Viikko sitten, lauantaina, sanoin Santerille ja Danielille varhain aamusta heipat ja lähdin serkkuni kanssa kohti Länsiterminaalia. Olimme pari viikkoa aikaisemmin lyöneet lukkoon yhteisen getaway-matkan, jotta itse saisin levättyä ja serkkuni pääsisi tuulettumaan arktisilta leveyspiireiltä. Aamun lähtö oli hieman kiireinen, ja saimmekin ottaa muutamat ripsraps-juoksuaskeleet, jotta ehdimme ajoissa satamaan ja laivaan.
Tallinna on itselle hyvin tuttu kohde. Olemmekin Santerin kanssa jo aiemmin kirjoittaneet Tallinnan tarjonnasta nämä blogitekstit: Helvetillinen pääsiäinen ja Vuosipäivä Tallinnassa.
Laivaan päästyämme suuntasimme ottamaan itsellemme aamupalaa ja suunnittelemaan tulevan päivän ohjelmaa. Kahvikuppien pohjien näkyessä kipaisimme vielä tsekkaamaan laivan kaupan paluumatkaa silmällä pitäen ja pian olimmekin jo Tallinnan satamassa. Ilma ei ollut aivan kuin morsian, mutta pienen pieni sade ei meitä haitannut. Getaway saattoi alkaa!
Paatti satamaan ja tytöt terminaalista ulos. Matkasimme satamasta ensimmäiseksi jo tutuksi tulleeseen Swiss Hotelliin, tulevaan yösijaamme. Suunnitelmamme oli, että veisimme laukkumme jo valmiiksi hotellille ennen tepastelua Telliskiven alueelle. Positiiviseksi yllätykseksemme saimme jo aamusta kuitenkin tsekattua itsemme huoneeseemme! Hissillä siis ylös, laukut alas ja huoneessa pieni hengähdyshetki kahvin kera 🙂
Serkkuni oli käynyt tasan 5 vuotta sitten viimeksi Tallinnassa – tovi siis jo viime kerrasta. Niinpä emme lähteneet välttelemään niitä perinteisimpiä suomalaisturistien hittikohteita, vaan poikkeloimme & pujottelimme Viru keskuksen läpi tsekaten reissumme varrella myös vanhan kaupungin tutut ”keskiaikaiset” tornit.
Itse Telliskivi on oma suosikkialueeni tällä hetkellä Tallinnassa! Freesi tuulahdus uutta ja rentoa kaupunki-ilmapiiriä. Niinpä päädyimme brunssille alueen ruokahalliin, ja paikaksi valikoitui söpö So Brooklyn kahvila. Serkkuni nappasi käyntimme parhaan valinnan – pannukakut lohitäytteellä. Ai että kun oli hyvää, vahvat suositukset!
Mahat täysinä kävimme kiertämässä läheiset pienet sisustuskaupat ja vaateliikkeet. Paluumatkalla ihastelimme vielä vanhan kaupungin joulutorin valoja ja kiertelimme pienet myyjäismökit. Tässä vaiheessa turstimassat alkoivat jo jonkin verran ahdistaa, joten päätimme palata hotellille. Matkalla hotellille kävelimme vielä Solaris-kauppakeskuksen läpi ja piipahdimme siellä sijaitsevassa kirjakaupassa.
Päivä alkoi jo hämärtyä ehtoon puolelle, kun pääsimme vaihtamaan vaatteemme kylpytakkeihin ja hipsimme hotellin spa-osastolle. Kylpylän puolella oli ihan rauhallista, ja saimme rauhassa höpöttää saunaosastolla. Pyyhkeet päässä ja kylpytossut jalassa läpsyttelimme takaisin huoneeseen ja aloimme valmistua illallista varten. Tallinnan ehdoton numero 1. ajanviete on kuitenkin aina syöminen ja hyvä ruoka 😀
Tällä kertaa olin varannut meille pöydän itselle täysin tuntemattomalta alueelta Tallinnasta. Etukäteen pohdin, tulisimmeko löytämään ajoissa perille :S Matkalla yhdessä hieman epäilevin askelin kävelimme Tallinnan pimeillä kaduilla. Kello ei ollut edes kuutta, mutta lumeton marraskuinen sää ja aikainen aamuinen herätys sai illan tuntumaan olevan jo paljon paljon pidemmällä. Reilun 10 minuutin kävelyn jälkeen olimme kuitenkin löytäneet itsemme ravintola Saltin ovelle!
Ravintola oli pieni alle 30 hengen paikka, mutta samalla ihanan tunnelmallinen. Ruokalista oli hyvin monipuolinen ostereista ankkaan ja ankasta hirveen. Täältä varmasti löytyisi kaikille kaikkea.
Viinilasi kädessä analysoin, kuinka tila toimisi pienten lasten kanssa. Yhdeltä seinältä löytyi syöttötuoli, mutta kyllä ravintola sen verran tiiviisti oli sijoitettu pöytiä ja tuoleja etten tiedä suuntaisinko sinne uudelleen Santerin ja Danielin kanssa… ehkä heti ravintolan avauduttua jos olisi pakko. Ravintolan valinta oli täysi 10 meidän molempien mielestä, ja oli todella ihanaa syödä rauhassa ja nauttia lasi viiniä.
Seuraavana aamuna heräsin tuttuun tapaan kuuden ja seiskan välissä. Niin…aikainen taaperon jo minuunkin iskostanut herätys. Olimme päättäneet käydä heti aamusta vielä salilla, ja niinpä pirteät pirkot vetivätkin jumppatrikoot päälle jo ennen kello kahdeksaa. Rauhassa saimme tehtyä sopivan aamutreenin, jonka jälkeen kiiruhdimme vielä nauttimaan spa-osastosta! Hotellin aamupalaa tarjoiltiin klo 12 asti, joten ehdimme oikein hyvin ennen huoneen luovutusta nauttia aamupalasta.
Mahat taas mukavasti täysinä pakkasimme tavaramme ja luovutimme huoneen. Oli aika palata satamaan, hypätä laivaan ja palata kotiin miehen sekä taaperon luo!
Mites sen imetyksen kanssa sitten kävi?
Matkan toinen tarkoitus levon jälkeen oli, että saisin mahdollisesti jo lopettaa imetyksen. Olin toivonut, että taapero jo itse unohtaisi koko jutun ja imetys voisi jäädä tähän. Taapero kuitenkin teki hampaita ihan olan takaa ja samaan aikaan oli puhkeamassa kulmahampaat. Eihän siitä imetyksen lopetuksesta tullut sitten yhtään mitään.
Matkan keskeisin tarkoitus onnistui sitten tätäkin paremmin! Oli ihanaa jutella ilman että ajatus katkeaa monta kertaa ja unohdat mitä olitkaan sanomassa. Kahvit sai juoda kuumana ja keskittyä täysin nauttimaan hetkestä. Yhdessä yössä ei ehtinyt tulla kotiväkeä vielä ikävä, mutta toki seuraavan päivän iltapäivänä oli kiva jo päästä katsomaan mitä kotiin kuuluu. Taapero ei ollut moksiskaan äidin poissaolosta ja tuliaispussit tuntuivat olevan paljon jännempiä kuin vasta kotiin palannut äiti 😀 Reiluun kahteen vuoteen en kuitenkaan ole ollut missään ilman miestä ja/tai taaperoa, että ehkä oli jo aikakin 🙂
Seuraavaa Getaway-matkaa jo odotellen 🙂
-Jonna
Ylimääräinen auttava käsipari on aina todella tervetullut. Niin myös tällä kertaa, kun Danielin pappa on ollut apunamme taaperoarkea pyörittämässä. Niin, tai voiko sitä edes pelkäksi ”avuksi” tituleerata. Pappa on ollut Danielin silmissä täysi hitti. Kun pappa lähti eilen lenkkisaunaan löylyistä nauttimaan, odotteli Dansku mutrusuisena ovella että ”minne se kaveri nyt lähti, kai se tulee takaisin”. 😀
Erittäin miellyttävä ja rentouttava viikonloppu siis käynnissä. Ensi viikko onkin sitten jo marraskuun viimeinen viikko. Jee -> kohta se joulukin on jo ns. ovella.
Nähdään jälleen viikon päästä täällä blogin puolella. Sillä välin löydät meidät – totuttuun tapaan – Polulla-Instan puolelta. Nähdään jälleen viikon päästä!
Polulla 
Olipahan tarkoitus käväistä Tallinnassa lähiaikoina mutta joku pahus eli ulkopuolinen pisti kapuloita rattaisiin. Laiva ei kulje ….harmittaa todella.
TykkääTykkää
Voi ei! Onpa tosi ikävä kuulla! Pitää toivoa, että laivat palaavat liikenteeseen mahdollisimman pian. Voin uskoa, että varmasti harmittaa 😦
TykkääTykkää