Heti alkuun täytyy sanoa, että vallitsevan koronatilanteen takia tämä kirjoitus on lojunut pitkään luonnoksissa. Mietin jo hetken, laitanko tätä kirjoitusta enää ollenkaan ulos. Koronan myötä meille tuli myös hetkeksi muutoksia päiväkotikuvioihin, mutta niistä voidaankin kertoa myöhemmin lisää. Tsemppiä kaikille näinä poikkeuksellisina aikoina!
Nyt itse asiaan!
Taaperomme aloitti päiväkodin tammikuun lopulla ja aloituksesta kirjoitimmekin oman postauksen. Aloitus oli taaperolle rankka kokemus ja ajattelin, että kuulumisten päivitys voisi olla kohdallaan näin parin kuukauden jälkeen aloituksesta.
Taaperon päiväkotiaamut olivat muutaman viikon verran haastavia. Kun taapero ymmärsi, että päiväkotiin lähdetään ei hän olisi halunnut pukea vaatteita ylleen tai mennä ulko-ovesta ulos. Taapero alkoi rimpuilemaan, kun hän huomasi päiväkodin portin olevan edessä. Sisälle päiväkotiin päästyämme itku alkoi monesti jo eteisessä. Taapero koitti kovasti pukea hanskojaan takaisin käteen ja laittaa kenkiä jalkaan. Meillä oli Santerin kanssa kova työ tsempata taaperoa heti aamusta ja kannustaa suorittamaan päivän askareita. Tsempeistä huolimatta taapero jäi monesti itkemään tai mököttämään hoitajan syliin.
Päivät alkoivat kuitenkin parantua pikku hiljaa. Jokainen uusi viikko oli hieman edeltävää helpompi. Saimme päivittäin taaperosta positiivista palautetta ja hoitajat tuntuivat olevan fiiliksissä, kun taaperomme oikea luonne alkoi vaikean alun jälkeen puskea esiin.
” Tänään näimme ihanat hymykuopat!”
”Lapsi leikki veikeä ilme kasvoillaan kukkuu-leikkiä!”
”Taapero innostui hurjasti pihan ainoasta lätäköitä ja pomppi siellä innoissaan.”
”Hän söi todella hyvällä ruokahalulla kalakeittoa ja nukkui päiväunia kaksi tuntia.”
”Tänään taapero on nauranut niin paljon, että pienet hampaat ovat vain vilkkuneet.”
”Lapsi kuunteli innoissaan englanninkielisiä lastenlauluja.”
”Taapero koitti hymähdylsillä kommunikoida innokkaasti satuhetkessä.”
”Tänään taaperomme on halaillut tyttöjä ihan urakalla!”
Ja kyllähän positiivisia kommentteja on ollut ilo kuunnella! Mitään uusia taitoja nämä eivät ole, mutta ne ovat vahvistavat käsitystä siitä, että lapsemme on enemmät sinut päiväkotiympäristössä.
Tällä hetkellä, kun viemme taaperoa aamulla päiväkotiin, hän etsii kotona itse päiväkotireppunsa ja tuo sen eteiseen odottamaan. Matkalla päiväkotiin taapero jo osoittelee päiväkotia päin ja sisällä otetaan reippaasti ulkovaatteet pois. Monesti taapero juoksee sen verran innoissaan päiväkodin käytävää pitkin, ettei tossujen pukeminen meinaa onnistua aamulla ollenkaan! Nauru raikaa ja käsiä pestään innoissaan. Muumipappa sylissä lapsi tepastelee sittrn reippaasti sisälle oman ryhmän tilaan, eikä välitä edes vilkuttaa oven suuhun jäävälle vanhemmalle. Parhaita ovat tietenkin aamut, jolloin taapero pääsee suoraan hoitajan kanssa hakemaan puurokärryjä. Alun jälkeen päivät ovat sujuneet oikein hyvin, eikä meidän ole kertaakaan täyttänyt hakea lasta kesken pois. Noh…yksittäistä vatsatautitapausta huomioimatta 😔
Tarhapäivän jälkeen lähdön koittaessa taapero tulee innoissaan vastaan ja haluaa syliin. Iloisesti vilkutetaan muille ja pari isompaa tyttöä käy antamassa heippa-halit.
Niinpä niin. Päiväkoti alkoi alun tunnelmien jälkeen sujumaan oikein hyvin. Uusi arki omaksuttiin niin taaperon kuin vanhempien toimesta, ja arki näytti tämän suhteen varsin mutkattomalta.
Sitten tuli korona.
Korona toi arkeemme – kuten olettaa saattaa – monia muutoksia. Koronan tuomista muutoksista, päiväkotiarjesta ja ylipäätään tekemisistämme näin eristäytymisen keskellä taidammekin päivittää uudet kuulumiset tulevien viikkojen aikana 🙂
Polulla 
Vastaa