Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?
Jatka lukemista ”Petite mama: Mitä olisin tehnyt toisin: Raskausaika ja vauva-arki?”
Siinä se sitten oli, esikoisemme vauvavuosi. Ainutlaatuinen aika polullamme, ja nyt se on ohi. Onko olo haikea? Hitusen. Onko olo helpottunut? Hitusen 😀
Esikoisemme on nyt taapero, ei siis enää mikään vauva 🙂 Ei enää pienoinen paketti vaan uuttera, toimiva ja omaa tahtoaan jo osoittava pikku vesseli.
Yhyy! Missä on vauvelimme?! Noh, hän on kuvissa ja muistoissa, sanoissa ja tunteissa. Tunteillaanpa hetki Danielin vauvavuoden äärellä kuvien sanojen ja tunteiden välityksellä.
Polulla 