Rasituksen rajoilla ennen ristiäisiä

Kaksi viikkoa sitten juhlimme pienoisen bebemme ristiäisiä. On kyllä nostettava hattua kaikille vanhemmille, joilta löytyy jaksamista järjestää ristiäiset tai nimenantojuhlat jo kuukauden sisällä syntymästä. Meillä nimen antaminen venähti kolmen kuukauden kieppeille asti, eikä järjestelyissä vältytty ylimääräisiltä mutkitta…

Juhlien suunnittelu käynnistyi kohdallamme siitä, haluammeko ylipäätänsä pitää juhlia. Nimen antamiseen kun ei välttämättä tarvitse liittää sen suurempia kinkereitä. Meillä oli kuitenkin hyvinkin jo varhaisessa vaiheessa itsestäänselvyys, että kekkerit tultaisiin pitämään. Olihan tämä ainutlaatuinen tilaisuus sukulaisille ja ystäville tutustua esikoiseemme kertaheitolla.

Seuraavaksi agendalla olikin sitten kompleksisempi asia: pidämmekö nimiäiset vai ristiäiset. Santeri oli aavistuksen enemmän nimiäisten puolella eikä nähnyt kirkon osuutta juhlaan välttämättömänä. Itse taas koin, että ristiäiset olisi traditionaalisena vaihtoehtona juhlavampi ja…perinteisempi…ja kuulummehan molemmat kirkkoon. Jos jompikumpi meistä vanhemmista olisi eronnut kirkosta, olisi kirkon poissulkeminen tästä juhlasta ollut kenties perustellumpaa. Keskusteluiden seisahdettua ratkaisu oli saatu – tulisimme juhlimaan ristiäisiä.

Aloitimme ristiäisten suunnittelun heti synnytyksen jälkeen….tai sitten emme 😀 Täytyypi myöntää, että käynnistimme ristiäisten aktiivisen suunnittelemisen vasta reilun kuukauden jälkeen syntymästä, kun uusi arkemme oli lähtenyt jo normalisoitumaan.

Suurelle seurueelle soveltuva sijainti

Kuten häidemmekin kohdalla, ensimmäinen lukkoon lyötävä asia oli sijainti. Juhlapaikkaa pähkäiltiin pitkälti osallistujien lukumäärän perusteella. Isot juhlat kun tuntuvat edellyttävän erilaiset puitteet kuin pienet pippalot. Olimme päättäneet kutsua ristiäisiin lähisukumme ja kourallisen ystäviemme – hieman siis häidemme tapaan – ja tämä ratkaisu käytännössä poissulki kotona vietettävät juhlat. Vaikka neliöitä asunnossamme on reilu 60, olisi yli 30 kutsutun vieraan mahduttaminen asuntomme olohuoneeseen ollut melkoista tetristä. Isovanhemmat sohvalle, kaverit keittiöstä roudatuille tuoleille, kummit intiaani-istuntaan lattialle, pappi kyyhöttämään ikkunalaudalle ja niin edelleen.

Santerin vanhemmat tarjosivatkin naapurissa sijaitsevaa, hieman hulppeampaa kotiaan juhlapaikaksi. Itse kuitenkin koin, että tällöin olisin jokseenkin vieraana omissa juhlissani. Sitäpaitsi olisi sielläkin tila ollut rajoittavana elementtinä.

Tällä tavoin poistamalla ei-niin-optimaalisia ratkaisuja, päädyimme lopulta vain 500 metrin päässä sijaitsevaan Töölön kirkkoon ja kirkon seurakuntasaliin. Kirkkoa siis varaamaan!

Aikamoisia haasteita tuova ajankohta

Ristiäisten sijainti mietittynä. Nyt enää ajankohta. Sen sijaan että olisimme vain määritelleet ajankohdan X ristiäisille, lähdimme suorittamaan kartoituskierrosta ystävä- ja perhepireissämme tiedustellen mahdollisimman monelle soveltuvaa ajankohtaa ristiäisille. Etenkin ydinperheet ja kummit olivat tämän kysymyspommituksen kohteena. Eipä mennyt tämä(kään) niin heppoisen helposti kuin mitä olisi toivonut. Hyvin nopeasti kävi nimittäin ilmi, ettei yhteistä ja kaikille sopivaa viikonloppua tulisi yksinkertaisesti löytymään. Haasteita horisontissa siis (Putouksen viimeinen jakso jäänyt hieman kirjoittajan päähän nyt soimaan).

Täydellisiä vaihtoehtoja ei ollut. Rajasimme potentiaaliset ristiäispäivät marraskuun kahdelle viikolle, joista vain toinen paljastui olevan vapaana myös töölön seurakunnan puolesta. Ei muuta kuin merkinnät kalenteriin ja ristiäiset lukkoon marraskuun viimeiselle viikonlopulle. Ajankohdalle, jolloin pienoisemme olisi siis jo lähes 3 kuukauden ikäinen.

Eläkkeeltä mukaan houkuteltu pappi

Lokaatio TSEK, ajankohta TSEK. No entä seremoniamestari? Meille oli tärkeää, että saisimme samaisen papin, joka taannoin vihki meidät kaksi kesää sitten. Lyhyen googlettamisen perusteella kuitenkin selvisi, että kyseinen pappi oli jäänyt jo eläkkeelle. Ei siis tässäkään vaivatonta venkslaamista.

Laitoimme vastatuulesta huolimatta verkot vesille ja otimme seurakunnan kautta pappiin yhteyttä tiedustellen mahdollisuutta tällaiselle ”keikalle”. Onneksi vastaus oli positiivinen, ja saimme napattua polkumme kannalta merkittävän henkilön mukaan myös pienoisen pakettimme polun tärkeälle päivälle.

Kahteen kertaan lähetetyt kutsut

Kirkko, kirkkosali ja pappi varattu mitäs sitten pitää huolehtia?

Kutsut.

Navigoin netissä jo häistä tutuksi tulleille nettisivuille – nimittäin Vistaprintin. Suunnittelin pari mallia valmiiksi, mutta Santeri, kaikkeen mielipiteen omaavana ”ihastuttavana” puolisona, ei välittänyt kummastakaan. Kutsut jäivät tästä syystä roikkumaan toviksi, kunnes syyskuun lopussa päätin iskeä tilauksen lonkalta menemään. Tilaus oli myös oletettua kookkaampi, sillä Santeri ei ollut vielä päättänyt, keitä oman suvun puolelta hän haluaisi kutsua.

Kutsut saapuivat Vistaprintista viikon sisällä, ja osa kutsuista lähtikin nopeasti matkaan. Osa taas odotteli osoitteita. Kun osoitteet saapuivat, lähtivät nämäkin postiin. Niin…huolimattomuudesta johtuen ilman postimerkkejä tosin. Onneksi kutsuja oli liikaa, joten saimme toisen satsin lähetettyä postimerkkien kera. Noin viikon päästä alkoi vierailtamme tulla kuittauksia, että olivat vastaanottaneet molemmat (kyllä, molemmat) lähettämämme kutsut. Pisteet postille, toimittivat siis merkittömätkin kutsut perille 😀

Catering – viimeinen ja suurin murheenkryynimme

Kun vieraiden määrä oli vahvistunut, aloimme pohtia tarjoiluja. Halusimme mahdollisimman helpon ratkaisun, ja löysinkin netistä kirkon oma catering-palvelun. Tarjoilut eivät ihan olleet sitä mitä olimme ajatelleet, mutta koska tarjoilut ja siivous onnistuisivat samasta paikasta, koimme tämän olevan ehdottomasti paras vaihtoehto. Viestiä siis kirkolle menemään -> ”valitsemme teidät!”.

Kului päivä. Kului toinenkin. Emme reiluun viikkoon saaneet vahvistusta tekemäämme varaukseen. Santeri luurin päähän ja soittoa kirkolle.

”Jaa…että on verkossa oleva sivu vanhentunut. Niin siis teillä ei ole mahdollisuutta tällä hetkellä toteuttaa tarjoilua. Niin…joo…niin ristiäiset on viikon päästä. No ei voi mitään…me selvittelemme ja palaamme.”

Tosiaan. Henkilöstön muutoksen vuoksi sitten tällainen tilanne. Tässä vaiheessa olikin oma jaksamiseni todella kortilla. Santerin yrittäessä tiedustella, että mitä nyt tekisimme, en toviin voinut ärtymykseltäni sanoa yhtään mitään.

Hetken keräilessä itseäni ajatus lähti kuitenkin juoksemaan. Ja kun se juoksi, se juoksi.  Emme lähtisi hyödyntämään aikaisemmin tiedustelemiamme tarjouksia (jotka muuten olisivat pulittaneet pitkälti toistatuhatta euroa), vaan suuntaisimme lähemmäs – Töölöntorilla sijaitsevaan Gateau-liikkeeseen. Sieltä siis makeat ja suolaiset kakut ja kaupasta pientä makeaa ja kahvia.

Ristiäiset koittavat – VIHDOIN!

Ristiäispäivä oli täällä. Ilma oli ihana auringon paistaessa, eikä pakkastakaan ollut juuri yhtään. Aamusta ihana Floramoren Tanja toi ristiäiskimpun sekä pöytiin kukkia. Mainittakoon, että Tanja on toiminut meidän vakio floristina aina häistämme alkaen.

Pääsimme laittamaan paikkoja kuntoon tuntia ennen kastetilaisuuden alkua. Onneksemme meillä oli paikalla erittäin erittäin erittäin avulias apujoukko, joka koostui perheestä ja ystävistä. Ilman tätä auttavaa kättä juhlista ei olisi tullut mitään! Sylikummikin ehti paikalle ajoissa – mistäpä muualtakaan kuin Saksasta polttareista.

Ristiäistilaisuus oli kirkollisista menoista huolimatta rento ja lämmin. Tästä kiitos menee  papille. Itse toimitus kesti noin 20 minuuttia ja poikamme sai nimekseen Daniel Sulo. Nimi oli aikaisemmin jo keväällä päätetty parin muun ehdokkaan kanssa. Etunimen halusimme olevan niin suomalaiseen kuin kansainvälisempäänkin suuhun sopiva. Toinen nimi puolestaan kumpuaa pohjoisesta, sillä kyseessä on edesmenneen pappani nimi.

Kastetilaisuuden jälkeen siirryimme seurakuntasalin puolelle. Apujoukot olivat saaneet tarjoilut pöytään ja kahvin termareihin. Kakut syötiin ja kahvit juotiin kuulumisten kertomisen lomassa. Pääsimme samalla esittelemään Danielin sukulaisille, jotka eivät häntä olleet nähnyt. Kaikista mutkista huolimatta olimme sittenkin saaneet pidettyä kunnon ristiäiset!

Kiitos vielä meidän apujoukoille! Olette korvaamattomia 🙂

-Jonna & Santeri