Mietteitä lapsuudesta, isyydestä ja vanhemmuudesta

Toukokuisena torstaina, reilu viikko sitten, istuin isäni kanssa Kansallisoopperan kolmannella parvella kuulemassa ensikertaa Wagnerin noin neljän tunnin mestariteosta, Parsifalia. Siinä me, isä ja isyyden kynnykselle astuva poika, seurasimme silmät ja korvat kovana paatoksellista oopperamaailman merkkiteosta, jonka pääaines ja teemat pyörivät uskonnollisten reliikkien, traditioiden, patriarkan ja velvollisuudentunnon ympärillä. Continue reading ”Mietteitä lapsuudesta, isyydestä ja vanhemmuudesta”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑