Vuosi ja kaksi kuukautta vauva-arkea takana. Siihen vielä päälle raskausaika, jolloin ”vauvaelämää” on meidän perheessä eletty nyt jo lähemmäs – ei aivan mutta lähemmäs – kaksi vuotta. Tässä HopLopissa kivennäisveden ääressä istuessani voinkin helpohkosti pohtia kulunutta aikaa. Mitä olisin jälkiviisaana tehnyt toisin raskausaikana ja vauva-arjen keskellä?
Lähdetään alustamaan aihetta usein kuulemallani kysymyksellä:
”Mikä ensimmäisessä raskaudessa oli raskainta?”
No tietysti se, että kaikki oli uutta! Ei siis pelkästään raskaudessa vaan luonnollisesti myös vauvavuodessa. Ei yhtään tiennyt miltä pitäisi tuntua, miten pitäisi voida ja mitä pitäisi odottaa. Etenkin raskauden aikana oli vaikea arvioida, mitkä asiat ”kuuluivat raskauteen” ja mitkä sitten taas eivät. Vauvaa odotellessa tiedossa oli ensin 9 kuukautta epätietoisuutta ja tämän jälkeen alkava vauvavuosi, mikä myöskin oli täysin uutta – päivästä ja kuukaudesta toiseen.
Kaksi vuotta uuden oppimisen myllyssä takanapäin. Mitä tekisin nyt toisin?
Liiku vielä kun voit!
Jos odotat uutta tulokasta ja raskausaika on sujunut ongelmitta – NAUTI! Nauti olosta täysin rinnoin (heh…koska raskaus) ja niin pitkään kun voit! Fiilikset ja olotila voivat muuttua milloin vain, ja jälkikäteen itseäni on jäänytkin harmittamaan se, etten liikkunut enemmän raskauden aikana. Raskauden jälkeen rytmi nimittäin muuttui. Uuttera vesselimme on vaatinut paljon läheisyyttä, eivätkä unettamat yöt ole inspiroineet lähtemään yhtä tiheästi lenkille kun ennen. Liikunta on siis jäänyt vähäisemmälle, ja tällä hetkellä meillä molemmilla vanhemmilla on 1 ilta viikosta varattu liikunnalle. Huomioidaan kuitenkin, että ennen raskauden alkamista meillä oli yhteisiä lenkkejä lähes päivittäin työpäivän päätteeksi.
Koe babymoon!
Itseäni jäi hieman (Santerin kommentti kirjoituksen keskellä: PALJON) harmittamaan, ettemme käyneet Santerin kanssa ennen vauvan tuloa vielä kerran matkalla yhdessä. Pelkäsin, että olotila raskaana voisi matkan aikana muuttua niin huonoksi, ettei matkasta voisi nauttia. Pelkoni huonosta olosta toki toteutuikin sitten viimeisellä kolmanneksella, mutta ennen sitä pikku matka olisi voinut olla kiva.
Olemme kyllä molemmat todella iloisia siitä, että ehdimme häämatkallamme kokea oikein kunnon aktiiviloman Japanissa reilauksineen ja Fujin huiputtamisineen, mutta…siihen se sitten jäikin. Japanin reissu kesällä 2017 on tällä hetkellä meidän viimeisin yhteinen matkamme. Honeymoon, muttei babymoon.
Älä suunnittele asioita liian pitkälle
Milloin jäät äitiyslomalle? Milloin palaat töihin äitiyslomalta? Oletko ilmoittautunut jo äitijumppaan ja muskariin? Entä yliopisto, mihin yliopistoon menette? Onko puoliso jo valkattu?
Nämä kysymykset (tai noh…suurin osa näistä kysymyksistä) ovat varmasti kaikille äideille tuttuja. Itse olin miettinyt ja suunnitellut suhteellisen pitkälle, miten raskausaika ja äitiysloma tulisi menemään.
Tätä en kuitenkaan suosittele.
Raskausaikana saattaa tuoda yllätyksiä, eikä vauva-arki välttämättä suju niinkuin mielikuvissaan ajatteli. Jos meille tulee Santerin kanssa joskus vielä lisää lapsia, aion asennoitua kaikkeen rennommin ja ottaa päivät vastaan sellaisina kun ne tulevat. Jokainen vauva on erilainen ja etukäteen voi olla vaikeaa ennustaa omia voimavaroja. Sitten jos omia odotuksia ei saavuta voi raskaus ja vauva-arki tuntua entistä rankemmalle.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että matkaan lähdettäisiin ilman mitään suunnitelmia. Pointtina vaan se, että vauva-arjessa suunnitelmien joustavuus tulisi hyväksyä.
Babyshower vs. varpajaiset
Itse en halunnut babyshowereita. Nyyh – jälkikäteen ajateltuna?
Totesin vaan, että minut voi viedä sushillle sekä shampanjalle synnytyksen jälkeen. Idea oli hyvä, mutta tosiaan alun tiheä imetysväli saattaa tuottaa hankaluuksia toteuttamiseen. Aina voi toki pumpata etukäteen…kuhan se onnistuu… :S
No onneksi yksi ystäväni vei minut lopulta vauvavuoden aikana pitkään odotetuille susheille, mutta kyllä matkan varrella ehti tämänkin suunnitelman kohdalla olla pari yllättävää muuttujaa.
Millaisia yllätyksiä siellä on kohdattu? Mitä tekisit toisin? Mitkä on sinun parhaimmat ”kokemuksen rintaäänen” hoksaukset? Näitä olisi hauska kuulla – joko täällä blogin puolella tai Polulla-instassa 🙂
– Jonna
Nyt se sitten tapahtui. Vihdoin! Vihdoin on myös äiti buukannut itselleen ja ystävälleen pienen getaway-reissun vauva-arjen keskellä. Pojat jäävät yhdeksi yöksi kahdestaan temmeltämään, ja äiti pääsee hetkeksi rentoutumaan ja nauttimaan. Tätä on odotettu! Parasta suunnitellussa reissussa on, että se osuu sopivasti jo marraskuulle, ihan muutaman viikon päähän. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että kukaan pesueesta ei sairastu, jotta saadaan suunnitelmat vietyä myös käytäntöön!
Ja mitäs muuta tänne sitten kuuluu. Noh, Rovaniemellä vietetyn viikon jälkeen olemme taas totutelleet yhteiseloon täällä kotikonnuilla. Ihan mukavasti rullaa, vaikka syksyn pimeys tuo taas väsymyksen tuulahduksia arkeen. Ensi viikolle onkin sitten taas mukavaa ohjelmaa tiedossa, kun saamme perjantaina ystäviä kylään illallistamaan. Siitä sitten kohti sunnuntaista isänpäivää ja seuraavan viikon mukavuuksia, kun pappa tulee Rovaniemeltä loppuviikosta kylään. Kivoja asioita siis tiedossa.
Oikein paljon tsemppiä tulevaan viikkoon – älä anna pimeyden latistaa, kohta on taas etelässäkin lunta valoa tuomassa 🙂 Nähdään jälleen viikon päästä täällä blogin puolella. Sillä välin löydät meidät – totuttuun tapaan – Polulla-instan puolelta.
Polulla 
Jätä kommentti