Viikon vihatuin päivä. Meidän taloudessa tämä on jo pitkään ollut siivouspäivä. Kun koti alkaa kiireisen arjen, viikonloppuisten illanistujaisten, muiden aktiviteettien ja etenkin lähiaikoina takatalven kuravellikelien jäljiltä näyttämään siltä, että lattialla on enemmän kamaa kuin kaapeissa ja lavuaarissa enemmän hammastahnaa kuin tuubissa, tällöin alan ainakin itse näkemään punaista. Vaatekasat ja yksinäiset vesilasit ovat jostain kumman syystä löytäneet tiensä ikkunalaudoille ja kävelykaduilta vierailulle saapuneet pikkukivet tuntuvat epämukavalle jalkapohjissa aina eteisen ohittaessani. Tilanteessa ei auta muu kuin kysyä toiselta ”milloin pidetään siivouspäivä?”.
Meidän käytännöt siivoamisessa erkanivat alussa enemmän tai vähemmän toisistaan. Kun yhdessä oli lyöty lukkoon siivouspäivä ja tarkoituksena oli tehdä pikasiivous, siisti toinen nopeasti suurimmat villakoirat imurin uumeniin samalla kun toinen osapuoli oli hinkkaamassa keittiön lattialistoja. Tämä johti usein keskusteluun, missä puitiin pidemmän kaavan mukaan läpi, että mitä termi ”pieni siivous”, ”viikkosiivous” ja ”kevätsiivous” tarkoitti toiselle. Myös siivouksen toteutuksen laadussa oli alussa suuria kompastuskiviä, kun mopilla imurin jälkeen luutuava osapuoli kimpaantui pienistäkin hiekoista, joita oli mahdotonta metsästää mopilla sankoon. Imurivastaava saikin usein kuulla kommentitn ”imuroitko nyt ihan varmasti täältä lipaston takaakin!?”
Yhteiset vuodet ja isommat asunnot ovat onneksi hioneet kulmiamme pyöreämmiksi, ehkä varsinkin omalta osaltani. Nykyisin siivous tapahtuu kerran viikossa, ja jos viikkosiivoukselle ei jää aikaa, totutetaan viikottain ainakin pikasiivous. Yhteinen sävel siivoukseen on löytynyt ja molemmilla on omat vastuualueet, jotka hoidetaan pääsääntöisesti mukisematta. Yhteispelin henkeä on nostattanut sopimus siitä, mitä siivotaan ja milloin. Tämän lisäksi olen tehnyt itseni kanssa diilin olla huomauttamatta mopin kanssa vastaantulevista kivistä tai pölyistä -saahan nuo nyppimällä sankoon sitten itsekkin ja tuskin imurimies on niitä tähän tahallaan jättänyt.
Siivouspäivän tuskaa on helpottanut myös se, että siivouksen alkaessa molemmat uppoutuvat lempimusiikin tai äänikirjojen pariin. Siivouksesta onkin tullut reilu tunnin oma aika, jolloin voi nauttia hyvistä soittolistoista tai äänikirjan jännittävistä juonikäänteistä!
Miten sitten viikon kamalin päivä kääntyisi vielä viikon neutraaliksi tai jopa parhaaksi päiväksi? Itselläni ei tule muuta vastausta mieleen kuin siivooja! Ehkäpä joskus satsaamme kyseiseen luksukseen mutta mutta jatketaan ainakin hetki vielä napit korvilla musiikin soidessa 🙂
-Jonna
Polulla 
Vastaa