Meillä opeteltiin maaliskuussa nukkumisen alkeita tassuttelun tahtiin. Kuinkas siinä sitten lopulta kävi? Saimmeko tassuteltua itsellemme ja vauvallemme paremmat yöunet?
Lähtötilanne – heräilyä kahden tunnin välein
Kuusi ensimmäistä kuukautta vauvan kanssa ovat unien puitteissa noudattaneet yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta hyvinkin yhdenmukaista kaavaa: Daniel on mennyt nukkumaan ja uinunut tyytyväisenä noin 2-4 tuntia, minkä jälkeen heräämisiä onkin sitten tapahtunut aika tarkasti 2 tunnin välein aina aamuun saakka. Jokaisen heräämisen yhteydessä on ruokailtu, ja menu on koostunut joko äidin rintamaidosta tai isän tuttipullosta tarjoilemasta korvikkeesta.
Kun kuuden kuukauden virstanpylväs nyt kolahti kohdalle, päätimme, että lähtisimme pienentämään kerryttämiämme silmäpusseja kotikonstein toteutettavalla ”unikoululla”.
Iltapuuro mahdollistamassa yöunia
Olimme jo alkuvuodesta kiinnittäneet huomiota siihen, että Daniel ei enää yöaikaan syönyt niin runsaasti kuin vauva-arjen alkuvaiheessa. Rinnalle Dansku tuli pikemminkin vain rauhoittumaan ja ”maistelemaan”, ja tuttipullosta syötettäessä homma saattoi mennä tutin jyrsimiseksi varsinaisen syömisen sijaan.
Kun helmikuussa aloitimme kiinteiden kokeilun, tämä tendenssi vain korostui. Iltaisen maidon lisäksi Daniel alkoi nimittäin saamaan hedelmä-/marjasoseen sävyttämää iltapuuroa. Iltaiseksi rutiiniksi muodostuikin hyvin helposti suht kookas lautasellinen puuroa, jonka viimeisten lusikallisten aikana silmiä jo hierottiin ja raajoja venyteltiin.
Alkoi vaikuttamaan siltä, että muutaman tunnin välein syöttäminen ei enää olisi tarpeellista.
Unikoulun ja tassuttelun suunnittelu
Olemme vauvan ”koulutustilanteissa” huomanneet, että johdonmukaisuus on valttia. Koulutushyödyt menetetään, jos uusia toimintamalleja ei tuo esille organisoidusti, johdonmukaisesti ja toistuvasti. Ei ole mitään hyötyä siitä, että yhtenä iltana mennään nukkumaan tavoitteiden mukaisesti kahdeksalta illalla, jos seuraavana iltana jäädään koko kööri kukkumaan Temppareita 🙂
Niinpä näin unikoulun ja tassuttelunkin kohdalla sovimme selvät sävelet siitä, miten lähtisimme edistämään uuden ruokailu- ja unirytmin kouluttamista. Sovimme seuraavat pelisäännöt:
1. Vauva nukkumaan eri huoneeseen kuin äiti
Tällä varmistamme, että Daniel ei herää pelkästään siitä syystä, että ”haistaa” äidin ja äidinmaidon olevan lähellä.
2. Isä kuitenkin nukkumaan samaan tilaan vauvan kanssa
Tällä varmistamme, että apu ja toimenpiteet ovat kuitenkin lähellä kun Daniel herää.
3. Herätessä ensimmäisenä ratkaisuna tutti
Kun Daniel herää, hänelle ensisijaisesti tulee tarjota tuttia. Jos rauhoittuu ja lähtee hakemaan unta, hyvä. Jos ei, siirrytään kohtaan 4.
4. Toisena ratkaisuna tassuttelu
Jos tutti ei rauhoita, aloitetaan tassuttelu. Danielia silitetään ja rauhoitellaan, asentoa korjataan tarvittaessa. Danielia ei kuitenkaan vielä nosteta ylös sängystä.
5. Viimeisenä ratkaisuna syöttö
Jos Daniel itkee (siis oikeasti itkee), ei pakoteta pysymään sängyssä. Nostetaan rinnalle, ruokitaan ja takaisin nukkumaan.
Uuden unirytmin opetteluun varasimme alustavissa keskusteluissamme viikon. Viikon ajan Santeri nukkuisi olohuoneessa Danielin kanssa ja toimisi ensisijaisena reagoijana ja ”suojamuurina” uuden rytmin opettelulle.
Maaliskuisen maanantain osuessa kohdalle, käynnistimme kokeilun.
Ensimmäinen yö näyttää suunnan
Ilta eteni normaalisti. Dansku söi puuron hyvällä ruokahalulla ja siirtyi ongelmitta untenmaille. Vanhemmat viettivät vielä viimeiset hetket television äärellä, minkä jälkeen äiti makkariin ja isä sohvalle. Kännyköiden näpräämisen kautta sitten vanhemmatkin tutimaan.
…zzz…
…zzz…
…zz..w..wha…whaaa..äh…!!
Ensimmäinen herääminen! Isä ylös kuin armeija-aikana konsanaan ja tarkistelemaan tilannetta. Oho, mutta mitäs tuo kello näyttääkään? Jo aamuyön puolella?!
Tässä tuli ensimmäinen muutos suhteessa aikaisempaan. Kun Daniel saatiin nukkumaan eri huoneeseen äidin kanssa, hän nimittäin kykeni nukkumaan rauhassa ja heräämättä aina noin yhden kieppeille saakka. Mikä siis tarkoitti ennätyksellisiä jopa 5 tunnin yhtäjaksoisia unia! Ja positiiviset asiat eivät suinkaan loppuneet tähän, sillä tutin avulla Dansku saatiin tainnutettua unia jatkamaan. Dansku siis tainnuksiin ja daddy takaisin sohvalle kuorsaamaan.
Muutama tunti myöhemmin, kello kolme, heräsimme jälleen. Tällä kertaa tutti sai kyytiä, ja äännähtely yltyi ähkimisestä jo itkun tasolle. Vaihe kaksi käyntiin ja daddy tassuttelemaan. Silittelemällä Dansku saatiin taas hetkellisesti rauhoittumaan, mutta uni – sitä ei nyt tullutkaan. Tassuttelun loppuessa itku taas käynnistyi, ja mitä pidemmälle mentiin ilman unia, sitä ylväämmiksi kävivät huutelut ja äännähtelyt. Noin 30 minuutin silittely – perääntyminen – silittely – perääntyminen -syklin jälkeen luovutimme, ja siirryimme vaiheeseen 5. Oli yöruokinnan aika.
Dansku söikin tällä kertaa jo ihan kunnon ruokahalulla. Yösyötön tauottua kaveri takaisin sänkyyn ja koisimaan. Ruokailu tuntui tepsivän, sillä seuraava herääminen olikin sitten vasta aamusta noin kuuden kieppeillä.
Ensimmäinen yö siis takana ja saldona ruokailu klo 20, ruokailu klo 03 ja ruokailu klo 6. Käytännössä siis yhdellä aidolla ”yösyötöllä”. Huikeaa!
Näin viikko lopulta eteni
Unikoulu- ja tassutteluviikko eteni suht suunnitelmien mukaisesti. Joka päivä daddy ja Dansku uinahtivat olohuoneeseen äidin toimiessa plan B -vaihtoehtona. Seurasimme unirytmin kehitystä muuten myös Instan story-puolella, ja tallensimme nämä unia koskevat storyt myöhempää katselua varten. Jos päiväkohtainen seuranta siis kiinnostaa, ei muuta kuin suunta kohti Polulla-Instaa!
Summa summarum kuitenkin, viikko eteni erinomaisesti. Vakiinnutimme unirytmin kahteen yösyöttöön siten, että Dansku käytännössä syö tälläkin hetkellä ensimmäisen kerron n. klo 2-3 yöllä ja toisen kerran sitten aamusta 5-0 paikkeilla. Niin, ja koimmehan me tämän testailuviikon aikana myös ihkaensimmäisen täysin nukutun yön. Siis yön, jolloin mentiin nukkumaan klo 21 ja nukuttiin aina klo 6 saakka. Olipa muuten melkoisen siistiä nukkua ensimmäinen yö ilman heräämisiä sitten viime elokuun! 😀
Tassuttelu – kannattiko?
Hmm..joo ja ei. Siis suurin hyöty oli siitä, että Dansku saatiin nukkumaan eri huoneeseen äidin kanssa. Jo tämän kautta saimme poisherkistettyä tarpeettomat heräämiset, jotka johtuivat pikemminkin äidin ja maidon haistamisesta kuin nälästä.
Tassuttelu, eli paijaaminen ja sen kautta rauhoittelu, ei tuntunut tuovan merkittävää lisähyötyä. Dansku raihoittui joko tutin saadessaan tai ei ollenkaan. Tai siis tassuttelu kyllä hetkellisesti rauhoitti, mutta ei Dansku siihen lopulta nukahtanut. Joillekin tämä saattaa tietenkin tuoda merkittävääkin lisähyötyä. Meille tärkeimmiksi elementeiksi on muodostunut – kuten todettua – 1) eri huone 2) daddyn läheisyys ja 3) tutti heräämisprosessin käynnistyessä. Toki tämän todeten on mainittava, että unirytmin vakiinnuttaminen jatkuu meillä edelleen sekä tuttiavusteisin, tassuttelun että äidin mahdollisimman myöhästetyn yöruokinnan suhteen.
Miten teillä on tassuteltu tai muuten opeteltu nukkumisen saloihin? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia nukkumisen opettelusta sekä mahdollisesti myös hyviä vinkkejä unirytmin muuttamiseen. Laitoimmekin täksi päiväksi kyselyä instan puolelle pystyyn. Jos aihe kiinnostaa tai herättää tunteita, ei muuta kuin kyselyyn vastaamaan Polulla-Instan story-puolelle 🙂
– Santeri ja Jonna
Lyhyempi työviikko edessä! Jee!! Tässä juuri formulat pyörii telkkarista (Bottas toisena, Kimi yhdeksäntenä – 36 kierrosta takana!) ja suunnittelemme tulevan viikon ruokalistaa kauppareissua varten. Ensi viikon perjantaina lähdemmekin sitten jo etelän lämpöön (Tallinnaan) testailemaan matkarattaita ja muutenkin nauttimaan vähän kevään saapumisesta. Niin ja melkeinpä unohdin -> tänäänhän on virpomistakin tiedossa, mikä siis tarkoittaa sitä, että viikon päästä saadaan sitten se palkka :D:D Suklaamunia siis odotellessa kulkee tämä viikko. Erinomaista alkavaa pääsiäisviikkoa!!
Polulla 