Vauva-arki ei ole pelkkää sateenkaarta ja auringonpaistetta. Ei, vaikka glitterloiston ja filttereiden sävyttämät Instagram-fiidit tällaista mielikuvaa kuinka rakentaisivatkin. Vauva-arki (ja taaperoarki for that matter) koostuu ihanien hetkien ohessa myös asioista ja tuntemuksista, joita isänä olen oppinut reilun vuoden aikana inhoamaan. Paneudutaanpa hetkeksi oikein huolella näiden aihioiden äärelle ja puntaroidaan, mitä asioita inhoan vauva-arjessa.
Makoilen reporankana saunan ylälauteilla.
Elettiin alkusyksyä 2017. Yhteinen polkumme oli edennyt siihen pisteeseen, että häävalssit oli tanssahdeltu ja kahden viikon (hemmetin ihanalta) häämatkaltakin oli kotiuduttu. Kesäloman rippeet oli lusittu ja arki – sellaisena kuin sen jätimme ennen hääpäiväämme – teki paluutaan.
Herättääkö sana rutiini sinussa enemmän positiivisia vai negatiivisia mielikuvia? Sykkiikö sydämesi sponttaaniudelle, innovatiivisuudelle, uutuudelle, thinking outside the box -mentaliteetille, repäisemiselle ja arjen järjestyksen rikkomiselle, vai onko ennustettavuus, pysyvyys, toistuvuus, toistettavuus ja järjestelmällisyys kenties enemmän sinun sielunmaailmaasi lähellä? Jatka lukemista ”Rutiinit rikki ryminällä!”
Kello löi kaksi. Elettiin sateista perjantai-iltapäivää elokuun viimeisenä päivänä kuluvaa vuotta.
Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Isänä roolini on muuttunut”
Olemme elelleet vauva-arkea nyt piirun päälle kaksi kuukautta. Vaikka olemmekin lapsemme kanssa vasta yhteisen polkumme alkumetreillä, ovat tietyt asiat jo vakiintuneet käytännöiksi. Niin vaippojen vaihtaminen kuin syöttäminenkin soljuvat jo varsin vakiintuneella rutiinilla, ja uusimpana yhteisenä tekemisenämme on viimeisten viikkojen aikana muodostunut hyvinkin alkeellinen keskustelu.
Pienoinen pakettimme kasvaa päivä päivältä, ja ensi viikolla horisontissa häämöttää jo kahden kuukauden iän rajapyykki. Pikkuruinen ”rääpäleemme” onkin jo kasvanut melkoiseksi mötkyläksi, jonka kannatteleminen pesujen yhteydessä yhdellä kädellä muodostuu hetki hetkeltä…no jos ei nyt haastavammaksi niin ainakin painavammaksi puuhaksi. Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Kannattiko isyysvapaa?”
Meillä kaikilla lienee murtumispiste. Tai tarkemmin todettuna, kaksi murtumispistettä. Antakaapas kun selkeytän…
Viime kirjoituksessa kerroimme esikoisemme syntymätarinan tapahtumasta tunteillen ja onnistuneesta synnytyksestä iloiten. Tämän kirjoituksen löydät täältä. Tänään hyppäämme yhdessä hetkeksi syvään päätyyn ja tutustumme tovin ensimmäisiin muutamiinn päiviimme uuden tulokkaan kanssa. Minne suuntasimme synnytyksen jälkeen, minkälaista täysin uusi arki oli ja miten vauva pärjäsi ensimmäiset päivänsä? Jatka lukemista ”Hyppy tuntemattomaan: ensimmäiset päivät esikoisemme kanssa”
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa puntaroit perheenlisäystä. Tässä mielentilassa sitten pähkäilet, että onko tämä nyt juuri SE oikea aika haluta lasta. Saatat pohtia elämäntilannettasi ja sitä, millä tavoin olet valmistautunut tulevaan muutokseen. Kenties tällainen hypoteettinen tilanne onkin sinulle jo entuudestaan tuttu. Kenties ei. Minkälaisia asioita nousee mieleen arvioidessasi tällä tavoin perheen koon kasvattamista, sen ajankohtaisuutta ja sen mukanaan tuomia elämäntilanteeen muutoksia? Missä valossa harkitsemasi muutos näyttäytyy? Minkälaisia ajatuksia herää, positiivisia vai negatiivisia?
Ensimmäisen ultran jälkeen kirjoitin blogiimme siitä, kuinka tämä ensimmäinen kohtaaminen rakensi mieliimme vanhempina ensimmäiset mielikuvat meille saapuvasta pienestä tulokkaasta. Kuvailin tällöin, kuinka kätilön kuvailut ja selostukset ruudulla pomppivasta pienestä pavusta rakensivat ihka ensimmäiset käsityksemme lapsestamme, esikoisestamme. Jatka lukemista ”Santsa funtsii: Hän on jo hän”
Oikein hyvää juhannusaamua täältä sateisen sumuisista tunnelmista Rukan rinteiden kupeesta. Olikos onnistunut keskikesän juhla kera ystävien, saunomisen ja grillaamisen? Toivon mukaan oli! Ailahtelevista keleistä huolimatta.
Kesäisen aurinkoiset terveiset täältä pohjoisen lomalaitumilta!
Jatka lukemista ”Mitä opimme imetyksestä ja synnytyksestä? #Perhevalmennus”
Toukokuisena torstaina, reilu viikko sitten, istuin isäni kanssa Kansallisoopperan kolmannella parvella kuulemassa ensikertaa Wagnerin noin neljän tunnin mestariteosta, Parsifalia. Siinä me, isä ja isyyden kynnykselle astuva poika, seurasimme silmät ja korvat kovana paatoksellista oopperamaailman merkkiteosta, jonka pääaines ja teemat pyörivät uskonnollisten reliikkien, traditioiden, patriarkan ja velvollisuudentunnon ympärillä. Jatka lukemista ”Mietteitä lapsuudesta, isyydestä ja vanhemmuudesta”
Oli huhtikuinen torstaiaamu. Ei suinkaan vain yksi aamu muiden arkiaamujen joukossa, sillä tänä merkittävänä aamuna matkamme kävisi käsi kädessä talsien toistamiseen kohti Meilahdessa sijaitsevaa Naistenklinikkaa ja raskauden alkuhetkistä alkaen odottamaamme raskausajan toista ultraäänitutkimusta – rakenneultraa. Jatka lukemista ”Rakenneultra sen paljasti, meille on tulossa…”
Ajankohta oli maaliskuun ensimmäisiä päiviä, kun polkumme vei meidät yhtä matkaa Naistenklinikalle raskausajan ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen. Raskausviikkoja oli Jonnalle kertynyt tässä vaiheessa jo reilu 12 ja niinpä, neuvolasta saamamme äitiyskortti mukanamme, ilmoittauduimme saapuneiksi ja istahdimme aulaan odottamaan vuoroamme.
Ihmismieli on äärimmäisen mielenkiintoinen. Sen kyky sopeutua uuteen ympäristöön ja tilanteeseen on ällistyttävä, ja usein elämässä tapahtuvat muutokset ja mullistukset mukautuvatkin käden käänteessä osaksi normaalia arkea. Jatka lukemista ”Kun saimme tietää vauvasta…”
Kerronpa teille lyhyen tarinan. Jatka lukemista ”Kannattaako keskustelu aina?”
Heissulivei! Jälleen yksi talven tuiskuinen pakkasviikko takanapäin. Tulevana työviikkona kiepautamme nokat kohti maaliskuun loppusuoraa, ja lähitulevaisuudessa siintääkin jo pääsiäisen vapaapäivät kera suklaamunien, mämmin ja virpomisten. On sitä pääsiäisen varalle jo sumplittuna jotain erityistä ohjelmaa, mutta siitä sitten enemmän lähempänä. Jatka lukemista ”Se on siinä!”
Voisiko sitä veikeämmin virkkoa?
Kauppatiede, lääketiede, oikeustiede. Opinahjoja, joiden arvo yhteiskunnalle on heti havaittavissa ja mitattavissa. Teoreettinen filosofia. Jaa’a, mitähän tuohon toteaisi… Jatka lukemista ”Pisara filosofiaa arkeen?”
Mikäs se tuolla ei-niin-kaukaisessa horisontissa oikein häämöttää? Jokin pahaenteinen näky siellä heittää synkän varjonsa näinkin kauas. Voiko se todellakin olla? Ei kai nyt sentään vielä?? Ei…ON SE! Jatka lukemista ”Apuva! Ikäkriisi?!”
”Kuusi kuukautta häistä on, laskin aivan itse tännään…”
Sattuipa niin, että istuin tänään – sateisena itsenäisyyspäivää seuraavana perjantai-iltana – täyteen pakkautuneen Helsingin tuomiokirkon puupenkissä kuuntelemassa Cantores Minores –poikakuoron joulukonserttia. Jatka lukemista ”Joulun pysyvyys”
Tarina on tuttu. Selaat Insta-, Face- tai muuta some-fiidiä, ja silmiesi alla välähtelee toinen toistaan tavoiteltavampi todellisuus.
Ladellaanpas itsestäänselvyydet heti pois alta. Me riitelemme. Ei päivittäin, ei viikoittain, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti. Jatka lukemista ”Mistä me riidellään?”
Istun, tai pikemminkin loikoilen, kiireisen työpäivän päätteeksi olohuoneemme vaalealla kangassohvalla. Jatka lukemista ”Syksyinen melankolia”
Polulla 