Minä, sinä & taapero
Heti alkuun täytyy sanoa, että vallitsevan koronatilanteen takia tämä kirjoitus on lojunut pitkään luonnoksissa. Mietin jo hetken, laitanko tätä kirjoitusta enää ollenkaan ulos. Koronan myötä meille tuli myös hetkeksi muutoksia päiväkotikuvioihin, mutta niistä voidaankin kertoa myöhemmin lisää. Tsemppiä kaikille näinä poikkeuksellisina aikoina!
Nyt itse asiaan!
Jatka lukemista ”Päiväkoti kuulumisia 2 kk aloituksen jälkeen.”
Vuosi 2020 käynnistyi perheessämme jännittävissä merkeissä, kun vajaat 1,5 vuotta vanha taaperomme pääsi aloittamaan päiväkodin joululomien jälkeen.
Viime viikolla Jonna kirjoitti blogiimme tekstin, jossa hän ihmetteli omaa mahdollista leimautumistaan ”hankalaksi äityliksi”. Kirjoitus käsitteli mm. sitä, kuinka helposti äiti leimataan vaikkapa ylisuojelevaksi tämän huolehtiessa lapsensa pärjäämisestä. Kuinka helposti äiti on liian hands-on, liian holhoava, liian herkkä.
BOOM!
Tämän kaltaisen kysymyksen Santeri asetti minulle kiivaassa keskustelussa, mikä liittyi päiväkotiin ja lapsien ”itkettämiseen” kun lapsi opettelee talon tavoille päiväkoti-instituutioon.
Jatka lukemista ””Oletko nyt äitimeemien tapaan vaikea äiti päiväkodille?””
Taaperostamme on kuoriutunut varsinainen touhuaja ja hän nauttiikin jo pienien tehtävien suorittamisesta. Olemme pikkuhiljaa antaneet taaperolle asteittain vaikenevia tehtäviä, ja voi sitä ilon määrää, kun hän huomaa tehneensä jotain tärkeää. Ajattelin nyt hieman summata missä kaikessa taaperomme osaa jo auttaa.
Jatka lukemista ”Miten taapero osallistuu arjen askareisiin?”
Kaupallinen yhteistyö: Mennään Naimisiin -häätapahtuma
Kaksi ja puoli vuotta sitten, 1.7.2017, me menimme naimisiin. Oli lämmin vaikkakin hieman sateinen päivä, kun meidät vihittiin Helsingin Vanhassa Kirkossa ennen yhteistä juhlatilaisuutta perheiden ja lähimpien ystävien kesken Ravintola Sipulin bankettisalissa.
Jatka lukemista ”Koko perheen Mennään Naimisiin -tapahtuma 11.1. – 12.1.”
On sunnuntai, jouluaaton aatonaatto 🙂 Polulla-pesueemme on vastikään kotiutunut lähes jo perinteiseltä viikonlopun polskimisreissulta, ja kevyttä iltaruokaa sulatellaan nyt porukalla kuusen kynttilöiden valaistessa pimenevää talvi-iltaa. On leppoinen tunnelma, kohta alkaa loma.
Toinen vuotemme esikoisemme kanssa on jo hyvässä vauhdissa. Vuoden ja neljän kuukauden ikäinen vesselimme tallustelee paraikaa iloisesti olohuoneessa lelu jos toinenkin kätösissään äännähdellen samalla veikeästi. Vauhti on kova, ja joskus vikkelätempoisen tassuttelun keskeyttää äkillinen kevyt tömähdys, kun tasapainon horjuessa vintiö laskeutuu hetkellisesti pyllylleen olohuoneen lattialle. Kun pahemmin ei satu, kohta ollaan jälleen kovassa vauhdissa.
Meidän perheessä ei todellakaan asu enää mikään vauva, vaan arkeamme vauhdittaa vilkas taapero. Taapero, joka tällä hetkellä joulun korvilla aiheuttaa isälle lämpimiä ylpeyden hetkiä oikein sarjatulella.
Viikko sitten, lauantaina, sanoin Santerille ja Danielille varhain aamusta heipat ja lähdin serkkuni kanssa kohti Länsiterminaalia. Olimme pari viikkoa aikaisemmin lyöneet lukkoon yhteisen getaway-matkan, jotta itse saisin levättyä ja serkkuni pääsisi tuulettumaan arktisilta leveyspiireiltä. Aamun lähtö oli hieman kiireinen, ja saimmekin ottaa muutamat ripsraps-juoksuaskeleet, jotta ehdimme ajoissa satamaan ja laivaan.
