tämä käynti ei todellakaa mennyt kuin strömsössä! Jatka lukemista ”4kk neuvolakuulumiset”→
Ensimmäinen lento vauvan kanssa voi tuntua jännittävältä ja raskaalta. Me tiesimme jo odotusaikana, että ensimmäinen lentomme tulisi olemaan jouluna Helsingistä Rovaniemelle vauvan olessa 4kk ikäinen. Reilu tunti koneessa, kyllähän me siitä selviäisimme.
Meillä oli joululomalla – ihan sen oikean lomailun ohella – hieman enemmän aikaa perehtyä blogimme tilastoihin; analytiikkaan, lukija- ja lukumääriin. Huomasimme, että yksi kirjoitus vaikuttaa ainakin tilastojen valossa kiinnostavan teitä lukijoita viikosta ja kuukaudesta toiseen. Uusia kirjoituksia tulee ja menee, mutta tämä yksi säilyy luetuimpien kirjoitustemme joukossa kesästä talveen.
Ennen vauvan syntymää olin henkisesti valmistautunut siihen, että imettäminen joko onnistuisi tai ei onnistuisi. Tiedostin, että imettämisessä saattaisi olla ongelmia, joita joutuisin vauvan syntymän jälkeen ratkomaan. Tiedostin myös, että saattaisin joutua treenaamaan erilaisia imettämisen tekniikoita matkan varrella. Oli tottakai myös se mahdollisuus, ettei imettäminen aiheuttaisi mitään sen kummempia ongelmia. Jatka lukemista ”Petite Mama: Imettäminen”→
Kaksi viikkoa sitten juhlimme pienoisen bebemme ristiäisiä. On kyllä nostettava hattua kaikille vanhemmille, joilta löytyy jaksamista järjestää ristiäiset tai nimenantojuhlat jo kuukauden sisällä syntymästä. Meillä nimen antaminen venähti kolmen kuukauden kieppeille asti, eikä järjestelyissä vältytty ylimääräisiltä mutkitta…
Ei-enää-niin-pienoisen vaavelimme lähestyessä kolmen kuukauden ikää, on meillä taustapeilissä jo kourallinen hyvin nukuttuja ja hitunen huonosti nukuttuja öitä. Niin tai siis tarkennetaanpa. Santerilla kirjoon kuuluu myös rattoisia öitä, kun taas omalta osaltani yöt jakautuvat joko huonosti tai hyvin huonosti nukuttuihin öihin 😀 Jatka lukemista ”Unikurssi – mitä opimme?”→
Jälkitarkastukseni on marraskuun myötä takanapäin, ja nyt kun synnytyksestä on piirun vaille kolme kuukautta, haluan summata ja jakaa ajatuksiani liittyen palautumiseen. Raskauden aikana olin pohtinut ja jopa aika-ajoin murehtinut sitä, miten kehoni tulisi palautumaan 9 kuukauden paisumisen aiheuttamista muutoksista.
Polulla 