Pasilan aseman laiturilla oli yllättävän paljon porukkaa kun odottelimme pohjoisen yöjunaa saapuvaksi. Taapero katseli molempiin suuntiin ja pohti, mistä juna tulisi. Itse pohdin, miten saisin taaperon ja kaksi kassia oikealle vaunulle ja vaunuun sisään.
Jatka lukemista ”Yöjunalla kesän viettoon”
Pitkä aika on kulunut sitten viimeisimmän taaperoamme käsittelevän kirjoituksen. Paljon on ehtinyt muuttua kesän ja syksyn aikana, joten mikäpä mukavampaa kuin käydä läpi taaperomme kuulumisia – niin siis näin vanhemman, tässä tapauksessa isän, kirjoittamana.
Jatka lukemista ”Mitä taaperollemme kuuluu?”
Instan puolella tuli aikaisemmin syksyllä hieman avattua blogissamme vallinnutta hiljaisuutta. Vuosi 2020 on ollut kohdallamme raskas, eikä voimavaroja ole löytynyt oikein mihinkään ylimääräiseen. Väsymyksen kierre kuitenkin huipentui loppukesästä, kun minulle diagnosoitiin burnout.
Jatka lukemista ”Äidin uupumus”
Kesäkuun ensimmäinen päivä, ensimmäinen lomapäivä. Koronakevään eristäytymisen ja tiiviin kotihengailun jälkeen olimme sitä mieltä, että Helsingin maisemia emme jäisi tänä kesänä katselemaan. Siispä jo hyvissä ajoin ennen loman alkua tiesimme, että tulisimme lähtemään junalla Rovaniemelle isovanhempien luokse.
Terve täältä koronakevään ja kesälomien toiselta puolen! Pitkästä pitkästä aikaa rustaamme kirjoitusta näin perinteisellä tavalla blogin puolella keväällä ja kesällä normiksi muodostuneen IG-bloggailun sijasta. 🙂
Heti alkuun täytyy sanoa, että vallitsevan koronatilanteen takia tämä kirjoitus on lojunut pitkään luonnoksissa. Mietin jo hetken, laitanko tätä kirjoitusta enää ollenkaan ulos. Koronan myötä meille tuli myös hetkeksi muutoksia päiväkotikuvioihin, mutta niistä voidaankin kertoa myöhemmin lisää. Tsemppiä kaikille näinä poikkeuksellisina aikoina!
Nyt itse asiaan!
Jatka lukemista ”Päiväkoti kuulumisia 2 kk aloituksen jälkeen.”
Vuosi 2020 käynnistyi perheessämme jännittävissä merkeissä, kun vajaat 1,5 vuotta vanha taaperomme pääsi aloittamaan päiväkodin joululomien jälkeen.
Viime viikolla Jonna kirjoitti blogiimme tekstin, jossa hän ihmetteli omaa mahdollista leimautumistaan ”hankalaksi äityliksi”. Kirjoitus käsitteli mm. sitä, kuinka helposti äiti leimataan vaikkapa ylisuojelevaksi tämän huolehtiessa lapsensa pärjäämisestä. Kuinka helposti äiti on liian hands-on, liian holhoava, liian herkkä.
BOOM!
Tämän kaltaisen kysymyksen Santeri asetti minulle kiivaassa keskustelussa, mikä liittyi päiväkotiin ja lapsien ”itkettämiseen” kun lapsi opettelee talon tavoille päiväkoti-instituutioon.
Jatka lukemista ””Oletko nyt äitimeemien tapaan vaikea äiti päiväkodille?””
Taaperostamme on kuoriutunut varsinainen touhuaja ja hän nauttiikin jo pienien tehtävien suorittamisesta. Olemme pikkuhiljaa antaneet taaperolle asteittain vaikenevia tehtäviä, ja voi sitä ilon määrää, kun hän huomaa tehneensä jotain tärkeää. Ajattelin nyt hieman summata missä kaikessa taaperomme osaa jo auttaa.
Jatka lukemista ”Miten taapero osallistuu arjen askareisiin?”
Kaupallinen yhteistyö: Mennään Naimisiin -häätapahtuma
Kaksi ja puoli vuotta sitten, 1.7.2017, me menimme naimisiin. Oli lämmin vaikkakin hieman sateinen päivä, kun meidät vihittiin Helsingin Vanhassa Kirkossa ennen yhteistä juhlatilaisuutta perheiden ja lähimpien ystävien kesken Ravintola Sipulin bankettisalissa.
Jatka lukemista ”Koko perheen Mennään Naimisiin -tapahtuma 11.1. – 12.1.”
On sunnuntai, jouluaaton aatonaatto 🙂 Polulla-pesueemme on vastikään kotiutunut lähes jo perinteiseltä viikonlopun polskimisreissulta, ja kevyttä iltaruokaa sulatellaan nyt porukalla kuusen kynttilöiden valaistessa pimenevää talvi-iltaa. On leppoinen tunnelma, kohta alkaa loma.
Toinen vuotemme esikoisemme kanssa on jo hyvässä vauhdissa. Vuoden ja neljän kuukauden ikäinen vesselimme tallustelee paraikaa iloisesti olohuoneessa lelu jos toinenkin kätösissään äännähdellen samalla veikeästi. Vauhti on kova, ja joskus vikkelätempoisen tassuttelun keskeyttää äkillinen kevyt tömähdys, kun tasapainon horjuessa vintiö laskeutuu hetkellisesti pyllylleen olohuoneen lattialle. Kun pahemmin ei satu, kohta ollaan jälleen kovassa vauhdissa.
Meidän perheessä ei todellakaan asu enää mikään vauva, vaan arkeamme vauhdittaa vilkas taapero. Taapero, joka tällä hetkellä joulun korvilla aiheuttaa isälle lämpimiä ylpeyden hetkiä oikein sarjatulella.
Viikko sitten, lauantaina, sanoin Santerille ja Danielille varhain aamusta heipat ja lähdin serkkuni kanssa kohti Länsiterminaalia. Olimme pari viikkoa aikaisemmin lyöneet lukkoon yhteisen getaway-matkan, jotta itse saisin levättyä ja serkkuni pääsisi tuulettumaan arktisilta leveyspiireiltä. Aamun lähtö oli hieman kiireinen, ja saimmekin ottaa muutamat ripsraps-juoksuaskeleet, jotta ehdimme ajoissa satamaan ja laivaan.
Lukijan toivepostaus 😉
Saimme hiljattain pyynnön jakaa vinkkimme vauvavuoden parhaista ja ei-niin-parhaista hankinnoista. Jatka lukemista ”Vauvavuoden hyödyllisimmät ja hyödyttömimmät hankinnat”
Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?
Jatka lukemista ”Petite mama: Mitä olisin tehnyt toisin: Raskausaika ja vauva-arki?”
Vauva-arki ei ole pelkkää sateenkaarta ja auringonpaistetta. Ei, vaikka glitterloiston ja filttereiden sävyttämät Instagram-fiidit tällaista mielikuvaa kuinka rakentaisivatkin. Vauva-arki (ja taaperoarki for that matter) koostuu ihanien hetkien ohessa myös asioista ja tuntemuksista, joita isänä olen oppinut reilun vuoden aikana inhoamaan. Paneudutaanpa hetkeksi oikein huolella näiden aihioiden äärelle ja puntaroidaan, mitä asioita inhoan vauva-arjessa.
Aikaisemmin täällä blogissa avasin lyhyesti vauvamme päivärytmiä. Nyt vauvasta on tullut taapero ja se näkyy myös rutiineissa.
Jatka lukemista ”Taaperon päivärytmi”
Esikoisemme vauvavuosi on ohi. Aika kului joskus todella nopeasti, joskus musertavan hitaasti. Vuosi oli täynnä ihania hetkiä, mutta samalla myös vaikeita asioita. Vaikein kaikista oli ehdottomasti jatkuva väsymys.
Kaupallinen yhteistyö: Vaunu-aitta
Muuton pöly laskeutuu, ja imurin syövereihin kaikkoavan pölyn alta paljastuu oma ensimmäinen kotimme. Oma keittiömme, oma makuuhuoneemme, oma olohuoneemme ja – kenties kaikista suurimpana uutuutena – ensimmäinen ikioma huone esikoisellemme. Muun kodin odottaessa vielä viimeistä viilausta valaisimien ja parin vielä uupuvan hankinnan muodossa, taaperomme huone alkaa jo lähestyä viimeisteltyä ulkoasuaan.
Tässä se siis tulee, taaperomme ihkaensimmäisen oman huoneen esittely!
HILJAISELO SEIS, nimittäin olemme nyt vihdoin muuttaneet! Töölöläinen kaksio vaihtui yhden päivän mittaisella uurastuksella (ja seitsemän päivän mittaisella säätämisellä) Haagalaiseen kolmioon, missä nyt aloittelemme elämäämme ensimmäisessä omistamassamme kodissa. Miten muutto siis sujui ja mitä se piti sisällään, siitäpä aihiota tälle kirjoitukselle 🙂
Yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan ja tätä seuraavan synnytyksen jälkeen tunne omasta kehosta saattaa luonnollisesti olla hieman tuuliajolla. Raskausaika on jatkuvaa kehon muutosta vauvan kasvaessa ja kropan valmistautuessa synnytykseen. Nyt kun synnytyksestä on vuoden päivät, ajattelin hieman avata tämän hetken kuulumisiani. Miten kehoni siis jakselee näin vuosi synnytyksen jälkeen?
Siinä se sitten oli, esikoisemme vauvavuosi. Ainutlaatuinen aika polullamme, ja nyt se on ohi. Onko olo haikea? Hitusen. Onko olo helpottunut? Hitusen 😀
Esikoisemme on nyt taapero, ei siis enää mikään vauva 🙂 Ei enää pienoinen paketti vaan uuttera, toimiva ja omaa tahtoaan jo osoittava pikku vesseli.
Yhyy! Missä on vauvelimme?! Noh, hän on kuvissa ja muistoissa, sanoissa ja tunteissa. Tunteillaanpa hetki Danielin vauvavuoden äärellä kuvien sanojen ja tunteiden välityksellä.
”Kun Muumipeikko, Pikku Myy ja Muumipappa esiintyy, silloin laulut kutsukoon tuijottelutuokioon.
Käy Muumilaaksoon!
Meillä alkaa Danielin kanssa olla jo rutkasti kokemusta kahdestaan matkustamisesta. Moni lukijamme ja seuraajamme onkin joko kasvotusten tai Polulla-Instan puolella vihjannut, että olisi kiva kuulla lisää reissaamisesta vauvan kanssa – miten valmistautua matkustamiseen, mitä mukaan kannattaisi pakata ja mitä vinkkejä osaisin antaa reissuun lähtevälle.
Jatka lukemista ”10 vinkkiäni yksin vauvan kanssa matkustamiseen”
Olen viettänyt viimeiset 10 päivää Helsingissä ”sinkkuna” Jonnan ja Danielin lomaillessa pohjoisessa. Sinkkuviikkoni on vierähtänyt rattoisasti rentoutuen, pleikkaria pelaillen, kavereita kestittäen, mustikkametsässä pakastettavia marjoja poimien ja, ihan viimeisimpänä, Valioliigan kausiavasta katsellen. Kaikkia näitä sinkkuviikkoni verrattain leppoisia aktiviteettejani on kuitenkin alleviivannut yksi piinaava tunne.
Houkutus.
Mitä vanhemmat ajattelevat toisistaan? Ajattelimme nyt jakaa toisillemme sekä teille, mitä ajattelemmekaan toisistamme vanhemman roolista!
Täällä on nautittu vauhdin hurmasta sen jälkeen, kun haimme tällä viikolla polkupyörään kiinnitettävän lasten turvaistuimen! Olimme jo keväällä pohtineet, että vaunuttelun rinnalle olisi kiva saada vaihtoehtoinen liikkumismuoto. Vaunujen kanssa kävely on nimittäin jokapäiväinen aktiviteetti, joka ajoittain alkaa tuntumaan aika puuduttavalle.
Jatka lukemista ”Pyöräily vauvan kanssa”
Reilu viikko sitten vauvamme ylitti 10kk rajapyykin! Neuvolassa meillä on käynti vasta 1 vuotiaana, mutta ajattelin silti hieman päivittää mitä meille kuuluu! Jatka lukemista ”Vauvamme on 10kk!”
Kaikki tämän kirjoituksen kuvat on napsaistu Polulla-Instasta. Etkö vielä seuraa? Nyt kipin kapin seuraamaan jo ennen kirjoituksen lukemista!
Oletko vanhempana väsynyt jatkuvaan vaipanvaihtoon? Entä uuvuttavatko toistuvat vauvan kiukkukohtaukset nukkumaanmenoaikana tai loputtomat suorimiset sottaisen sormiruokailun jälkeen? Ei hätää, me autamme!
Jatka lukemista ”ReissuPolulla: matkatoimisto vauvaperheen lomatarpeisiin”
