Alle kuukausi laskettuun aikaan! Baby No.2.

Koko raskausaika on kulunut hyvin eri tahtiin. Alussa aika ei tuntunut kuluvan ollenkaan. Keskivaiheilla päivät ja kuukaudet vain vilahtivat ohi. Ja nyt raskautta olisi jäljellä alle 30 päivää.

Onko se paljon vai vähän tuntuu riippuvan siitä, kuinka nopeasti aika kuluu.

Loppu raskaus on ollut paljon armollisempi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Selkä ei ole vihoitellut ja olen pystynyt liikkumaan paljon paremmin. Vatsa tietysti painaa, katkonaiset yöt väsyttävät ja välillä jalat tuntuvat painavan tonnin. Kävelyllä luulen eteneväni rivakkaasti mutta muiden kävelijöiden singahtaessa ohi totuus tulee aina ilmi. Tällä viikolla taaperon pyynnöstä teimme vielä yhdessä kotona jumppaa ennen saunaa. En tietenkään ole normaaliin verrattavassa kunnossa mutta edelliseen verrattuna on yleisesti olemassaolo paljon helpompaa!

Kipeät supistukset ovat myös täällä. Useampi viikko sitten koin voimakasta supistelua yhtenä iltana. Supistukset jatkuivat yhteensä neljä tuntia ja rauhoittuivat vasta lämpimässä suihkussa. Ehdin tuolloin soitella Naistenklinikalle parin tunnin kohdalla, kun supistuksia tuli tasaisesti 5 minuutin välein. Tämän jälkeen kipeitä yksittäisiä supistuksia on tullut melkein päivittäin. 2-3 tunnin supistelujakin on tullut muutamana iltana mutta onneksi rauhoittuneet itsekseen.

Sairaalakassia ei ole vielä pakattu, mutta olen jo vauvan osalta laittanut tarvittavat vaatteet sekä tarpeiston valmiiksi. Omat tavarat tulee laitettua kuitenkin aika nopeasti kasaan ja laukkuun. Viimeksi Santeri lähti ennen synnytystä ruokkimaan vanhempiensa kissaa ja tällä kertaa taaperon hoitoa pitää hälyttää hätiin niin kai siinä sivussa yksi sairaalakassi taas hoituu.

Hankintoja vauvalle ei ole juuri tehty mutta kotona on valmisteluja tehty muuten. Taaperon sänky on pienennetty pinnasängyksi ja taaperolle itselleen on ostettu oma isompien poikien versio. Samalla säilytystilaa on pitänyt hankkia lisää parin kaapin muodossa ja tämän myötä taaperon huonetta on hieman sisustettu uudelleen. Taaperon leluista selkeästi vauvalelut on eritelty omaan paikkaan ja leikkimatto on kaivettu varastosta sekä pesty. Isompia hankintoja on vielä tulossa toisen Stokken syöttötuolin hankinnan muodossa sekä panostetaan parempaan autonturvaistuimeen vauvalle.

Päivät ennen synnytystä kuluvat opiskelupainotteisesti opparin kimpussa. Kesällä ja syksyllä olisi edessä vielä myös viimeiset kurssit. Katsotaan miten ja mihin aika tuleekaan riittämään vauvan myötä 🙂

Toinen kolmannes. Baby No. 2.

Täällä on lähtenyt viimeinen kolmannes raskaudessa käyntiin ja tästä syystä on hyvä taas summata kuluneita raskausviikkoja. Toinen kolmannes kattaa ajan raskausviikoilta 15-18. Ihan yleisesti kuluneen toisen kolmanneksen voisi tiivistää, että kaikki on mennyt ihan ok mutta toisen kolmanneksen lopetus menikin pepulleen, ihan konkreettisesti.

Toisen kolmanneksen kuulumiset

Toisella kolmannekselle pahoinvointi alkoi hellittämään. Yöpöydälle ei tarvinnut enää varata yöksi ja aamuksi taaperon smoothiepusseja. Aamullakin huonon olon ikkuna alkoi kaventua yhä lyhyemmäksi aikaväliksi. Toisaalta oli taas päiviä, että huono olo palasi astetta pahempana. Olo alkoi kuitenkin olla parempi.

Väsymys myös alkoi väistyä. Päiviin tuli enemmän energiaa ja jaksoin paremmin käydä kävelylenkeillä tai tehdä kotona jumppaa. Päiväunien tarve poistui ja jaksoin koko päivän ilman isompia lepohetkiä. Ajatus tuntui taas juoksevan ja muutenkin oli mukavaa, ettei nukkumaanmenoaikaa tarvitse odottamalla odottaa. Yö heräily on kuitenkin vahvasti läsnä, koska vessassa pitää rampata useasti.

Hemoglobiini on taas laskussa, vaikka lisärautaa on tullut syötyä yli kolme vuotta. Olen koittanut saada ruokavalioon vielä mukaan rautapitoisia ruokia esim. salaattiin mukaan pinaattia ja kikherneitä. Pastakastikkeeseen olen kaatanut sekaan linssejä ja leivän päälle kalkkunaa. Pinaattiletut ovat onneksi myös esikoisen suosikkeja ja niitä on tullut paistettua myös useammin. Vaihdoin vielä rautavalmisteen SiderAL Forteen joulun alla, vaikka neuvolalääkärin mielestä merkillä ei ole väliä. Itsellä ainakin on merkittävästi vähemmän vatsaoireita SiderAL Fortella ja toivottavasti seuraavassa hemoglobiinin mittauksessa arvot olisivat paremmat. Ferritiini ei edelleen neuvolaa pahemmin kiinnosta mutta koitan saada myös sen mittaukseen vielä lähetteen, kun sitä ei ole seurattu toisella kolmanneksessa.

Ihon kunto on myös parantunut! Iho on kyllä normaalia kuivempi mutta epäpuhtaudet ovat pysyneet poissa. Kropasta muuten löytyy atooppista ihottumaa pieniä läikkinä, vaikka rasvaan ihon kauttaaltaan aina suihkun jälkeen. Atooppinen ihottuma on itselle ihan uusi juttu mutta toivottavasti kevät ja kesä viimeistään auttaa myös tähän.

Koronalta olemme edelleen välttyneet mutta flunssaa ja vatsatautia on ollut liikkeellä. Taapero oli joulua ennen ja jälkeen kipeä kaksi viikkoa kerrallaan. Tästä johtuen tammikuu on tuntunut lipuvan vain ohi, kun me vanhemmat (tai ainakin itse olen) paahtanut rästiin jääneitä töitä kiinni.

Selkäkipu ei ole yltynyt häiritseväksi vaan vaivannut vain satunnaisesti. Kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä raskaudenajan hieronnassa. Reilussa tunnissa jumeja löytyi paljon kropasta ja purentalihaksista. Käynti ei tästä syystä ollut mikään rentouttava mutta varmasti hyvin tarpeellinen. Varasin vielä toisen käynnin myöhemmälle helmikuuhun.

Mielitekoina toisella kolmanneksella oli glögi! Marraskuussa alkanut glögikausi jatkui vielä joulun yli ja olisin voinut juoda glögiä helposti pari kuppia päivässä kahvin sijasta. Huonon olon väistyessä herkut alkoivat taas maistua. Välillä iskee ihan kunnon suklaahimo. Ruoka, mikä ei maistu on pasta carbonara. En tykkää yhtään sianlihasta ja nyt raskaana en ole voinut syödä sitä edes pienissä määrissä.

Tyttö vai poika?

Toisella kolmanneksella oli tietysti myös rakenneulta. Rakenneultrassa kaikki näytti kaikin puolin olevan hyvin ja sukupuolikin selvisi. Masussa potkutteli siis pieni poika! Kätilön uumoilu nt-ultrassa piti paikkansa. Itsellä on ollut alusta asti tunne, että toinen poika olisi tulossa. Santeri arvuutteli tasaiseen tahtiin tytön ja pojan välillä. Meillä ei ollut erityisesti toivetta tai ajatusta preferoimmeko toista sukupuolta tällä kertaa enemmän. Itse olen kokenut jostain syystä olevani ”poikien äiti”, joten toinen poika tuntuu varsin luonnolliselle ajatukselle. Santeri pohti olisiko ollut hauskaa jos meillä olisi ollut poika ja tyttö perheessä. Mutta siis olemme toisesta pojasta enemmän kuin onnellisia.

Kaatuminen jäisissä portaissa

Ihan toisen kolmanneksen lopulla menin kaatumaan jäisissä portaissa. Hienon lumikerroksen alla olikin paksu jääkerros ja lensin parin portaan matkan maahan. Alastulossa otin toisella kädellä iskua vastaan mutta heti kyllä tuntui, että nyt sattui. Onneksi laskeuduin pepulleni ja ajattelin, että peppu on varmaan nyt pari päivää tästä hyvästä kipeä. Selkä kipeytyi ja jumahti. Iltaan mennessä oloni oli kuitenkin myös vatsan osalta kipeämpi. Alavatsalla oli kipua ja välillä tuli vihlaisevia kipuja, mitkä lävistivät koko mahan. Oli menkkamaista jomotusta ja paineen tuntua. Ajattelin soittaa päivystykseen kaiken varalta.

Päivystyksessä kätilö haastatteli tilannetta ja tiedusteli olinko ottanut panadolia. En ollut ottanut, joten nappasin panadolin ja sovittiin, että soitan tunnin päästä uudelleen. Olotila oli sama tunnin päästä, joten myöhään illalla piti lähteä ihan näytille. Makasin käyrillä noin tunnin ja kaikki näytti hyvälle. Tapasin vielä lääkärin joka ultrasi, teki tutkimukset ja minusta otettiin vielä labra. Lääkäri konsultoi vielä toista lääkäriä ja sain luvan yöllä lähteä takaisin kotiin. Minun tosin pitäisi tulla kontrollikäynnille seuraavana päivänä.

Kävin aamulla hakemassa kolmannen koronarokotteen ja ajattelin, että menen piipahtamaan päivystykseen sovitulle kontrollikäynnille. Tiedossa oli taas melkein kaikki samat tutkimukset. Kivut eivät olleet lakanneet mutta ajattelin, että minut passitetaan kotiin lepäämään. Lääkäri konsultoi taas toista lääkäriä ja minulle tultiin aulaan ilmoittamaan, että pitäisikin jäädä osastolle ainakin seuraavaksi yöksi. En ollut tästä mitenkään innoissani, koska tiesin nukkuvani seuraavankin yön siis huonosti. Laitoin Santerille nopeasti viestiä, mitä tykötarpeita tarvitsen sairaalalle hammasharjasta puhelimenlatutiin.

Osastolla otettiin käyriä aamulla ja illalla. Doomoo kainalossa makoilin omalla sängyllä ja koitin kulutella aikaa. Kivut alkoivat myös hellittää, kun en juuri liikkunut sängystä. Yön jälkeen aamulla olo olikin aika hyvä. Lähdin reippaana hakemaan aamupalaa mutta kun nappasin tarjottimen käteen, muistuttivat kivut taas itsestään. Aamupäivästä sain kuitenkin luvan lähteä kotiin mutta pienellä kynnyksellä pitäisi tulla takaisin, jos olo sitä vaatii.

Nyt muutamat päivät on mennyt kotona pääsääntöisesti leväten. Kivut pysyvät pois, jos en tee muuta kuin makoilen. Jos kävelen, istun tai seison vähänkään pidempää kivut kyllä tulevat takaisin. Varsinkin illalla on monesti kipeämpi olo. Täällä mennään levossa hyvä tovi. Kun olo sallii taas enemmän liikkumista olen varautunut ulkoiluun ostamalla uudet nastalenkkarit.

Ensimmäinen kolmannes. Baby No. 2

Ensimmäinen kolmannes on täällä jo takana ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki summata ensimmäisiä raskauskuukausia. Ensimmäisestä raskaudesta poiketen koin, että raskausoireet alkoivat aikaisemmin ja ne olivat selvemmät. Pienellä googlettelulla tämä taitaa olla aika yleistä toisessa raskaudessa.

Ensimmäiset raskausoireet plussan jälkeen olivat; päänsärky, huono olo, turvotus, menkkamaiset kivut, hikoilu, väsymys ja hajuaistin terävöityminen. Loppuun pitää myös listata vielä muutamat raskaudenaikaiset mieliteot!

Kovaa pääsärkyä oli muutaman päivän ihan putkeen. Panadolia oli pakko ottaa, kun särky ei helpottanut ja vaikutti yöuniin. Aamuisin koin huonoa oloa ja se ajoittui erityisesti klo: 10-12.00 välille. Iltaan tultaessa huonoa olo teki myös paluuni. Koitin syödä parin tunnin välein myös öisin, ettei olo olisi aivan sietämätön.

Aika nopeasti myös mahaa alkoi turvottamaan ja housut tuntuivat epämukavalle. Jouduin hyvästelemään omat housuni taas hyvin alkumetreillä. Menkkamaiset kivut sekä yksittäisiä viiltäviä tuntemuksia tuli aika paljonkin. Kivun tuntuminen oli itselle hyvin uutta mutta mitenkään poikkeuksellinen oire tämäkään ei ole.

Hikoilu, joka tuntui tulevan aalloissa. Monesti aamulla ja syönnin yhteydessä. Tämä oire väistyi onneksi aika nopeasti. Väsymys tuli myös aalloissa mutta energiaa on kyllä vähemmän kuin yleensä. Huono olo varmasti verotti myös jaksamista. Hajuaisti terävöityi ja kaikki tuoksut iskivät vasten kasvoja todella voimakkaasti. Erityisesti ne mistä ei muutenkaan pidä.

Myöhemmin ensimmäisellä kolmanneksella minua myös huimasi ajoittain paljon. Eräänä päivänä minun piti ihan pysähtyä kontilleni kun olimme taaperon kanssa tulossa päiväkodista kotiin. Huimauksen lisäksi oli myös kovaa janoa, mutta tavallinen vesi ei meinannut upota alas ei millään! Todella outoa! En vain tykännyt enää veden mausta.

Pahin huono olo helpotti rv 9 mennessä. Iho on ollut aika huonossa kunnossa, mihin syksyn ilman kylmeneminen ja kuivempi ilma ei kyllä auttanut yhtään. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen iho onneksi alkoi näyttämään sekä tuntumaan jo vähän paremmalle. Ensimmäiseen raskauteen verraten aamuinen huono olo pienessä määrin kuitenkin on jatkunut yllättävän pitkälle raskauteen.

Raskaudenaikaset himot ovat olleet hyvin samat kuin ensimmäisessä raskaudessa. Voisin syödä tuhtia tomaattista ruokaa lautaskaupalla. Samoin kirpeät hedelmät maistuvat oikein hyvin. Kun tavallinen vesi ei meinaa maistua olen kuluttanut vishyä pullokaupalla. Makeat leivokset tai karkit eivät maistu. Samoin ei myöskään kahvi.

Siinä olisi yhteenvetoa ensimmäisestä kolmanneksesta! Paljon oli tuttua ja hieman myös uutta. Mielenkiinnolla jäin seuraamaan mitä toinen kolmannes tuo tullessaan.

Miten sain tietää olevani raskaana?

Kevättä ja pääsiäistä odotetaan tässä perheessä kovasti. Toivotun ja odotetun uuden perheenjäsenen laskettu aika kun on arvioitu juurikin pääsiäisen kulmille. Jos uusi tulokas tulee isoveljeensä saattaa hän ilmestyä maailmaan pari viikkoa etukäteen. Tällöin saisimme nauttia pääsiäisestä uudella kokoonpanolla. Jos mitään kiirettä hänellä ei taas ole saattaa olla, että pääsiäinen meneekin synnytysosastolla. Jännittävää!

Miten sitten sain tietää olevani raskaana?

Kuten aikaisemmin tulikin todettua on toinen lapsi ollut toivottu. Olimme yrittäneet raskautua jo hyvän tovin ja meillä odottikin ensikäynti TAYS:iin loppu kesästä asiantiimoilta. Kuten monena kuukautena aikaisemmin päädyin testaamaan mahdollista raskautta muutama päivä ennen kuukautisia. Tätä en ollut varsinaisesti etukäteen suunnitellut mutta käteeni löytyi kaapista itsellekin yllätyksenä raskaustesti. Olin luullut, ettei kaapissa ole raskaustestejä jäljellä ja olin ajatellut, etten tuossa kierrossa tekisi testejä ”etukäteen”. Siinä se testi kuitenkin nyt oli ja mietin, että miksipä ei.

Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa näin raskaustestissä haamuviivan. Kirosin hetken itsekseni, etten ollut tehnyt testiä ohjeen mukaan heti aamusta. Päädyin kaivamaan kaappia vielä enemmän, koska muistin että olin jonnekin jemmannut kalliimman clearbluen testin mahdollisten epäselvien tilanteiden varalta. Testi löytyi ja se taisi olla erityisen herkkä. Päätin kuitenkin olla hieman fiksumpi ja halusin odottaa testin tekemistä seuraavaan aamuun.

Aamu valkeni ja odotin jännittyneenä tulosta. Tulosta, joka oli raskaustestin mukaan merkki siitä, että jotain meni vikaan ja lue ohjeet! Mikä tuuri! En vieläkään ymmärrä mitä tein väärin ja olin heittänyt testin roskiin. Vasta myöhemmin tajusin purkaa testin osiin ja tulos oli 2 räikeän selvää viivaa.

Mitä ihmettä!?

Siinä sitten taas aprikoin, että mitä tässä pitäisi tehdä. Kävin viemässä taaperon päiväkotiin ja päätin marssia apteekkiin ostamaan lisää testejä. Kotiin päästyäni tein ensin halvemman testin ja sen näyttäessä vahvempaa plussaa tein vielä CB:n viikkonäyttöisen testin. Vihdoin tuli näkyviin selkeitä vastauksia.

Kyllä, raskaana!

Positiivista tulosta oli hieman vaikea sisäistää. Olin ollut jo varma ettei, tähän tulokseen päästä ”omin voimin”. Odotin jo tulevaa ensikäyntiä ja nyt kaikki kääntyikin parhain päin. Päällimmäisenä olo oli helpottunut, onnellinen ja epäileväinen. Santerille olin suunnitellut jotain kivaa tapaa kertoa, mutta kuten viimeksi en malttanut pantata tietoa vaan kerroin asiasta samana päivänä.

Varattuun ensikäyntiin liittyen halusin vielä käydä terveysaseman labrassa tarkistamassa hcg-arvot ennen ajan perumista. Tulokset taisivat tulla päivässä Maisaan ja luvut näyttivät hyviltä. Vihdoin pystyin rentoutumaan hieman enemmän ja peruin ensikäynnille varatun ajan. Oli aika suunnata katse tulevaan.

Meille todella on tulossa vauva!

Äidin uupumus

Instan puolella tuli aikaisemmin syksyllä hieman avattua blogissamme vallinnutta hiljaisuutta. Vuosi 2020 on ollut kohdallamme raskas, eikä voimavaroja ole löytynyt oikein mihinkään ylimääräiseen. Väsymyksen kierre kuitenkin huipentui loppukesästä, kun minulle diagnosoitiin burnout.

Jatka lukemista ”Äidin uupumus”

Päiväkoti kuulumisia 2 kk aloituksen jälkeen.

Heti alkuun täytyy sanoa, että vallitsevan koronatilanteen takia tämä kirjoitus on lojunut pitkään luonnoksissa. Mietin jo hetken, laitanko tätä kirjoitusta enää ollenkaan ulos. Koronan myötä meille tuli myös hetkeksi muutoksia päiväkotikuvioihin, mutta niistä voidaankin kertoa myöhemmin lisää. Tsemppiä kaikille näinä poikkeuksellisina aikoina!

Nyt itse asiaan!

Jatka lukemista ”Päiväkoti kuulumisia 2 kk aloituksen jälkeen.”

Vanhemmuuden irtopisteet

Viime viikolla Jonna kirjoitti blogiimme tekstin, jossa hän ihmetteli omaa mahdollista leimautumistaan ”hankalaksi äityliksi”. Kirjoitus käsitteli mm. sitä, kuinka helposti äiti leimataan vaikkapa ylisuojelevaksi tämän huolehtiessa lapsensa pärjäämisestä. Kuinka helposti äiti on liian hands-on, liian holhoava, liian herkkä.

Jatka lukemista ”Vanhemmuuden irtopisteet”

Ylpeyden hetkiä sarjatulella

Toinen vuotemme esikoisemme kanssa on jo hyvässä vauhdissa. Vuoden ja neljän kuukauden ikäinen vesselimme tallustelee paraikaa iloisesti olohuoneessa lelu jos toinenkin kätösissään äännähdellen samalla veikeästi. Vauhti on kova, ja joskus vikkelätempoisen tassuttelun keskeyttää äkillinen kevyt tömähdys, kun tasapainon horjuessa vintiö laskeutuu hetkellisesti pyllylleen olohuoneen lattialle. Kun pahemmin ei satu, kohta ollaan jälleen kovassa vauhdissa.

Meidän perheessä ei todellakaan asu enää mikään vauva, vaan arkeamme vauhdittaa vilkas taapero. Taapero, joka tällä hetkellä joulun korvilla aiheuttaa isälle lämpimiä ylpeyden hetkiä oikein sarjatulella.

Jatka lukemista ”Ylpeyden hetkiä sarjatulella”

Äidin Getaway-matka Tallinaan

Viikko sitten, lauantaina, sanoin Santerille ja Danielille varhain aamusta heipat ja lähdin serkkuni kanssa kohti Länsiterminaalia. Olimme pari viikkoa aikaisemmin lyöneet lukkoon yhteisen getaway-matkan, jotta itse saisin levättyä ja serkkuni pääsisi tuulettumaan arktisilta leveyspiireiltä. Aamun lähtö oli hieman kiireinen, ja saimmekin ottaa muutamat ripsraps-juoksuaskeleet, jotta ehdimme ajoissa satamaan ja laivaan.

Jatka lukemista ”Äidin Getaway-matka Tallinaan”

Petite mama: Mitä olisin tehnyt toisin: Raskausaika ja vauva-arki?

Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?

Jatka lukemista ”Petite mama: Mitä olisin tehnyt toisin: Raskausaika ja vauva-arki?”

Näitä asioita inhoan vauva-arjessa

Vauva-arki ei ole pelkkää sateenkaarta ja auringonpaistetta. Ei, vaikka glitterloiston ja filttereiden sävyttämät Instagram-fiidit tällaista mielikuvaa kuinka rakentaisivatkin. Vauva-arki (ja taaperoarki for that matter) koostuu ihanien hetkien ohessa myös asioista ja tuntemuksista, joita isänä olen oppinut reilun vuoden aikana inhoamaan. Paneudutaanpa hetkeksi oikein huolella näiden aihioiden äärelle ja puntaroidaan, mitä asioita inhoan vauva-arjessa.

Jatka lukemista ”Näitä asioita inhoan vauva-arjessa”

Tässä se on: Taaperon ikioma huone

Kaupallinen yhteistyö: Vaunu-aitta

Muuton pöly laskeutuu, ja imurin syövereihin kaikkoavan pölyn alta paljastuu oma ensimmäinen kotimme. Oma keittiömme, oma makuuhuoneemme, oma olohuoneemme ja – kenties kaikista suurimpana uutuutena – ensimmäinen ikioma huone esikoisellemme. Muun kodin odottaessa vielä viimeistä viilausta valaisimien ja parin vielä uupuvan hankinnan muodossa, taaperomme huone alkaa jo lähestyä viimeisteltyä ulkoasuaan.

Tässä se siis tulee, taaperomme ihkaensimmäisen oman huoneen esittely!

Jatka lukemista ”Tässä se on: Taaperon ikioma huone”

Näin me muutimme

HILJAISELO SEIS, nimittäin olemme nyt vihdoin muuttaneet! Töölöläinen kaksio vaihtui yhden päivän mittaisella uurastuksella (ja seitsemän päivän mittaisella säätämisellä) Haagalaiseen kolmioon, missä nyt aloittelemme elämäämme ensimmäisessä omistamassamme kodissa. Miten muutto siis sujui ja mitä se piti sisällään, siitäpä aihiota tälle kirjoitukselle 🙂

Jatka lukemista ”Näin me muutimme”

Petite mama: vuosi synnytyksestä

Yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan ja tätä seuraavan synnytyksen jälkeen tunne omasta kehosta saattaa luonnollisesti olla hieman tuuliajolla. Raskausaika on jatkuvaa kehon muutosta vauvan kasvaessa ja kropan valmistautuessa synnytykseen. Nyt kun synnytyksestä on vuoden päivät, ajattelin hieman avata tämän hetken kuulumisiani. Miten kehoni siis jakselee näin vuosi synnytyksen jälkeen?

Jatka lukemista ”Petite mama: vuosi synnytyksestä”

Vauvavuosi kuvina, sanoina ja tunteina

Siinä se sitten oli, esikoisemme vauvavuosi. Ainutlaatuinen aika polullamme, ja nyt se on ohi. Onko olo haikea? Hitusen. Onko olo helpottunut? Hitusen 😀

Esikoisemme on nyt taapero, ei siis enää mikään vauva 🙂 Ei enää pienoinen paketti vaan uuttera, toimiva ja omaa tahtoaan jo osoittava pikku vesseli.

Yhyy! Missä on vauvelimme?! Noh, hän on kuvissa ja muistoissa, sanoissa ja tunteissa. Tunteillaanpa hetki Danielin vauvavuoden äärellä kuvien sanojen ja tunteiden välityksellä.

Jatka lukemista ”Vauvavuosi kuvina, sanoina ja tunteina”

10 vinkkiäni yksin vauvan kanssa matkustamiseen

Meillä alkaa Danielin kanssa olla jo rutkasti kokemusta kahdestaan matkustamisesta. Moni lukijamme ja seuraajamme onkin joko kasvotusten tai Polulla-Instan puolella vihjannut, että olisi kiva kuulla lisää reissaamisesta vauvan kanssa – miten valmistautua matkustamiseen, mitä mukaan kannattaisi pakata ja mitä vinkkejä osaisin antaa reissuun lähtevälle.

Jatka lukemista ”10 vinkkiäni yksin vauvan kanssa matkustamiseen”

Houkutusten sinkkuviikko

Olen viettänyt viimeiset 10 päivää Helsingissä ”sinkkuna” Jonnan ja Danielin lomaillessa pohjoisessa. Sinkkuviikkoni on vierähtänyt rattoisasti rentoutuen, pleikkaria pelaillen, kavereita kestittäen, mustikkametsässä pakastettavia marjoja poimien ja, ihan viimeisimpänä, Valioliigan kausiavasta katsellen. Kaikkia näitä sinkkuviikkoni verrattain leppoisia aktiviteettejani on kuitenkin alleviivannut yksi piinaava tunne.

Houkutus.

Jatka lukemista ”Houkutusten sinkkuviikko”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑